Kirjoittaja Aihe: Pohdintoja  (Luettu 45641 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #90 : 02.12.17 - klo:16:17 »
Sanotaan että lastenkaltaisilla on mahdollisuus päästä Jumalan valtakuntaan.
Tai ehkä se on peräti edellytys sinne pääsemiseksi.
Jumalan tahto on että kaikki ihmiset pelastuvat, kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on...
Niille jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi Jeesuksen lunastyön perusteella.

Ajattelen Jeesuksen maan päällistä vaellusta, opetuslasten ja kansan keskuudessa.
Hän pelasti, paransi, auttoi, kutsui ja lähetti....
Samalla tavoin Jeesus suhtautuu meihin tänäänkin.
Hän rohkaisee, kutsuu, lähettää.
Eloa on paljon, Jeesus lähettää vielä tänäänkin, kutsuu yhteyteensä, omalle paikallemme....
liikkeelle.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #91 : 12.12.17 - klo:21:48 »
Tänäänkin ihmettelin....

Miksi sellainen ihminen jota on kohdannut suru, menetys,
pystyy sanomaan että kaikella on tarkoitus?
Miksi tarkoituksen näkeminen ja kokeminen on parempina päivinä vaikeaa?

Tänään jatkoin ihmettelyä...
Nyt tämä ihminen sanoi että on pystynyt antamaan anteeksi niille nuorille ihmisille
joiden kautta hän menetti lapsensa...

Sanotaan että ei se ole tyhmä joka myy ja pyytää paljon...vaan se joka ostaa ja maksaa paljon.
Mites....onko syyllinen se joka tarjoaa mahdollisuuden...vai se joka tarttuu koukkuun
ja käyttää?

Kun Jeesus lahjoittaa ja antaa meille kaikkea mitä elämiseen ja olemiseen tarvitaan...
Hän antaa vain sitä mikä on meille hyväksi...Hän antaa viisaasti....
Hän liittää kaikkeen antamaansa mukaan myös käyttöohjeet ja suuntaviivat...
kehoituksen käyttää Hänen antamaansa lahjaa toisten rinnalla kulkemiseen, auttamiseen...
siten kuin Jeesus itse on tarkoittanut.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #92 : 17.12.17 - klo:20:30 »
Sinä olet minua synneilläsi vaivannut, rasittanut minua pahoilla töilläsi.
Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista.
Jes. 43:24-25

Jumalan armon ja anteeksiantamuksen mittaamaton ja käsittämätön määrä ihmistä kohtaan.
Hän puhdistaa, muuttaa, uudistaa, antaa voiman, tarkoituksen elämälle.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8321
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #93 : 21.12.17 - klo:20:20 »
Sinä olet minua synneilläsi vaivannut, rasittanut minua pahoilla töilläsi.
Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista.
Jes. 43:24-25

Jumalan armon ja anteeksiantamuksen mittaamaton ja käsittämätön määrä ihmistä kohtaan.
Hän puhdistaa, muuttaa, uudistaa, antaa voiman, tarkoituksen elämälle.

Näin se on.

Ihmettelen minne mun nuoruuden rukous elämä on kadonnut.
Silloin aina kun oli vaikeuksia ja muuta en nähnytkään elämässä.
Mun kaverini sanoo, että naen haamuja sielläkin missä niitä ei olekkaan.

Siis se rukoilu. Nuorena aina menin johki kirkkoon tai muualle ja olin joskus pitkiäkin aikoja rukouksessa ja sain aina avun.
Joskus tuli ymmärrys asioihin, joskus tuntui kun taakka vaan otettiin ja tuli uskoa tai optimismiä, että hyvin tulee menemään.
Joskus tuli tunne, että ongelmia ja vaikeuksia tulee ja kun tuli, niin osasi nekin ottaa asioihin kuuluvina.

Toivottavasti jouluna tulisi myös laskeuduttua hiljaisuuteen ja rukoukseen?
Tik toc.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #94 : 26.12.17 - klo:21:20 »
Joulu eletty ja koettu...kohdallani varsin perinteisesti ja rauhallisesti...siten kuin omalla
kohdalla monena jouluna muulloinkin.
Mutta olinko tarpeeksi hiljaisuudessa ja rukouksessa?   Ja mikä on tarpeeksi?
Levollinen ja kiitollinen mieli joulusta kuitenkin minulla on.
Ja ehkä tänä jouluna olisin kohdannut jälleen sen että kyseessä on
Vapahtajamme syntymäjuhla, ja myös minun Vapahtajani ja Pelastajani!

Olen saanut jonkin aikaa kulkea sellaisen ihmisen lähellä joka on menettänyt lapsensa
huumekokeilujen seurauksena äskettäin.
Toisaalta olen kokenut hyvänä että olen saanut siinä olla...toisaalta tulee riittämättömyyden
tunne...onko minusta rinnalla olijaksi, vaikka "vain" kuulolla ollen ja rukoillen...
olen rukoillut lohdutuksen sanoja vaikeaan tilanteeseen, suruunsa.
Jouluaamun jumalanpalveluksesta lähtiessä tämän ystävän kanssa oli kohtaaminen

Tänään iloitsin perinteisestä tapanin sukutapaamisesta sisarusteni perheiden kanssa.
Viime vuosina ei enää kaikki kutsutut enää ole mukaan päässeet, lähinnä nuori polvi
estynyt, osa asuu kaukana, osa muissa riennoissa, osa ei ole "juhlaihmisiä", jne...
Mutta 3 sukupolvea koolla tänäänkin, 4:ään meillä ei mahdollisuutta olekaan.
Tänään meillä oli varsin vilkkaat keskustelut, avoimet ja syvälliset...toisin kuin yleensä ollut...
Kiitollinen mieli siitä!

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #95 : 27.12.17 - klo:23:12 »
Tulin tässä pohtineeksi Kolmiyhteistä Jumalaa...Abba Isä, Poika, Pyhä Henki...
Pientä heikkoa ihmistä suojellaan, johdatetaan, pelastetaan, muistutetaan...
Rakastetaan, armahdetaan...annetaan Ilo ja Rauha...
Henkivaltojen taistelussa saamme olla Voittajan puolella...
Jeesuksen nimessä on voima ja valta...saamme Hänen yhteydessä rukoilla, uskoa, toivoa.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #96 : 28.12.17 - klo:17:41 »
Hetken tässä taas pohdiskelen aikani kuluksi...hommia olisi...mutta laiskoottaa!   :icon_sad:

Siis mitä tarkoittaa "laiskottelu" ja toisaalta "pyhä huolettomuus" ja mitä eroja niillä on?
Nyt siis ihan oman pään tuotetta, en ole vielä aiheita kuukkelista katsonut tms.

Molemmat ovat kyllä ihmiselle varsin terveellisiä ja tarpeellisia, emmehän ole koneita!!

Laiskottelu on ehkä vähän negatiivissävytteistä, itsekästä, omalla mukavuusalueella
pysymistä vaikka lähellä kuuluisi pientä kehoituksen sanaakin.
Voi käydä niinkin että laiskottelusta havahtuu vasta kun saa potkun persuuksiin.
Laiskottelu on sopivinta vapaa-aikoina ja ympäristön kanssa yhteisymmärryksessä.
Ja jos laiskottelu saa liikaa yliotetta, on ainakin varottava ettei ole muille häiriöksi.

No sitten tuo pyhä huolettomuus...se onkin mielestäni positiivisempi juttu.
Tämä sanonta ei missään tapauksessa ole sukua sellaisille ilmaisuille kuin
"voi pyhä sylvi" ja "voi pyhä yksinkertaisuus"
Sen sijaan pyhä huolettomuus on hyvinkin lähellä sellaista termiä kuin
"asioilla on tapana järjestyä"......ja toki sekin "Älkää mistään murehtiko, vaan jättäkää..."

Jos me vaan päivästä toiseen puurramme ja paahdamme, murehdimme ja huolehdimme,
pelkäämme pahinta...ilman lepoa...niin kyllähän siinä uupumus ja stressi iskee.
Laiskottelu ja/tai pyhä huolettomuus on kyllä paikallaan.

Pyhä huolettomuus on mielestäni sitä että pystymme rohkeasti ja luottavaisesti jättämään
huolemme Herran haltuun...rukoillen...iloiten...eläen kiitollisena päivä kerrallaan.
Tämä kuulostaa ehkä lakihenkiseltä...
Mutta olen taipuvainen uskomaan että Jeesuksen pelastustyö ja armon ja anteeksiannon
kokeminen sisältää myös uutta sisältöä arkielämäämme...Pyhää huolettomuutta!

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #97 : 28.12.17 - klo:19:24 »
Olen lähinnä lueskellut pohdintojanne.
Ja pohtinut samalla.  :eusa_angel:
Ajatuksia moniakin ja monenlaisia, vaan en nyt saa / jaksa pukea sanoiksi.

Mutta hyvää loppuvuotta ja uutta alkavaa 2018 !
Taivaan Isän hyvässä huolenpidossa.

Poissa donpate

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1441
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #98 : 02.01.18 - klo:16:47 »
Loviisan kirkon alastomuutta ja eritteitä tihkuva ”toisenlainen jouluseimi” suututti yleisön – ”Yllätti tämä raivo, lynkkaus on meneillään”, kertoo järjestäjä.
Oletko tutustunut tähän (HS 2.1-18) lehtiartikkeliin? Kyllä tästä joku pyhyys puuttuu jota soisin kirkosta löytyvän. En muista Hannu Salaman nostattamaa kohua kuin hieman, ehkä tässäkin pääpaino on nimen ja huomion saamisella. En pidä.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #99 : 02.01.18 - klo:18:17 »
Nyt olen, kiitos vinkkisi. Tulipa paha mieli minullekin, vaikka olen syntisen suvaitsevainen, mutta en kirkon enkä uskon suhteen.
Nyt on menty liian pitkälle kirkon avarien seinien sisällä. :018:

Tässä ihmistä rinnastetaan sikaan, imettävään emakkoon. Emakko on joulukinkkujen äiti. Ei sovi verrata Mariaan , meidän pääsiäislampaamme synnyttäjään.

Voisin laittaa linkin, mutta kuka muu haluaa pahan mielen ?

Löytyy hakusanalla; Loviisan toisenlainen jouluseimi.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #100 : 02.01.18 - klo:19:06 »
Hyvin kirjoititte.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #101 : 13.01.18 - klo:12:35 »
Aralla tunnolla täällä rohkenen hiljaa kysellen pohdiskella....
"Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta"...."Valinnat muuttuvat arvojen muuttuessa"....
Varsin selkeää tekstiä lauseina, sanoina...ihan ymmärrettävää...
Miten heikko, herkkä, haavoittuva, tällainen alatien kulkija voi muutoksesta kiittää ja
riemuita...kokea...kokea onnistumista...nähdä muutosta...henkivaltojen taistelussa...

Pinnalla aaltoilee, vaihtelee, mielialat menee laidasta laitaan.
Muutos mielen uudistuksen kautta on syvällä, usein näkymättömissä, kuin talon perustukset.
Koen että tämä muutos on pääosin tapahtunut silloin kun Jeesus on saanut minut pelastaa.
Se on sellainen luja kallio koko ajan voimassa, Pyhä Henki muistuttaa sen olemassaolosta.
Tämä perusta ei järky siitä miten minun heikko ihmismieleni vaihtelee ja ailahtelee.
Tämä muutos on tullut Isältä Jumalalta, saan sanoa Abba Isä...

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #102 : 21.01.18 - klo:19:41 »
Olkaa sanan tekijöitä, älkää ainoastaan kuulijoita...
Olenko omalla paikallani muurinaukossa?
Käyttäkää aikanne oikein, että saisitte viisaan sydämen....

Vierivä kivi ei sammaloidu...
Autoa voi ohjata vain kun se on liikkeellä....miten on ihmisen laita?
Kaikki eivät mene Lundanesin tapaan rastilta toiselle pysähtelemättä...
Voimmeko pysähtyä, levähtää, hiljentyä, pysähtyä, eksyä, etsiä, löytää?

Onko hiljaiselle huru-ukolle vielä paikkaa, elämän tarkoitusta, päämäärää, unelmia?
Olikohan virsi 125...saako Henki vielä koskettaa, johdattaa, antaa Ilon ja Rauhan?

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #103 : 21.01.18 - klo:20:04 »
Jaa ah ! 

On siinä litaniaa luettavaksi. Ajattelen kuitenkin ettei kaikkia raamatunlauseita toistelemallakaan päästä siihen Jumalan rauhaan jota me kaikki elämäämme toivomme.

Toisella palstalla siteeraat Jaakobin kirjan kohtaa jossa kehotetaan ;


Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.
Jaak. 1:22 KR33/38

En oikein pidä Jaakobin kirjan painostavasta tunnusta, mutta valisemasi kohta on oikeaan osuva.

Vaikka istuisimme joka päivä kirkossa kuulemassa sanaa, mutta sen vaikutus ei muutu elämäksi ei se pyhitä eikä pelasta.

Kysymys meillä ikäihmisillä kuuluukin: Mitä minä voin ja jaksan tehdä ? Eikä juuri muuta tarvitakaan, kun meille ne tekemiset osoitetaan. Ei niin ihmeellisiä ' hengen töitä' meiltä edellytetä. Hymy, kosketus, kolikko lähetystyölle, ikkunanpesu, lumenluonti vielä huonommalle mummolle tai vaarille.

 Rukous on voimavarastomme, ja se vastaa uudistuvilla rukouksilla sitä mukaa kun aihetta tulee.
Itsehoitoamme on kirkossa käynti, ehtoollinen ensinnä ja sielua puhdistava veisuu !

sisarellisesti, R-m
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #104 : 21.01.18 - klo:20:12 »
Ajattelen, että pyhyys, ns pyhyys alkaa ihan kotialttarilta.
Kotona aika paljon palvellaan Herraa.
Joku voi ajatella, että arkiset asiat ovat maallisia, mutta itse ajattelen, että juuri sieltä alkaa se ns "pyhyys"
ihan kaikkein arkisimmista asioista.
Vaikka saman katon alla huomioitavista asioista aviopuolisoiden välillä.
Hyvähän minun on sanoa, kun en ole edes avioliitossa.
Mutta voin yrittää tehdä jotain kaikkein läheisteni hyväksi, miten senkin ymmärrän.
Aina ei tarvitse olla lähetystyössä tai puuhailemassa "suuria"...joskus kaikkein pienin asia on se kaikkein pyhin.
Avioliitto on pyhä asia.
Ihan kaikki, mitä siihen liittyykin.

Itse teen muiden lähi-ihmisten keskuudessa sen pienen osan, mitä voin.

Palvelkaa ilolla.
Siunaten vaikka sen leipätaikinan.
Tai perunamuusin, että siitä olisi iloa m´niille, jotka sen nauttivat sitten.

Ajatus jo ätkii, väsyttää.

Hyvää yötä.
Haja-ajatelmin illassa....malla pohdiskelija.