Kirjoittaja Aihe: Pohdintoja  (Luettu 45651 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #75 : 19.11.17 - klo:22:18 »
"Silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään"

Keskustellessani toisen ihmisen kanssa, katseeni saattaa harhailla, saatan olla poissaoleva,
luotani työntävä...vaikka koen että haluan kyllä toisin...haluan olla läsnä...olla kuulolla...
sanoa lohdutuksen ja rohkaisun sanoja...sillä tavoin että se myös tuntuu ja näkyy ja kuuluu...
Mutta miten lie...jos mulla on ihmisen kanssa vaikeuksia avoimessa katsekontaktissa.

Niin miten sitten uskon alkaja ja täyttäjä...elämän lähde...missä Hänet näen...miten Häntä
pystyn katsomaan?
Silmät luotuina tarkoittaa aika pysyvää katsomista.
Hän on pelastajani, uskon alkaja, ja myös täyttäjä koska itse en siihen pysty.
Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen.
Meille on annettu elämän tarkoitus ja sisältö, voimia päiviemme mukaan.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #76 : 20.11.17 - klo:15:29 »
"Etsikää Herraa silloin kun Hänet löytää voidaan"

Tänään on pelastuksen päivä!
Puhutaan myös etsikkoajasta.
Sitä joka tulee Jeesuksen tykö, ei heitetä ulos.

Kuuntelin juuri hienoa ja koskettavaa laulua, jossa mm.:
Ole luja ole rohkea, Herra tänään tahtoo sinut kohdata.
Hän vahvistaa sun hervonneet kädet, Hän voimistaa sun voimattomat jalat.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #77 : 20.11.17 - klo:16:33 »
Rohkenen muistelemaan noiden samojen lauseiden toistelemisen aikaa elämässäni.

Kun ns. ' tulin uskoon' eli heräsin,  naapurin uskovaiset kuljettivat ja sitoivat minut omaan liikkeeseensä.
Näitä, ja muitakin ' iskulauseita'  puheissaan toistelivat lähes kaikki jotka puhujan paikan saivat tai ottivat.
Tosia Raamatun sanoja ne ovat, mutta minua ei niiden hokeminen vienyt kuin ojasta allikkoon. Hätäännyin kun ei tapahtunut pyhittymistä, päinvastoin.

Ehkä niin oli tarkoitus. Jouduin kokemaan ulkokultaisuuden harhat. Itsepäinen tiedonhalu ja uteliaisuus oppia tietämään Jumalan tahdon vasta ohjasi tälle tielle jossa vastaus toisensa jälkeen on eteeni annettu: Katso ja ota opiksesi !

Körttien hiljaisuus, vaatimattomuus ja itseään korostamattomuus on, seuroineen ja veisuineen, lujittanut juurtumaan nälkimään Elävää Kristutarpeellista.sta.
 
Kristus ei ole mielestäni sitä että osataan raamatunlauseita. Aivan sysimustaankin sydämeen Hän tulee silloin kun se sydän aukeaa, hädässä, rakkaudessa tai Hän katsoo sen olevan tarpeen.
                                     Mikä on se otollinen aika ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #78 : 20.11.17 - klo:22:05 »
Otollinen aika oli ainakin äsken kun kävin kävelylenkillä.
Päivän vesisateet oli ohitse ja märkä asfalttipinta ei ollut vielä jäätynyt.

Näen tuon otollisen (sopivan) ajan ainakin kahdesta näkökulmasta...

