Körttifoorumi

Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Kalistaja - 03.04.11 - klo:18:09

Otsikko: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: Kalistaja - 03.04.11 - klo:18:09



   En välttämättä jaksa innostua "fundien" paavi-ihannoinnista, ylieheytyksistä ( Kristus oli särmikäs  ), tekopiispasta (Väisänen) ja patriarkaalisesta  nais(pappi)vihasta, mutta sitten: kaipaako tämä meidän ja lähellä meitä olevien kunhan tässä ollaan -körttiläisyys edes aika ajoin vähän nykyistä väkevämpää otetta? :kahvi:
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: Riitta-mummi - 03.04.11 - klo:18:46
Tulin seuroista. 85-vuotias seurapuhuja antoi evääksi körteille: Kysykää, kysykää. Ja hakekaa vastauksia, ja vastatkaa,  mutta älkää sotiko
uskonsotia.

Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: Kalistaja - 03.04.11 - klo:19:33
Tulin seuroista. 85-vuotias seurapuhuja antoi evääksi körteille: Kysykää, kysykää. Ja hakekaa vastauksia, ja vastatkaa,  mutta älkää sotiko
uskonsotia.



 Eivät hassummat eväät esille ottamallasi seurapuhujalla! :001:
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: meme - 03.04.11 - klo:21:49
Hyvät seurat olivat muutenkin  :eusa_clap:
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: Pirska - 03.04.11 - klo:22:36
Entäpä jos ei edes oltaisi...
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: Riitta-mummi - 04.04.11 - klo:09:02
Nyt tässä ollaan edelleen yöpaita päällä. Sadetta pidellään tupa-ukkona- ja akkana. Se riittää jos välillä muistan jutella läheisten asioista
Kaiken Luojalle ja Antajalle.
Eilen tuli oltua 7 h seurakuntayhteydessä, nyt lepuutan laakereita. Uusi päivä tuo taas uudet tehtävät.
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: Mauno - 04.04.11 - klo:09:42
Eipä se Riitta-mummin seurakuntayhteys voi kotona olemiseen ja vesisateeseen kaatua! Se yhteys on alkanut isompien vetten pisaroista ja kotiin sekin meinaa.
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: sadetta - 04.04.11 - klo:22:12
kaipaako tämä meidän ja lähellä meitä olevien kunhan tässä ollaan -körttiläisyys edes aika ajoin vähän nykyistä väkevämpää otetta? :kahvi:

Kaipaa, tarvitsee. Pienet ravistelut silloin tällöin tekevät hyvää, että voi tarkistaa suunnan. Näin on omassa elämässäni myös. Toiset tykkää tasaisesta, ei rasitu liikaa. Toisille pieniä tai isompia herätyksiä (todellisuuteen), jotta elämänmaku säilyy.
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: Salis - 05.04.11 - klo:07:04
Minäkin haluaisin hieman ravistella, mutta aivan eri suunnasta kuin tietyt keskustelija täällä.
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: PekkaV - 05.04.11 - klo:08:30
Jumala, anna meille viisautta, että osaisimme rakentavasti toinen toisiamme ymmärtäen yhdessä pyrkiä kuuntelemaan Tahtoasi. Anna meille voimaa kulkea Tietäsi. Amen
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: Riitta-mummi - 05.04.11 - klo:13:43
Koen tämän "vain olemisen"  ja sanojen puuttumisen Jumalan pienelle paikalle panemana oikein hyväksi. Kuopion Talviseuroista saakka on ollut
lukemisen ja kuuntelemisen vuoro.
Toisaalta jälkikasvun pienimmät ovat täyttäneet kädet ja ruokapöydän. Siinä on kysytty voimia ja uskollisuutta.  Joka päivään yritän muistaa heti herättyäni pyytää apua sillä voimattomuus kilpailee jaksamisen kanssa.
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: vanha lihava mies - 05.04.11 - klo:14:11
Jumala, anna meille viisautta, että osaisimme rakentavasti toinen toisiamme ymmärtäen yhdessä pyrkiä kuuntelemaan Tahtoasi. Anna meille voimaa kulkea Tietäsi. Amen
Hiljaa hyvää tulee :icon_wink:
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: Kalistaja - 06.04.11 - klo:00:34
Kaipaa, tarvitsee. Pienet ravistelut silloin tällöin tekevät hyvää, että voi tarkistaa suunnan. Näin on omassa elämässäni myös. Toiset tykkää tasaisesta, ei rasitu liikaa. Toisille pieniä tai isompia herätyksiä (todellisuuteen), jotta elämänmaku säilyy.

