Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: vn - 22.09.17 - klo:11:21
-
Avaan nyt tällaisen ketjun, jos ottaa sytykettä ja tulta...
Minä en taida rohjeta tästä sanoa yhtikäs mitään, pari kulunutta sanontaa...
oppia ikä kaikki...
oppiminen on muuttumista...
muutos on mahdollisuus...
Vanhemmille ja isovanhemmille ja kummeille on annettu aikamoinen vastuu tähän liittyen...
Onko "kuulolla" oleminen oppimista?
-
Kiva kun avasit!
Kuulolla ollessa tehdään valintoja.
Lasten kasvattaminen on opettamista, myös kotona. Olen tehnyt näin kaikkien jälkeläisteni kanssa, niiden jotka ovat vaikutuspiirissä olleet. Iltarukoukset tms.
Juhani Elenius teki , ainakin minulle, suuren hyväntyön kun neuvoi lukemisen alkuun
kristillisten mystikoiden pariin. Muutama sana, ja se oli siinä !
-
Oon aika hurahtanut tähän kirjaan ja en viitsinyt enään kirjastosta sitä jatko ja jatkolainaa ja tilasin sen kotiin ostettuna.
http://oby.no/suomi/
Olen sen opetusmetodeilla opetellut kaikenlaista hauskaa Raamatusta ja planeettoja ja muuta.
Seuraavaksi opettelen ton numeroiden muuttamisen kirjaimiksi ja sanoiksi, sekin oli käytössä yhdessä vaiheessa.
Opettajien tulisi opetaa oppilaille myös miten oppia eikä vaan phua partaan ja niin, ettei sanoja eroita.
-
Siis yksi metodi on opetella asioita paikkojen mukaan.
Kuten vaikka kymmenen käskyä opettelin.
Eka Hesan rautatieasema. Minä olen Herra sinun Jumalasi, kun se on sellainen alkupaikka muutenkin.
Toka Pasilanasema, siellä on toinen laki eli poliisi ja sinne sijoitin Älä turhaan lausu Herrasi Jumalan nimeä.
3 paikka tai asema Käpylä ja siellä on se Park hotelli, eli muista pyhittää lepopäiväsi
4. Ogeli ja siellähän on lestadiolaisten joku yhdistys ja ne kunnioittaa vanhuksia yleensä, että sinne se kunnioita isää ja äitiä.
5 älä tapa, no siellä on se kirkko ja hautuumaa.siis Tapanila.
6. älä tee huorin, no malminasema ja siellä se ylikulkusilta jossa joskus sen näköisiä mimmejä.
7. Älä varasta ja se on puistolassa, kun siellä asuu yksi tuttu varas.
8. Tiksu eli Tikkurila ja siellä joskus nähnyt kun lippua ei ollut asiakkaalla ja lensi junasta, eli älä lausu väärää todistusta.
Sitten onkin Jäge eli Järvenpää ja siellä on se yksi seurakunta Arkki ja ne on moralisteja ja sinne ne loput käskyt.
Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa.
Älä hänen tavaroitaan yms.
::::::::::::::
Planeetat.
Vuosaaren metroasema. Merkurius, kun siellä on vene satama ja veneitä.
Merivuosaari joku metroasema ei muistu, niin sinne Venus, kun siellä asuu venäläisiä kauniita naisia.
Onks sitten Pakila metroassa ja Tellus nyt muistuu 3. kivi auringosta.
Sitten Itis Mars, kun siellä somaleita marssii.
Siilitiellä jupistaan Jupiter
Hertsikan assa siellä Taunus kaupan edessä Saturnus.
Sitten Mustikkamaan metroassa,ei muistu nimeä eli siellä kaikki päin eli Uranus.
Kurvin metro assa ja siellä on niintä nipottajia eli Neptunus ja sitten onkin hassu koira Hakaniemellä eli Pluto ja näin muistuu planeetat.
Tolleen juna ja metrolinjaa pitkin sijoitellen, niin muistuu järjestyskin.
