Kirjoittaja Aihe: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys  (Luettu 16303 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11913
Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
« Vastaus #15 : 17.07.16 - klo:11:18 »
Palvellessani Bosnia&Herzegovinassa tulin havaitsemaan sen, että villisian lihaa eivät paikalliset syöneet, koska ruhot olivat trikinoosin saastuttamat. Kuitenkin eläintä piti metsästää siitä syystä, että se aiheutti maanviljelijöiden sadolle ja talojen omistajien puutarhoille juuri niitä vahinkoja, mitä edellä kirjoiti. Maissiahan siellä mm viljeltiin ja siat aika tavalla näissä pelloissa mellastivat.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5293
Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
« Vastaus #16 : 17.07.16 - klo:20:26 »
Ohoh. Virossa olen syönyt kyllä villisikaaja muistaakseni yksi tuttuni kasvatti niitä maatilallaan.

No olen syönyt kyllä jänistäkin ja ties mitä.
Hyvä että Jeesus julisti kaikki ruuat puhtaiksi ja sen mikä suusta ulos tulee voivan olla saastaista.
Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11913
Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
« Vastaus #17 : 25.04.17 - klo:14:42 »
Sain tehdyksi päätöksen, että lopetan metsästyksen. Aika tuli täyteen sitä harrastusta. Eilen illalla selasin Saarnaajan kirjan kolmannesta luvusta, että mitä muita aikoja on ao tekstin kirjoittajan mielessä ollut. Tämän aamun hartaudessa luettiin samat asiat. Ei minulle pitäisi vieroitusongelmia tulla.
Aika päiviä sitten olin varannut aseiden luovuttamisen ajan poliisin rekisteristä. Ajoin Haukiputaalle asearsenaalini kanssa. Luovutin yhdistelmäaseen Tikka, pienoispistoolin ja kerta-automaattiaseen m/kiinanpoika sekä noin 500 patruunaa. Patruunoista oli enin osa rynnäkkökiväärin ammuksia, sillä en viime vuosina voinut järkevällä tavalla harrastaa kenttäammuntaa. Ehdin kuitenkin noin 1000 laukausta harjoitella. Yhdistelmäasetta kutsuin aina Tikkarihlaksi. Sen haulipiipulla ehdin pudottaa kymmeniä pakolentoon lähteneitä riistalintuja. Kuitenkin aseen luotipiippu 222.mag oli eniten käytössäni. Kyttäsin syksyisin rämeillä teeriparvien uroslintuja saaliikseni. Aseessani ei ollut kiikaria, vaan ammuin ns avotähtäinten takaa. Kiikari oli mukanani laukussaan ja sitä jouduin paljon käyttämään. Teeriparven vartijakukko ei sallinut minun tehdä virheitä, vaan osasi lauman hälyttää lentoon, jos "törmäilin" kärsimättömästi. Yleensä yritinkin löytää kaulaansa kurkottelevan vartijan ja ampua sen, jos vain mahdollista. Täytyy myöntää, että hyvin usein jäin saaliitta. Ampumataitoani en hävennyt. Muutama lintu syksyssään riiti saaliikseni.
Pienoispistoolin jouduin hankkimaan, kun aloin saada loukkuihini minkkejä ja supeja. Erityisen hyvin supikoirien metsästys onnistui sen jälkeen, kun sain kaverikseni hienon mäyräkoirauroksen Hemmon. Tarinoita, tosi-, olisi kerrottavakseni roppakaupalla. Pistooli oli ns pitkäpiippuinen, joten se soveltui variksienkin ammuntaan. Pienpetojen loukkupyytäksi innostuin vasta viiskymppisenä, kun suoritin Siilinjärven metsäoppilaitoksessa riistanhoitajan jatkolinjan tutkinnon 9 kk.
Kiinan "rynkyllä"harjoittelin reserviin jäätyäni kenttäammuntaa ensin Rissalan ampumaradalla Kuopiossa asuessani, sen jälkeen Veneheiton kylän liepeillä eräässä isossa hiekkamontussa. Sain monttuun raivatuksi sopivan yhdenmiehen 150 m radan ja kuulani pysähtyivät varmasti turvalliseen hiekkapenkkaan. Sitten se monttu maisemoitiin ja korkeat penkat tasoitettiin, niin en voinut sillä paikalla enää ampua. Se oli Pikku-Heikin veljen monttu ja minulla oli asianmukainen maanomistajan lupa.
Kiinan automaattiase lämpeni toiminnan aikana siten, että riittävä kilpailutarkkuus hävisi. Voin kuitenkin kirjoittaa, että ammuttuani aseella yli tuhat kuulaa, niin jokainen pysyi ihmisen rintakehän sisällä 150 metrin päässä. Koska maksoin kulut itse, olin harrastuksesta enemmän kuin tyytyväinen. Suomalaisen aseen ja patruunoiden ostaminen olisi ollut paljon, paljon kalliimpaa.
Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11913
Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
« Vastaus #18 : 18.05.17 - klo:22:22 »
Sain poliisilta pöytäkirjan, missä aseitteni luovutus valtiolle todistettiin. Tilaisuudessa täytin kohdan, että aseet sulatetaan teräkseksi. Patruunat menevät aina puolustusvoimien varikossa sellaiseen rumpuun, mikä tekee "turvallista selvää" nallista, ruudista, luodista ja muusta patruunan materiaalista ja tuottaa eri putkista samaa materiaalia hyötykäyttöön. Olisin kai jotakin niistä aseistani saanut, mutta sellainen raha on kuitenkin vain ""plussamittatapiota", että en halunnut itseäni myynnillä rasittaa.