 Markku Suomisen aikaintakaista hittiä hieman mukaillen: sadetta(a) mä kuuntelen... :kahvi: :icon_wink:
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: sadetta - 25.04.11 - klo:22:14
Hetkittäin riittää. Mutta paikallaan polkien tai maaten ei pääse eteenpäin. Tässä meidän poppoossakaan.
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: myyrä - 25.04.11 - klo:22:45
Hetkittäin riittää. Mutta paikallaan polkien tai maaten ei pääse eteenpäin. Tässä meidän poppoossakaan.

En tiedä, mitä tarkoittanet, mutta tässä poppoossa ei minulla ainakaan ole aikomustakaan päästä kuin pienelle paikalle. Kilpeä en ole täällä kiillottamassa ja erään toisen voorumilaisen tavoin osallistun vain "kivoihin" ketjuihin.
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: sadetta - 25.04.11 - klo:23:07
Allaolevaan viittasin.

kaipaako tämä meidän ja lähellä meitä olevien kunhan tässä ollaan -körttiläisyys edes aika ajoin vähän nykyistä väkevämpää otetta?
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: myyrä - 25.04.11 - klo:23:56
Allaolevaan viittasin.


No, sitten vaan hihat ylös ja väkevämpää otetta kehiin. Mitäpä tässä turhia äimistelemään. Jokainen voi osaltaan olla vaikuttamassa körttiläisyyden kehittämiseen, suuntaan tai toiseen. Mielelläni olen mukana uudistamis- ja väkevöittämisoperaatiossa - perinteestä käsin.

Pelkäänpä vaan, että tässä joillakin on taka-ajatuksena paluu vanhaan ja siitä olen 100%:sen varma, ettei se tule enää nykyaikana onnistumaan. Kohta on jäljellä enää muutama mummo ja ukko, jotka haikailevat ah niin ihania vanhoja hyviä aikoja ja nuoret viilettää muualla.

Mutta ainahan laimeaa litkua voi väkevöittää...vai pitäisikö toivoa uusia herätyksen tuulia, mitä ne sitten nykyaikana voisivatkaan olla?

t. myyrä :)
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: Kalistaja - 26.04.11 - klo:00:05
Allaolevaan viittasin.


Totuus riittää pitkälle - mutta onko meistä armahtavan totuuden kaihtelemattomiksi ja kohtikäyviksi julistajiksi? Onko meistä mihinkään? Ei meistä ole, mutta....?  Niin. Joo. Kaipa aavistatte? Yksin Kr...... Mrrrr. Ei kun tietenkin ja yksinomaan Krist......joo, Hän! :001:
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: myyrä - 26.04.11 - klo:00:10
Totuus riittää pitkälle - mutta onko meistä armahtavan totuuden kaihtelemattomiksi ja kohtikäyviksi julistajiksi? Onko meistä mihinkään? Ei meistä ole, mutta....?  Niin. Joo. Kaipa aavistatte? Yksin Kr...... Mrrrr. Ei kun tietenkin ja yksinomaan Krist......joo, Hän! :001:

Kyllä tämä on hyvän Jumalan varassa eikä meidän ihmisten. Hän toimii niin kuin tahtoo.
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: PekkaV - 26.04.11 - klo:07:01
Mutta minun on tehtävä parhaani.
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: seppos - 26.04.11 - klo:09:50
Mutta minun on tehtävä parhaani.