-
Aika hyvin :039:
-
Opettajan ja oppilaan rooliodotukset saattavat mennä pahasti ristiin. Toivoisin kai liian ns vanhanaikaisia opettajia jotka pysyisivät ruodussa ja olisivat kiljumatta. Kävin tänään kolmannen kerran muuan kirjoittelukerhoilun tapaamisessa, ja tuskastuin itkuun asti siihen opettajaan. Hän on nuorehko, suorittanut laudaturopinnot suuntautumisvaihtoehtona luova kirjoittaminen ja ilmeisesti pyöräyttänyt ensimmäiset pullansa uunista, eli näkee ensimmäisten omien oppilaittensa aloittelevan luovan kirjoituksen opettajina.
Minulla on opettajista hyvä kokemus ja hyvä käsitys. Mutta siis, tiedepuolen ihmisistä. Siksi näillä uusilla otteilla toimivien edessä olen aika hukassa: Heittäydytään ryhmään äärimmäisen meluavasti, ajoittain alatyylistä tekstiä viljellen (no minusta kiroilu ei kuulu tuommoiseen paikkaan) vilkkaasti, myös herkeämättä liikehtien, tukkaa sukien, Itse tieto jota hän pulputtaa on maalailevaa ja värikästä monipuolista mutta minä saan aina päänsäryn ja tänään epioireita.
Lyhyesti: Hän on työssä persoona edellä.
Toivoisin, että ei. Asiantuntemus edellä ja pikkuisen persoonaa hilliten. Pikkuisen. Vaikka vähemmän visionäärinä. Kun en ole oppinut mitään ja lähden aina pökkyrässä pois.
Vaikka olen näissä huono. Kaikki luovan kirjoittamisen ryhmät ovat olleet ihan kauheita, paitsi erästä pientä, jossa opeteltiin novellia. Itkuksi menee, koska siinä ärsyketulvassa kadotan juonen.
Miten sellaisilla ollaan ja millainen ihminen löytää tuollaisesta oppimisen kokemuksia?
-
Innostavat opettajat saavat oppilaistaan toisinaan ihailijoita ja jäljittelijöitä. Tarina etenee siitä havaintoni mukaan niin, että ammattitaitoinen opettaja kieltäytyy olemasta ihanne tai esikuva ja pakottaa oppilaan löytämään itsensä ja omat lahjansa. Silloin ensin opettajaansa ihaillut saattaa kääntyä tätä vastaan.
Miten se ajatus meni? Ei ole tarkoitus olla kaunis kuin kukka ja laulaa kuin lintu, vaan olla kukka ja olla lintu.
-
Mulle ihan sama millainen opettaja on kunhan hän saa opetuksen oppilaalleen kaaliin.
Hienoa olisi kun oppilaille opetettaisiin kuinka opiskella ja oppia esimerkiksi muistamaan, kuten tuolla edellä kirjoittelin esimerkkejä.
Matikastakin voi saada hauskan ja kiinnostavan ja sellaisen, että tyhmempikin tajuaa.
Lukuaineissa opettaja, jos osaa painottaa avainsanoja, siis niitä tärkeitä kohtia, niin oppi menee paremmin perille.
Avainsana ja siitä joku vaikka hassu tai merkittävä mielikuva, niin se jää mieleen.
-Esimerkiksi Afikka on suuri maanosa, voisi sanoa.
Afrikka on maa jossa on suuria norsuja, kun heiluttelee kärsiä, siis koko maanosa on suuri.
Jos oisin jo kakarana opetellut ton yhdistää mielikuvia opetukseen ja vielä asetella ne jonnekkin, niin ainakin kokeet olisi menneet paremmin.
Kiehtovaa opetella vielä vanhanakin asioita uusilla metodeilla.
Nykyään on enempi ongelmana mitä pistäisi muistiin, kun turhaa tietoa tuppaa joka tuutista.
-
Jotenkin vaan aina oppi niiltä, jotka tyytyi kertomaan mitenkä laulaa kuin lintu ja kukoistaa kuin kukka. Jos ja kun tuli omat rajat vastaan jäi iloksi kun ymmärsi miten vaativaa tuo juttu on. Ei se tyynnyttävä ja rauhallinen ja asiassa pysyvä opettaja aina laulanut kuin lintu mutta kertoi kuinka lintu laulaa. Sitä yhessä ihailtiin.
Opettaako ammattitaito edellä vai persoonallisuus edellä? Toivoisin, ammattitaito. Makuasiaksi jäi tahtoiko opettaja olla esillä vai saada oppilaat oppimaan.
Vaikea juttu.