Luovutin siis vapaaehtoisesti ja kaiken asemateriaalini, mutta pöytäkirjassa luki, että jos jotakin on luovuttajan haltuun jäänyt, niin se pitää ensi tilassa toimittaa poliisille. Jäi tympeä mieli, että epäillään. Komisarioitten pitäisi menetelmiään vielä kehitellä, että asiakas saisi ruksata kohdan "kaikki luovutetaan tässä ja nyt, eikä luovuttajan haltuun jää mitään".
Ja aseista todettiin, että ne myydään huutokaupassa. Tarkoittaako se, että teräksen ostajillekin pidetään huutokauppa kuin aseitten ja polkupyörien ostajille. En ala kysellä. Tehkööt, mitä haluavat. Minä olen vapaa poliiseista tässä asiassa ja sellainen tuntuu hyvältä.
Toki päätösasiakirjassa oli valituskanava Oulun hallinto-oikeuteen, mutta miksi valittaa. Ei tietenkään olisi eettisesti oikein, että aseeni palaisivat huutokaupan jälkeen metsästys- ja ammuntaharrastuskäyttöön tahtoni vastaisesti.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11913
Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
« Vastaus #19 : 01.07.17 - klo:16:23 »
Lööpissä näyttää olevan tieto, että Itä-Suomen poliisissa komisario on alioikeudessa syytteessä "aseharrastustensa" vuoksi. Komisario on alin päällystöön kuuluva henkilö. Näyttää minulle vähän oudolta. Aseiden kirjanpitoon saaminen, siellä pitäminen ja poistaminen huutokaupassa yksityisille henkilöille tai yrityksille metallin sulattamiseen on tarkkaa työtä. Periaatteessa jokainen ase tarkistetaan numeronsa mukaan ja se poistuu omasta kirjanpidosta vasta, kun on kuitattu vastaanottotodistus aseen uudelta saajalta. Tässä ketjussa on muutama paikka, missä voisi tehdä väärin. Kuten tehtiin ns asekätkentäjutussa v 1944 "oikein". Laaja asia, että en lavenna enempää.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11913
Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
« Vastaus #20 : 10.07.17 - klo:16:17 »
Tänään 1.päätös: sakkoja, virkavelvollisuuden rikkominen, kavallus ja ampuma-aserikos. Pruukaavatkohan komisariot valittaa?

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11913
Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
« Vastaus #21 : 14.08.17 - klo:10:05 »
Kankaalan ison rustingin hyllyllä on muutama kappale lautalaatikkoa. Ne ovat metsästysvälineitä, koska niiden sisällä on asennettuna hetitappavat Conibear-raudat. En niitä tarvitse, joten yritän antaa ne jollekin nuorelle metsästäjälle. Pitää vähän kysellä, että kuka haluaisi. On siinä hyllyssä yksi keinulautainen elävänä pyytävä minkin/näädän loukkukin. Tämä loukku oli ehdottomasti paras muinoin Sorsasalossa asuessani. Kuopion ympäristön vesien rannoilla oli minkkejä pilvin pimein, joten aikani kuluksi niitä pyytelin. Onnistuinkin ja pystyin viemään Kuopion yliopiston soveltavan eläinlääketieteen laitokselle muutaman elävän minkin. Tästä asiasta oli Savon sanomissa asiallinen pyyntö meille metsästäjille.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11913
Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
« Vastaus #22 : 30.08.17 - klo:12:56 »
Valtakunnansyyttäjä M Nissinen, laitoksen entinen ylin virkamies, on päässyt takaisin valtion leipiin, sillä oikeusministeriö hyllytti hänet, jolloin hän alkaa saada puolta palkastaan. Hän oli omasta halustaan virkavapaalla, silloin ei palkkaa tule.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11913
Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
« Vastaus #23 : 30.12.17 - klo:12:20 »
Päätän tämän Nissisen asian seuraamiseni: hän sai sakkoja. Hän on palannut virkaansa hoitamaan, mutta ei se voi onnistua. Valtakunnan ylimmän syyttjäviranomaisen on oltava täysin virheetön virassaan. Oikeusministeri Häkkäsellä ei ole vaihtoehtoja. Nissiselle löydetään muu leipäpuunsa. Ei saa olla liian riippumattomasti asioita hoitamassa. Syyttäjistähän sanotaan, että he ovat riippumattomia. Ymmärrykseni mukaan he ovat virassaan eläkkeeseensä asti valitut. Mitenkä demokraattinen yhteiskunta valvoo näitä syyttäjiä silloin, kun he tekevät  päätöksen esim poliisivankilassa tapahtuneessa itsemurhaisessa kuolemassa, joka asia aina salataan? He voivat näin tehdä, eikä asiaa käsittele tuomioistuin. Olen sitä mieltä, että viranomaisen hallussa tapahtunut kuolemantapaus tulisi aina käsitellä oikeudessa läpinäkyvyyden vuoksi, ns opennes and transparency policyä mukaillen.