Olen yrittänyt samaa, mutta en ole varma riittääkö se?
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: sadetta - 26.04.11 - klo:10:24
Olen yrittänyt samaa, mutta en ole varma riittääkö se?
Oi Herra suothan sä minulle
sun armos voimaksi matkalle.
Anteeksi anna, mua nosta, kanna,
vie perille.
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: Jampe - 26.04.11 - klo:10:33
Olen yrittänyt samaa, mutta en ole varma riittääkö se?


Aioin itsekin vastata jotain tuohon. Sinänsä Satman on varmaankin oikeassa. Mutta mitä sitten?  Mitä tästä pitää ajatella? Entä jos en onnistukaan tai en saakaan riittävästi aikaan? Tai worst case scenario: -entä jos en teekään parastani?

Kuka voi rehellisesti sanoa "tehneensä parhaansa"? Satman?


Myönnettäköön tuo Satmanin lause oikeaksi sillä edellytyksellä ja lisäyksellä että joko teen tai en tee parastani, sillä ei ole MITÄÄN tekemistä eikä vaikutusta:

a) Jumalan rakkauteen meitä kohtaan  => tulee armosta, ilman ansioita!

b) Siunausten määrään tai laatuun      => tulee armosta, ilman ansioita!

c) Pelastumiseen tai armoon              => Tulee armosta, ilman ansioita!

d) Kristillisyyden asteeseen               => Kristillisyytemme ei ole itse aikaansaatua vaan ylhäältä lahjoitettua!

e) Pyhittyneisyyteen                       => Olemme kokonaan pyhitetyt Kristuksessa, emme omissa teoissamme!
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: Jampe - 26.04.11 - klo:10:40
Ja vastauksena alkuperäiseen otsikon kysymykseen: "Kunhan tässä ollaan, riittääkö se?"


vastaus:  Ei riitä!  Mutta ei riitä sekään vaikka verissä päin yrittäisimme ja konttisimme polvillamme yöt ja päivät anoen armoa.


Ainoa mikä riittää on Kristuksen antama lahjavanhurskaus joka on puettu kasteessa päällemme, ilmaiseksi!
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: seppos - 26.04.11 - klo:10:47
Lauseeni oli pikkuisen provokatorinen ja Sadettan (hankala taivuttaa) ja Jampen vastaukset ovat ihan oikeita. Yksin armosta, ilman tekoja.
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: Jampe - 26.04.11 - klo:11:08
Tämä olisi ihan hyödyllinen ja mielenkiintoinen aihe miettiä syvemmältäkin. esim. Sepon kommentista päästään hyvin kysymykseen siitä, kumpi meitä enempi johtaa näissä asioissa harhaan:

a) Valkohampainen ja isoääninen ameriikansaarnaaja joka huutaa suureen ääneen ja reilusti että pelastus = armo+teot

vaiko

b) Meille sanotaan hyvässä tarkoituksessa ja vaatimattomasti että "meidänkin on toki tehtävä parhaamme"?


Jälkimmäisestä ei voi syyttää sen sanojaa teko-opista mutta OMAN väärinkäsityksemme paikka on hyvin, hyvin lähellä. Siksi pidän vaarallisempana ansana jälkimmäistä koska se vaikuttaa viattomalta ja vaarattomalta vaihtoehdolta. Nimittäin; jos asian vain voi käsittää väärin, niin mehän käsitämme sen väärin!


Tarkoituskaan ei ole että vaihtoehto b:n pitäisi aiheuttaa ahdistusta (oikein käsitettynä ja lisäyksillä lisättynä). Kuitenkin juuri tämmöisistä se ahdistus tulee, ett'ä aletaan miettimään olenko mahdollisesti onnistunut tai edes yrittänyt sitä "parastani"?


Selvä merkki asian väärin käsittämisestä ja lakihenkisyydestä tai omavanhurskaudesta on, jos tunnen ahdistusta tai epävarmuutta kun joku kysyy oletko tehnyt parhaasi? Tai jos/kun alat itseksesi miettimään asiaa ja tulemme uskossamme epävarmaksi ja ahdistuneeksi.  Syytä toki on, koska kukaan, ei yksikään oikeasti tee parastaan!


Ratkaisu piilee mielestäni siinä että jos sanotaan että meidänkin on tehtävä parhaamme (tai jotain vastaavaa) niin siihen on lisättävä vähintää 5 riviä selventäviä tarkennuksia ja varoitettava että jos tuntee ahdistusta tuon kysymyksen edessä, on todellisuudessa omavanhurskas perkeleensikiö joka yrittää panna rauhaansa siihen että on "tehnyt minkä voi"!

Pyrin siis tuon kysymyksen kohdatessani olemaan rehellinen ja sanon reilusti että ei, en ole edes yrittänytkään parastani, mutta se ei saa rauhaani keikuttaa jonka pitää levätä yksin (=ainoastaan) Kristuksen armotyössä. Se ei keikuta rauhaani mutta jos keikuttaa, se on selvä merkki omavanhurskaudesta.
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: Jampe - 26.04.11 - klo:11:16
Ja koska näin käy väistämättä, että meidät näissä asioissa todetaan omavanhurskaiksi perkeleensikiöiksi koska katseemme ei pysy yksin Kristuksessa niin me joudumme kamppailemaan mahdottomuutemme kanssa päivittäin. Me emme kykene uskossammekaan täydellisyyteen, vaan joudumme olemaan inhottavia ja likaisia perkeleensikiöitä omasta puolestamme. Myönnetään asia reilusti niinkuin sen oikea laita on.

Mutta kaikkein ihmeellisin asia jota emme näe, emmekä usko emmekä ymmärrä kaikista ponnisteluista huolimatta, että Kristus vaivaiset syntiset korjaa!
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: sadetta - 26.04.11 - klo:11:47
Aikakonetta ei ole, mutta historianlehtien kertomaa on aika ajoin hyvä tutkailla. Kullakin ajalla on oma tyylinsä ilmaista asioita. Olisi pinnallista kulkea pelkästään nykyisyyden varassa ja virrassa. Kunnon tärskyn - hyväätekevän - turhasta liitelystä saan aina lukemalla ennen meitä sanottuja sanoja, monesti hyvin suoraan kohtikäyviä.


"Elävä toivo perustuu Kristukseen. Kuollut toivo jättää aivan rauhaan. Se ei tuo edes sanan ääreen. Mutta elävä toivo taistelee yössä, aivan pimeässä, jossa ei mitään näy.
...
Jumala antaa toivon. Mutta hän antaa muutakin. Hän ylläpitää toivoa, että se säilyy.
               
...

Helppo meidän on toisten kohdalta antaa anteeksi, vaikea omalta kohdalta. Se olisi mahdotonta, ellei Jumala antaisi ensin anteeksi meille. Mitäpä sellainen antaa, jolle Jumala ei ole ensin antanut. Jumala ei sellaiselta vaadikaan mitään. Siltä, jolle Jumala on antanut anteeksi hänen omat syntinsä, hän myös vaatii anteeksiantamusta toisiin ihmisiin nähden. Hänellä on oikeus sitä vaatia.

Siinä on kaita tie. Siinä on ahdasta porttia joka päivälle valvoa niin, ettei sieluun jää katkeruuden juurta toista vastaan."


Aku Räty: Rakkaus on aina velassa (Kirjapaja 1954)
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: Leena - 26.04.11 - klo:13:29
...

Helppo meidän on toisten kohdalta antaa anteeksi, vaikea omalta kohdalta. Se olisi mahdotonta, ellei Jumala antaisi ensin anteeksi meille. Mitäpä sellainen antaa, jolle Jumala ei ole ensin antanut. Jumala ei sellaiselta vaadikaan mitään. Siltä, jolle Jumala on antanut anteeksi hänen omat syntinsä, hän myös vaatii anteeksiantamusta toisiin ihmisiin nähden. Hänellä on oikeus sitä vaatia.

