Muistan ajan kun lapsillanikin oli loma-ajat tai "ne kerrat"
Ja kun ensimnmäistä kertaa haettiin lapset ja katsoin auton loittonevia perävaloja.
Minä itkin.
Olin lohduton.
En osannut eka kerroilla tehdä juuri mitään kotona yksin ollessani.
Töissä sai keskittyä....silloinkin, oli vuorotyö, kolmivuorotyö ja olen jälkeen päin ajatellut, että selvisin paljolti lasten ja mielekkään työni ansiosta, toki Taivaan Isä on kantanut ja varmasti aina joku muisti silloin siihenkin aikaan laittaa kädet ristiin ja ehkä huokaista, että jaksaisin.
Mutta sitten ajan myötä "siihenkin" asiaan jotenkin sopeutui.
Mutta itkettyjä ja lohduttomia öitä ja viikonloppuja, lomia oli.
Mutta nyt on nyt.
---
Taivaan Isän hyvyyttä 1944 Sinulle ja Sinun perheväellesi.