-
Opettajan ammattitaitoa on käyttää persoonallisuuttaan opetuksen välineenä. Se, että käyttää opetusta persoonallisuutensa välineenä ei ole ammattitaitoa.
-
Opettajan ammattitaitoa on käyttää persoonallisuuttaan opetuksen välineenä. Se, että käyttää opetusta persoonallisuutensa välineenä ei ole ammattitaitoa.
Jooh, ehkä ymmärrän jotenkin näin. Tai en ole varma. Joitakin viikkoja sitten keskusteltiin nuoruusystävän kanssa persoonallisuus/asiantuntemuus työvälineinä - teemoista ja heittäydyttiin viehättävän vanhanaikaiseksi, aikoihin ennen "minä-työskentelenkin-persoonallisuudellani"- aikakausia.
Tietty ei tarvi valmistaa opetussessioihin mitään jos sinne vain tulee olemaan minä-itte. Joku pärjää näin, ja saattaa olla että itse olen ymmärtänyt niiden tuntien merkityksen väärin. Viime vuonna oli rauhallisempaa mutta vähemmin pulpahtelua. Tyynintä on semmoisilla tunneilla, joilla opettaja tulee tapaamisiin jokin aihe edellä: Nyt käsitellään tätä.
Täytyy tehdä siis sen verran työtä että miettii, mitä asioita voisi tai pitäisi ottaa esille. Kotona kun vanhemmat tekivät töitä sitä kutsuttiin tuntien valmistamiseksi. Värikäs hieman melodramaattinen hahmo jolla mieli pulpahtelee kaiken aikaa saattaa päästä tuosta valmistelutyöstä, siis, saattaa, tai jos valmisteleekin, mieleen tulee muuta josta tekee mieli jutella. Se tuottaa rauhattomuutta, eikä kukaan oikein tiedä mitä täällä oli määrä tehdä.
-
Sekin on persoonallisuutta, että valmistautuu huolella työtehtäviinsä. Ei kai persoonallisuus aina tarkoita, että hoitaa työnsä rennosti lonkalta. Vuosikausien kokemus tuo tietysti rutiinia, jonka varassa voi improvisoidakin.
-
Sekin on persoonallisuutta, että valmistautuu huolella työtehtäviinsä. Ei kai persoonallisuus aina tarkoita, että hoitaa työnsä rennosti lonkalta. Vuosikausien kokemus tuo tietysti rutiinia, jonka varassa voi improvisoidakin.
Kyllä, totta. Siis vuosikausien. Ja kyllä, kaikki on persoonallisuutta.
Mahdoinko sitten selittää asian täysin käsittämättömästi. Minulla oli täällä siihen paha taipumus, huomaan. No, körttihän en ole joten se selittäöä älyn vajauksen hyvin.
Äkkiä tähän taas kyllästyi, että joopa niin ja niinpä joo, sitähän minä niin tarkoitinkin joo, niinpä. En ollenkaan tiennyt että ihminen on kokonaispersoonanaan aina läsnä kaikkialla. Loistavaa. Nyt sitten tiedän. Onneksi on pena, muuten olisi menneet pitkät opinnot ihan hukkaan, näin sitä kerkesin kärryn perälaudasta kiinni ihan eläkeämmänä.
-
Ovathan sellaiset minullekin tuttuja, jotka ovat mielestään ”persoonallisuuksia” ja luulevat sen riittävän melkein mihin vain. Opetus muuttuu viihteeksi eikä aina edes hyväksi.
-
Riparilla opettaminen on vaikeinta opettamista... keskustelutunnit ovat hienointa mm. moraalikäsitykset... siinä minä opin ja riparilaiset oppii.
-
Ovathan sellaiset minullekin tuttuja, jotka ovat mielestään ”persoonallisuuksia” ja luulevat sen riittävän melkein mihin vain. Opetus muuttuu viihteeksi eikä aina edes hyväksi.
Luulisin, että ne kun on karismaattisia luonnostaan eivät sitä korosta, vaan asiaa mistä meuhkaavat.
No mulla on kivoja kavereita, kun persoonaa ja karismaa löytyy enempikin ja he vaan lämpimikseen aina tekee joka tikusta josta ovat erimieltä, niin kauhean filosofisen väittelyn.