Siinä on kaita tie. Siinä on ahdasta porttia joka päivälle valvoa niin, ettei sieluun jää katkeruuden juurta toista vastaan."[/i]

Aku Räty: Rakkaus on aina velassa (Kirjapaja 1954)

Siinäpä tämä. Sellaisenkin sietämistä, jota mieluummin arvostelisi, tuumailisi jotta kelpaako tuo, eeeiei, poispois, bannaisi joukosta, eikö. Olen kysynyt itseltäni, miksi Jumala antaisi minullekaan anteeksi, jos itse kuljen täällä koppavana ja nokka nurpallani toisia arvostelemassa. Silloin kai olisi aika säikähtää ja pahoin, jos saa mielensä tyynnyteltyä, tuumii että armosta, armosta... ei mitään hätää...  mitä häijympi olen, sitä enemmänhän on Herralla armahdettavaa.  Se lienee sitä väärää varmuutta, johon sopisi saada särö.

 Ellen ole aivan väärin ymmärtänyt, tässä kysytään onko kilvoittelu tarpeen...  ja se ei taas taida olla ponnistelua Jumalan miellyttämiseksi, vaan jotakin muuta: kuinka olla Kristuksena toiselle ihmiselle, eli vaatimukset eivät ole vähät.  Siinä jää kyllä kroonisesti velalliseksi.  Mutta Jumala toivoisi, että me edes yrittäisimme -- koska täällä on muitakin kuin me tai se minä-itte.
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: seppos - 26.04.11 - klo:14:22
Siinäpä tämä. Sellaisenkin sietämistä, jota mieluummin arvostelisi, tuumailisi jotta kelpaako tuo, eeeiei, poispois, bannaisi joukosta, eikö. Olen kysynyt itseltäni, miksi Jumala antaisi minullekaan anteeksi, jos itse kuljen täällä koppavana ja nokka nurpallani toisia arvostelemassa. Silloin kai olisi aika säikähtää ja pahoin, jos saa mielensä tyynnyteltyä, tuumii että armosta, armosta... ei mitään hätää...  mitä häijympi olen, sitä enemmänhän on Herralla armahdettavaa.  Se lienee sitä väärää varmuutta, johon sopisi saada särö.

 Ellen ole aivan väärin ymmärtänyt, tässä kysytään onko kilvoittelu tarpeen...  ja se ei taas taida olla ponnistelua Jumalan miellyttämiseksi, vaan jotakin muuta: kuinka olla Kristuksena toiselle ihmiselle, eli vaatimukset eivät ole vähät.  Siinä jää kyllä kroonisesti velalliseksi.  Mutta Jumala toivoisi, että me edes yrittäisimme -- koska täällä on muitakin kuin me tai se minä-itte.

Tuokin on aika kova vaatimus nykynuorisolle, jonka teemana on minulle kaikki heti
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: Leena - 26.04.11 - klo:15:20
Tuokin on aika kova vaatimus nykynuorisolle, jonka teemana on minulle kaikki heti
Joskus kyllä miettii sitä niinkin päin, kuinka nuori ehdottomuudessaan panikoi perusteellisesti, kun etsii itsestään "Hengen hedelmiä" ja sun muuta. Juuri nuori ihminen tarvitsisi tosi ymmärtävää opastusta, jotta ei hupsahda vallan epätoivoon kohdatessaan sen millainen todella on... kun muutenkin on helposti hukassa itsensä kanssa.  Aku Räty taisi kirjoittaa aikuisille. On kolkkoa joskus ajatella, että Jumala kyllästyisi ja ajattelisi että minä en tuon Leenan kanssa enää viiti, toivoton tapaus...  ei se opi, vaikka kääntää ja vääntää ja hutkii miten. Että tuli luotuakin noin iteppäinen otus. On oikeasti hirvittävää mitata sitä määrää, jonka Jumala antaa anteeksi, jos Hän käyttää minun mittaani. Se on sitten puoli teelusikallista.  Juuri se on jotakin, jonka kanssa täytyy kamppailla päivittäin --- sillä ne samat ihmiset, joille kulloinkin keksii olla ikuisesti äkeissään, ovat liian rakkaita.  

Eihän täällä saisi kohta olla ketään koko maailmassa... ja tämän on onneksi ja lohduksi pari ystävääni löytänyt itsestään, jos tuo nyt lohdusta käy...  
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: Mansipaani - 26.04.11 - klo:16:08
Olen lukemassa Lutterin Galatalaista toista kertaa (loppuun päästyä aloitan tod.näk. kolmannen kiekan) ja siinä oli puhuttu niin oikein noista hengen hedelmistä.