Itseni ulkopuolelta vaikuttava...eli lähinnä säätila

Toinen näkökulma sitten on minkä itse koen otolliseksi.
Oma mielentilani vaikuttaa paljon...esim. olenko virkeä vai väsynyt, se vaikuttaa siihen
onko sopiva aika ryhtyä johonkin vai ei.
Itsessäni vaikuttaa myös onko joku homma itselleni mieleinen vai vastenmielinen.
Mieleiseen hommaan löytyy sopivaa aikaa paljon helpommin ja enemmän.
Ikävämmät hommat siirtyy ja siirtyy ja sopivaa aikaa ei meinaa löytyä.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #79 : 22.11.17 - klo:22:16 »
"Vierivä kivi ei sammaloidu"

Tällainen sanonta tuli mieleeni, kun tänäänkin lähdin liikkeelle lähes päivittäiseen
liikuntasuoritukseeni.
Tänään oli vuorossa kävelylenkki, ei satanut enää/vielä mitään, mutta aika tuulista oli
ja liukasta...onneksi en lähtenyt vierimään....nastaremmit nyt harkintaan.

Tuo lause kyllä tarkoittaa monenlaista muutakin kuin kuntoliikuntaa.
Mutta kai parempi olla päivä kerrallaan elossa, liikkeellä, mieluummin kuin jämähtää
paikalleen sohvan nurkkaan viettämään "mutku" ja "sitku" elämää...odottaen potkua
persuuksiin.
Autoakaan ei voida ohjata jos se on paikallaan.
Samoin ihmistäkin voidaan ohjata/johdattaa ilmeisesti vain kun ollaan liikkeellä/toiminnassa.

Voidaan kysyä: mikä meitä vierittää, laittaa käyntiin, liikkeelle, ja kuka meitä ohjaa?

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #80 : 24.11.17 - klo:13:37 »
"Kun saan ikävän viestin"

Tämä oli otsikkona tämän päivän aamuhartaudessa.
Pistää aika mietteliääksi ja hiljaiseksi, se koko teksti.
Koen olevani tällä hetkellä lähellä erästä ystääväni, joka menetti
äskettäin aikuisen tyttärensä huumekokeiluiden seurauksena.
Haluan hänen rinnallaan olla tukemassa, lohduttamassa, rukoilemassa.
Antakoon Jumala hänelle voimia ja lohdutusta, kullekin päivälle voimat.
Hän on sanonut että elämä jatkuu, mutta kova paikka on...
Pieneksi ja heikoksi itsenikin tunnen, hiljaa huokaillen.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #81 : 26.11.17 - klo:20:21 »
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie...

Tämä laulu, nykyinen virsikin on tänään puhutellut...ja ajatuksissa myös tuo edellinen
kirjoitukseni aiheineen...
Tuossa virressä sanotaan jotenkin...
"syntikin levittää verkkojaan joihin on helppo tarttua"  (ei sanatarkka...)
Ja tämä ajatus ei tarkoita ainoastaan helposti saatavia huumeiden verkostoja....
vaan kaikkea muutakin mitä valkeisiin vaatteisiin pukeutunut sielunvihollinen levittää.

Kun saamme olla Kristuksessa, pelastettuja...sielunvihollisella ei ole valtaa meihin!

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #82 : 27.11.17 - klo:07:05 »
Tuo kuulosti oudolta, mutta hakemalla löytyi laulusta pois jäänyt Immi Hellénin kolmas säkeistö.

Ja syntikin mustia verkkoja vaan on laajalle laskenut korpehen maan. Niin pianhan niihinkin tarttua vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #83 : 27.11.17 - klo:10:46 »
Tuo kuulosti oudolta, mutta hakemalla löytyi laulusta pois jäänyt Immi Hellénin kolmas säkeistö.

Ja syntikin mustia verkkoja vaan on laajalle laskenut korpehen maan. Niin pianhan niihinkin tarttua vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois.



Pelkään pahoin että sielunvihollisella on hyvinkin valta ihmisiin. Pelkään sitä erityisesti nyt, kun tiedän että edessäni odottaa vanhuus, se antaa ensioireitaan, kyllä ne tunnistaa vaikka onkin ollut syntymästä saakka vammansa tähden sairas -- ääh siis, tunnistettiin sairauksia joiden takaa tietty löytyy aivovaurio.