Sitten kun olet miettinyt pääsi puhki miten tolle nyt tän asian selittäisi, niin hän vaan ihan lopussa toteaa sulle on helppo puhua ihan mitä vaan potaskaa.
Kuten aiemminkin kirjoitin, niin mulle ihan sama millainen kaveri on, kun kertoo asian, kunhan saa asiansa perille.
Ja kuten esimerkiksi vaikka pena, niin useasti vaikka en ole lukenut hänen koskaan persoonana tehneen mitään, mitä tälläinen vartti hullu ja enempikin, kuten minä vaikka rauhallinen ja ei persoone, niin onko kukaan lukenut hänen tehneen mitään, esimerkiksi kävellyt käsillä Mannerheimin tiellä tai keroneensa sammuneensa kesken juhlien tai muuta, niin hänen terävät opetukset osuu useammin kuin kerran.
Ei se nähtvästi todellakaan ole persoonasta kiinni, vaikka toivottavasti en loukannut penaa, siis onhan hän mies joka on ollut Afrikassa ja ties tehnyt mitä, mutta on vaan tollanen teoreetikko ilman sen suurempaa persoonaa nostamassa, kuten muut tai ainakkin minä, kun en muuta teekkää, kuin kirjoittelen hulluista tekemisistäni ja niiden kanssa yritän saada jokusen tyhmyyden seasta ajateltavaa.
Riitta, seppos, malla ja kaikki kun täällä kun kirjoittelee mua lukuun ottamatta jättää persoonaansa piiloon ja kirjoittelee asiasta toistepäin kun minä.
Ja ihan oikein mua paheksutaan ja oikein.
-
Riparilla opettaminen on vaikeinta opettamista... keskustelutunnit ovat hienointa mm. moraalikäsitykset... siinä minä opin ja riparilaiset oppii.
Onneksi ei tarvi nuorien kanssa olla tekemisissä liike elämässä, kuin noiden koodareiden.
Moraalikäsitysten miettinen?
Ette kai sellaisia.
Kuka niitä voi, kun toinen on köyhä ja myy itteään ja toinen moraalisesti pyhä ja pitää itteään parempana, no kumpi parempi?
Moralismi ei minusta kuulu kristinuskoon.
Minusta suhde Jeesukseen armon alta, niin se on se joka muuttaa ihmisen oikeanlaiseksi, mutta maralismi ei opeta ketään tai mitään.
En tiedä mun mielestä moralistit voi olla oikeassa paasaamisineen, mutta minusta ne ei tiedä ihmis tosi elosta paljoakaan.
Maailma ei ole musta ja valkoinen, vaikka sitäkin.
Onneksi mua ei ole kutsuttu moralisoimaan.
-
Viisveisaaja, taitaa nuo käsitykset persoonallisuudesta, sen värikkyydestä, avoimuudesta ym. olla lukijan ' omalla kontolla'. Tarkoitan oman ymmärryksen varassa.
Minulle Pena on yksi mielenkiintoisimmista ajattelijoista ja lisäksi 'värikäskin' kun on kuvataiteilija.
Itse olen kymmenen vuoden ajan kirjoittanut niin paljon perhe-elämästäni, ruoanlaitoksistani, musiikki- ja kuvataidemaustani, että lähes hävettää.
Enka ainakaan uskonasioitani ole salannut.
Se ettei kaikkia tekosyntejään täällä kertoile, johtuu siitä, ainakin minulla, että muutkin kuin me näöltä ja tuntemiselta tutut, näitä sepustuksiamme lukevat. Siitä kertovat foorumin tilastot.
On asioita joka vain läheisimmät ihmiset ja ensinnä Jumala saavat kuulla, sillä oman likapyykin julkinen pesu kuuluu Iltalehtien julkkiksille, eikä heillekään kaikille.
Sitten on vielä luetun ymmärtäminen. Se ei ole niin helppoa kuin luulemme. Väärää kuvaa syntyy ' kuin tyhjää vaan'. :039:
-
Joo, näinpä on...hiljaiseksi vetää...onkohan joku laulu, psalmi tms.
pane suulleni vartija, tarkoittanee naputtelevia sormia myöskin.
Opettajaksi minusta ei ole, etsijä-oppilas haluaisin olla.
Olen kuullut sanottavan: oppiminen on muuttumista.
Olenko muuttunut, sitä kai syytä kysellä.
-
Viisveisaaja, taitaa nuo käsitykset persoonallisuudesta, sen värikkyydestä, avoimuudesta ym. olla lukijan ' omalla kontolla'. Tarkoitan oman ymmärryksen varassa.
Minulle Pena on yksi mielenkiintoisimmista ajattelijoista ja lisäksi 'värikäskin' kun on kuvataiteilija.
Itse olen kymmenen vuoden ajan kirjoittanut niin paljon perhe-elämästäni, ruoanlaitoksistani, musiikki- ja kuvataidemaustani, että lähes hävettää.
Enka ainakaan uskonasioitani ole salannut.
Se ettei kaikkia tekosyntejään täällä kertoile, johtuu siitä, ainakin minulla, että muutkin kuin me näöltä ja tuntemiselta tutut, näitä sepustuksiamme lukevat. Siitä kertovat foorumin tilastot.
On asioita joka vain läheisimmät ihmiset ja ensinnä Jumala saavat kuulla, sillä oman likapyykin julkinen pesu kuuluu Iltalehtien julkkiksille, eikä heillekään kaikille.
Sitten on vielä luetun ymmärtäminen. Se ei ole niin helppoa kuin luulemme. Väärää kuvaa syntyy ' kuin tyhjää vaan'. :039:
No sitähän Pena jos mitä.
Taidan olla niitä ihaillusta opettajasta ohi menneitä, jotka tuumivat olla lintu ja kukka, olkoon hän sitten toisenlainen lintu ja kukka.
-
Onneksi ei tarvi nuorien kanssa olla tekemisissä liike elämässä, kuin noiden koodareiden.
Moraalikäsitysten miettinen?
Ette kai sellaisia.
Kuka niitä voi, kun toinen on köyhä ja myy itteään ja toinen moraalisesti pyhä ja pitää itteään parempana, no kumpi parempi?
Moralismi ei minusta kuulu kristinuskoon.
Minusta suhde Jeesukseen armon alta, niin se on se joka muuttaa ihmisen oikeanlaiseksi, mutta maralismi ei opeta ketään tai mitään.
En tiedä mun mielestä moralistit voi olla oikeassa paasaamisineen, mutta minusta ne ei tiedä ihmis tosi elosta paljoakaan.
Maailma ei ole musta ja valkoinen, vaikka sitäkin.
Onneksi mua ei ole kutsuttu moralisoimaan.
Vieläkö Juhani opettaa ripareilla? Vai opettiko joskus nuorena pappina?
Oisko niin että moraalikysymykset saattoi kuulua opetusohjelmaan. Joskus tentin jonkun huh kuinka puuduttavan Rippikoulun käsikirjan, mutta se oli liiaksi puuduttava jaksaakseni muistaa tämmöstä.
Tuo Viisveisaajan puheenvuoro oli kyllä jo erinomainen osa moraalikeskustelua. Milloin menee synnin puollelle että varastaa? Tai synnittömyyden? Jos kiertää veroja kun se on laillista mitä eroa sillä on nakkivarkaan nälkään?
Kai jotain semmoista on kuin kristillinen moraali, vaikken tuota tiedä kuka sellaista jaksaa noudattaa. Ihan tuosta älä pidä muita jumalia siihen saakka, että ala himoitse lähimmäisesi omaisuutta olkoon mitä tahansa.
Taitaa kuulua vaatimattomuuteen joka aina kaunistaa, etten minä minään opeta kunhan tässä opin, mutta jotain aina joutuu palkkansa eteen kai opettamaan. Opetin sairaanhoito-oppilaitoksessa kahdenlaisia ryhmiä, nuoria ja toisen terveydenhuoltoalan tutkinnon suorittaneita ja kyllä piti koettaa katsoa että kaikki oppi tietyt asiat mitkä oli käsketty niille opettaa. Siitä huolimatta se aikuiskoulutusryhmä oli mukava, koska nyt voisin vaatimattomasti tavallisen kauniina kertoa oppineeni heiltä niin niin paljon...
Tympiää on kerskailla. Jokainenhan nyt tuntee Leenan. Ei sen kanssa voi kansannainen keskustella. Paras kun ei edes vastaa Leenan ketjuihin. Kyllä sitä vielä pitää Jumalan lujaa lyödä. Suruton se on. Helvetin peräseinä paistaa.
Ehkä opin ehkä en. Mutta oli siinä muutakin. Pääsin paljon vähemmällä kun panin ryhmän keskustelemaan ja istuin ja kuuntelin. KJolmanneksi enpä sitten tuntenut itteäni niin tavallisen typeräksi kun kuuntelin vaan. Luentokalvot annoin monistettavaksi joten eipä edes ollut tarpeen selitellä. Mutten minä silti ole hyvä, kiva enkä suosittu täällä. Jos olis enempi kirjoittelijoita, hukkuisi joukkoon ja se olis mukavaa mutteihan sille mitään voi ettei ole...
-
Pena tämän tietää kun on ammatiltansa myös opettaja paitsi että taiteilija. En viitsinyt kertoa tarkemmin mistä omat kokemukset silloin lähtivät, nuo persoonallaan opettavat tai asiantuntemuksella opettavat. Juttelin ammattikorkeassa opettavan parhaan nuoruusikäisen ystäväni kanssa. Asuttiin isossa kivitalossa seinikkäin, niin että tämä ihminen oli minulle kuin se isosisko jota en saanut kun synnyin esikoisena. Hän sen ajatuksen viritti.
Olen käynyt kirjoittamiskurssilla, erilaisilla. Yksi tuhoutui itseltäni kun siellä oli henkilö, joka osasi kovin paljon. Kun Johanna-opettaja oli valmistanut esitelmän, aloitti että mitäs noista puhut kun jokainen ne tietää. Sitten ei auttanut että vastustettiin: En minä ainakaan tiijä mitään, puhu nyt, kerro ihmeessä. En osaa tietää miksi opettaja meni siinä lukkoon mutta meni ja että se harmitti. En tiennyt ja sitten en saanutkan tietää, minua sellainen harmitti ja luulen että muita myös.
............................
Yksi tapa opettaa on jättää nuo valmistelut tekemättä -- että on siis semmoinen persoona. Mutta keskustelua ei salli myöskään vaan haluaa keskustella tuotoksistamme itte, ja kun joku valittaa sitä että oot aina äänessä sanoo että minä olen opettaja.
.......................
Niin hän on. Kyl vain. Mutta jos opettajalta ei mitään opi? Sanoin eka kerran jälkeen kavereille että mie jään pois, sillä hän sanoi tarpeettoman ilkeästi yhdelle josta pidin ja jonka tuotoksista kanssa pidin, että opettajana hän voi siis lyödä tuohon vedoten, minä oon opettaja. Ei, ei lyöny minua, istuin ja olin kuulolla kun en ollu tehny kotitehtävääkän. Sillä näin ehkä tarkemmin kun ei tarvinnut jännittää sitä omaa vuoroa. Muutamat sitten houkutteli jatkamaan.
...............
Sillon menin kotiin, kuten useasti jälkeenpäin. Miettimällä että näinkö jatketaan, että hän ääneensä sanoo rumasti ihmiselle jolla on myöhästelyynsä syy -- se jäi kun kerroimme ettei hän sille mitään mahda.
Joko hän valmistaa meille opittavaa. Kun pyysimme, kerran valmisti ja se oli hieno kerta. Tai sitten voi hyödyntää sitä keskustelua jota käydään vaikka toteemalla, juuri, se on semmosta kuin loitontaminen, loitontamista voi käyttää äärivaikeista asioista kirjoittaessaan näin taikka näin taikka tuleeko toisille mieleen mitä, juuri niin. Mutta että tulee paikalle olemaan äänessä on vaikeaa. Joku on kirjottanu loistavasti toinen loistavasti ja kolmas loistavasti johon itse tuppaan turhautumaan. Se on sitä minun rajoittuneisuuttani, että tahtoisin kovasti oppia ja kotiin lähtiessäni ajatella että kas, ai sillä tavalla, no hurja, kalliit on laulujen lunnaat mutta kannatti ne maksaa.
Paras kokemus taisi olla kun aloitin laulamisen ja opettaja kiljui että sinä et osaa mitään, sinä et osaa laulaa. Huusin vastaan että en sunkan täällä olis jos osaisin, ala opettaa.
.......................
Tämä on seuratuvan puolella. Se herättää monia ajatuksia.
Luin eilen illalla Kari Kuulan sivustoa. