Otsikkoon en osaa vastata, mutta arvostan suuresti Wilhemli Malmivaaraa. Eilen luin yhden hänen pitämänsä saarnan. Sen aiheena oli Johannes Kastaja, joka pyysi opetuslapsiaan kysymään Jeesukselta, onko tämä Messias vai pitääkö heidän odottaa toista.
Malmivaara kiinnitti huomiota siihen, että myös Johannes kastaja epäili. Epäillessään hän pyysi kysymään asiaa suoraan Jeesukselta. Vastaus ei ollut, että kyllä olen Messias, vaan että kertokaa, mitä näette, sokeat saavat näkönsä j.n.e.
Hän vertasi Johannesta toiseen epäilijään, kansakoulunopettajaan, joka ihmetteli vain Nooan arkkia, miten se voi olla mahdollista.
Saarnan ymmärsin niin, että sen sijaan, että jäämme pähkäilemään ristiriitaisuuksia Raamatussa yrittäen itse selittää niitä, meidän pitää viedä asia Kristukselle. Raamatun lukua ei kannata jättää siihen, että siinä on niin mahdottomia asioita. Kun lukemista jatkaa ja vie kysymyksensä Kristukselle, siitä aukenee aivan uusia ulottuvuuksia.