Persoonallisuus kapeutuu, joustavuus vähenee, eikä tämä näytä kulkevan viisastumisen kanssa käsikynkkää. Todellinen "riisuminen" ei koske autoa, ei asunnon kuntoa, ei edes omaisten menetys ole sitä, jäin ajattelemaan pitkäksi aikaa, kun kerran sain rauhallisen hetken jutella lankomiehen kanssa, hän menetti varsin nuorena sekä isänsä että äitinsä. 

Vakavimpia elämän iskuja en voi nähdä mitenkään "riisumisena" tuo jokapaikanselitys muistuttaa hieman James Herriotin "lehmän yleislääkettä". Ei kaikkea voi eikä edes tarvitse selittää. Olisi tuolle matkalle riittänyt ehkä sittenkin ajatus enkelistä taluttamassa. Vanha virsi, "Mun ota käten, Herra, ja taluta" enemmän merkitsi kuin mikään "tämä tapahtuu koska...".  Ajattelen Jeesuksen ja Pietarin viimeistä kohtaamista: "Mitä se sinuun kuuluu... Tule ja seuraa sinä minua".

Kyllä riisuminen on mielessä nyt, kun tuntuu että se ohut sivistyksen kuori minusta rapisee, ja tämä on aivan yleistä, ei kohtausten aikaista mistä ei jäänyt edes muistoa. Ei ole kyse edes kirjasivistyksestä, kunnolla päähän hakatut asiat siellä pysyvät, kyse on juuri luonteen jäykistymisestä, asioiden, nimien, sanojen unohtelusta, sen näkemisestä ettei vanheneva ihminen todellakaan viisastu eikä ainakaan muistuta Korinttolaiskirjeen kuvaa rakkaudesta sitä vähää, kuin ehkä joskus kuvitteli.

Nyt alkaa kulku haparoida, nyt askel horjahdella, nyt korpi on pimeä, paljon syvemmin tämä on totta kuin lapselle oli. Taakse katsoen ei näe mitään hyvää.

Tässä ei itsessään ole minulle uutta. Koetan selvitä eroon minäminäraapustelusta johonkin joka kenties koskettaa toisiakin.  Mietin muistisairasta ystävääni, jonka puoliso mahdollisesti todella on aina poissa kun en tavoita -- kävisin yhdessä kävelyllä.  Sillä tavoin serkkuni helpotti äidinisän viimeisiä vuosia. Mutta kun en saa sovituksi juttua ja hätäännyn aina vain pahemmin.

Ikääntyminen saattaa tuoda haurastumista jota ei edes itse tunnista, jokin kyllä näyttää kasvonsa jo nyt, ja melkeinpä sitä pidän riisumisena, että entistä lujemmin olen niissä mustissa verkoissa kiinni. Mutta siis, näin ajattelen itse ja jotenkin toivon että toisten ei tarvitsisi. Ehkä lohduttaa, että olen aina ajatellut niitä "tuhon astiaksi luotuja" myös ja tosissani pelännyt kuuluvani niihin.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #84 : 27.11.17 - klo:11:32 »
Nyt kun vihdoin olen alkanut huolehtia myös ruumiistani, ovat vanhenemisen vaivat, sekä ruumilliset, että tietyt henkiset oireilut helpottuneet valtavasti.

Ei riisuminen tai riisuutuminen ole pelkästään ikävää. On seesteisiä ja vaivattomampia hetkia enemmän kuin koskaan. Yhdessäolo puolison kanssa on rauhallista ja riidatontakin, mitä nyt tulee joskus mielipide-eroja kuten eriparisilla kuuluu tullakin. Niitä ei muisteta. Minäkin  olen oppinut suitsimaan kerkeävää kieltäni.