"Puun pitää ensin olla olemassa, ja sitten vasta hedelmien. Eiväthän hedelmät tee puuta, vaan puu kantaa hedelmiä; samoin usko tekee ensin henkilön joka sitten tekee tekoja. Lain tekeminen sivuuttamalla usko on siis hedelmien tekemistä ilman kasvavaa puuta... ja sellainen ei ole hedelmien tekemistä vaan puhdasta mielikuvitusta."

Siinä missä P.Ruotsalainen, myös Luther arvostelee filosofeja/"vilosohveja". "Sofisti kuvittelee Jumalan katsovan hänen vilpittömään aikomukseensa ja tekoihinsa, ja sekoittaa siis inhimillistä jumalalliseen, saastuttaen Jumalan nimen." .... "Kun me jumaluusoppineet siis puhumme tekemisestä, meidän on välttämättä puhuttava uskon aiheuttamasta tekemisestä, koska meillä jumaluusopissa ei voi olla mitään muuta oikeaa käsitystä eikä vilpitöntä tahtoa kuin usko." ... "Nyt sofisti, tuo järkipuutto aasi, töllistelee vain teon ulkoista muotoa, niinkuin lehmä uutta veräjää."
( :D Olen kyllä viettänyt monta hilpeää hetkeä tämän v.-54 suomennoksen parissa)

Pulmana taitaa olla se ettei tiedosteta sitä tilaa missä ollaan, ei yritetä päästä ensin ahtaasta portista sisälle armon ja pelastuksen valtakuntaan vaan ruvetaan synnyttämään mielikuvitushedelmiä tyhjästä. Eiköhän ne hedelmät tule melkolailla ihan itsestään, niinkuin luonnossakin- paitsi jos kovasti vastustaa kastelua ja lannoitusta ja oksien karsintaa...
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: Leena - 26.04.11 - klo:17:42
( :D Olen kyllä viettänyt monta hilpeää hetkeä tämän v.-54 suomennoksen parissa)

Pulmana taitaa olla se ettei tiedosteta sitä tilaa missä ollaan, ei yritetä päästä ensin ahtaasta portista sisälle armon ja pelastuksen valtakuntaan vaan ruvetaan synnyttämään mielikuvitushedelmiä tyhjästä. Eiköhän ne hedelmät tule melkolailla ihan itsestään, niinkuin luonnossakin- paitsi jos kovasti vastustaa kastelua ja lannoitusta ja oksien karsintaa...

Jaa-a. jos mietin itseäni 16-vuotiaana, niin kyllä tuo olisi saanut pääparkani vielä hurjemmin sekaisin. Kyllä sitä osaa tehdä itselleen ongelman vaikka nyt siiitä, että olenko minä ihan oikeasti nyt jokin puu tässä, vai kannanko mielikuvitushedelmää,  oliko se ihan varmasti ahdas se portti ja tulinko minä sisälle vai olenko huomaamattani yhä ulkopuolella. Toisin sanoen: Joka ikisen ilmauksen eteen pysähtyy sujuvasti, jos keskittyy kantamaan huolta pääasiassa itsestään --- toisissa saisi huomio olla.

Joskus ajattelen, että onneksi käskyt ja Isä Meidän-rukous ovat jotakin jota tyhmempikin ymmärtää. Kyllä sen huomaa, kantaako kaunaa -- ellei selviä siitä, se on hyvä tunnustaa Jumalalle --. ja se taitaa olla niitä päivittäisiä haasteita.  Samoin se, että jokapäiväinen leipä olisi jaettavaksi annettua. On paljon yksinkertaista lähimmäisenrakkauteen ohjaavaa tekstiä siellä jos täälläkin, ja itse olen huomannut että minun taitaa olla viisainta mennä niitä kohti ja katsoa mitä täbnään kämmäsin, sopia, ja koettaa huomenna paremmmin. Yksinkertaista on: Jeesus rakasti meitä, ja toivoo, että me rakastaisimme nyt toisiamme, kuten hän. Maailma olisi koko lailla viihtyisämpi paikka elää, jos onnistuisi edes suolahyppysellisen verran paremmin huomenna, kuin mitä tänään meni.

Nuo detaljit puista ja hedelmistä oli poimittu vain jostakin nuoruuden hämäristä tällä kertaa --- me kun onnistuimme olemaan aika ymmällämme, kun piti olla pelastusvarmuutta ja synnintuntoa, hengenhedelmää ja uudestisyntymää,  ja kun kysyi hädissään niin letkaistiin että "jos me ne nähtäis itte me syötäis ne itte" ja muutenkin elettiin paruusian odotuksessa... yleisessä hädässä...  Se saa tietenkin kantamaan huolta kun seuraava kierros nyt sitä rippikoulua punnertaa. Ettei se hedelmä ollut nyt sen kummempi juttu. 
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: PekkaV - 26.04.11 - klo:19:04
Mutta minun on tehtävä parhaani.

Quod licet Iovi, non licet bovi

                        http://fi.wikipedia.org/wiki/Quod_licet_Iovi,_non_licet_bovi
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: vasara - 26.04.11 - klo:22:41
 Sun armos varaan oi Herra jään, kun ansiota ei yhtäkään oo tuotavana etehesi.... Ehkä sen jo eläkeläisenä on oppinut, mutta riittääkö se nuorelle, joka tavalla tai toisella on tuntenut Jumalan kutsun ja syntien anteeksiantamuksen...
Halu olisi kertoa löydöstään, palvella Herraa ja kilvoitellakin, ainakin kristillisten käyttäytymisnormien täyttämisessä jne.

Hyvä monelta kantilta tarkasteleva keskustelu tämä on ollut, kun kerralla tavasin alusta lähtien. :icon_lol:
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: Leena - 27.04.11 - klo:14:38
Sun armos varaan oi Herra jään, kun ansiota ei yhtäkään oo tuotavana etehesi.... Ehkä sen jo eläkeläisenä on oppinut, mutta riittääkö se nuorelle, joka tavalla tai toisella on tuntenut Jumalan kutsun ja syntien anteeksiantamuksen...
Halu olisi kertoa löydöstään, palvella Herraa ja kilvoitellakin, ainakin kristillisten käyttäytymisnormien täyttämisessä jne.

Hyvä monelta kantilta tarkasteleva keskustelu tämä on ollut, kun kerralla tavasin alusta lähtien. :icon_lol:

Jaa. On se hyvä tietää, että kun täyttää 63 niin tietääpi osaavansa  olla vain armon varassa... eikä tarvitse edes luulotella mitään hupsuuksia, jotta kuten että "kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella"    :seina:        - ymmärtää että nyt ollaan kilvoittelustakin eläkkeellä     :taistelu:!  :003:  Miehet, teidän täytyy sinnitellä kahta vuotta pidempään, kuka lie senkin määräyksen säätänyt    :seina:

 :repee2:   Näin sitä viisastuu .  Vai oliko tämä kommentti lähemmin  :repee: :repee: :repee:
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: seppos - 27.04.11 - klo:16:08
  Miehet, teidän täytyy sinnitellä kahta vuotta pidempään, kuka lie senkin määräyksen säätänyt    :seina

Kummaa tasa-arvoa. Ei ihme, että naiset elävät ,kun pääsevät aiemmin eläkkeelle.
Otsikko: Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
Kirjoitti: Leena - 27.04.11 - klo:18:33
Kummaa tasa-arvoa. Ei ihme, että naiset elävät ,kun pääsevät aiemmin eläkkeelle.
Väärinhän se on kuin mikä. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mutta älkää miehet vaipuko epätoivon suohon!  Eläkeikä nousee kohta kaikilta, ja siinä saattaa säätäjille käydäkin niin hullusti että tuon huomaavat, että naisethan, mitäs tämä nyt on, päästetään kaikista rasitteista ja kumminkin elinikä on pidempi.
Paras olla siitä ihan hiljaa.