Onko seestyminen ja rauhoittuminen sitäkin että elän nykyisin pienessä piirissä, kotona perheen ja muutamien ystävien kanssa. Sekä seurakunnassa, sitäkin kohtalaisen vähän. Näin ei ole ärsykkeitä eikä ristiriitoja alvariinsa, kuten kiihkeimpinä ruuhka- ja työvuosina.

Mutta fyysisen kunnon merkitys on nyt selviö, vihdoin minullakin.
Nautin elämästä juuri tällaisena, nyt.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #85 : 27.11.17 - klo:13:48 »
Tuo kuulosti oudolta, mutta hakemalla löytyi laulusta pois jäänyt Immi Hellénin kolmas säkeistö.

Ja syntikin mustia verkkoja vaan on laajalle laskenut korpehen maan. Niin pianhan niihinkin tarttua vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois.

Kiitos Pena!  Olet sinä vaan taitava etsimään ja löytämään kaikkea!

Haen tähän perään vielä sen Samuli Edelmannin version jossa tuo säkeistö on mukana,
eipä sitä tosiaan juuri taida näkyä ja kuulua.
Minua tosiaan koskettaa kovasti ystäväni ja huumeisiin kuollut tyttärensä
tämän säkeistön sanoman äärellä... :eusa_pray:

https://www.youtube.com/watch?v=xJl5Fa5CJZs

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #86 : 27.11.17 - klo:22:52 »
Vähän pohdiskelen, vaihteeksi...
Aihetta täällä jonkin verran käsiteltykin, mutta kertailen itsekseni...

Kaikkea tapahtuu ja sattuu, osin omasta syystämme, osin toisten aiheuttamina,
osin siten, että jäämme vaan ihmettelemään...
Tapahtuu hyviä asioita, ja ikäviä asioita...
Mutta, onko kaikella tarkoitus, vai tapahtuuko jotain ilman mitään tarkoitusta?
Jonkun asian tarkoitus voi yhdelle kirkastua heti...toiselle viiveellä...kolmannelle ei koskaan...

Tässä on herkästi vaarana upota pohjattomaan suohon kun tällaista pohtii...
Olen taipuvainen ajattelemaan että kaikella on tarkoitus, vaikka emme sitä näkisikään.

Ehkä tähän jotenkin liittyy...Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka
Jumalaa rakastavat.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #87 : 28.11.17 - klo:22:41 »
Tänäänkin ihmettelin....

Miksi sellainen ihminen jota on kohdannut suru, menetys,
pystyy sanomaan että kaikella on tarkoitus?
Miksi tarkoituksen näkeminen ja kokeminen on parempina päivinä vaikeaa?

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #88 : 29.11.17 - klo:16:48 »
Kolme vaihtoehtoa löysin:

1. Ihminen on fatalisti, kohtaloonuskova.

2. Hän on kyynistynyt tyyliin: Millään ei ole mitään väliä eikä tarkoitusta.

3. Hän on löytänyt Jumalan joka on osoittanut että kaikki on parhaaksemme,
    niin hyvät kuin huonotkin päivät. Elämä on opettanut tyytymään .


Hyvinä päivinä tyydymme omaan hyvään oloomme. Köllöttelemme kuin possut pahnoilla vatsat täysinäisinä, unisina ja raukeina.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja
« Vastaus #89 : 02.12.17 - klo:14:30 »
Kiitos Pena!  Olet sinä vaan taitava etsimään ja löytämään kaikkea!

Haen tähän perään vielä sen Samuli Edelmannin version jossa tuo säkeistö on mukana,
eipä sitä tosiaan juuri taida näkyä ja kuulua.
Minua tosiaan koskettaa kovasti ystäväni ja huumeisiin kuollut tyttärensä
tämän säkeistön sanoman äärellä... :eusa_pray:

https://www.youtube.com/watch?v=xJl5Fa5CJZs

Muistotilaisuus on menossa....
Herra siunaa ja vahvista ja lohduta surevia omaisia!  :eusa_pray: :eusa_pray: :eusa_pray: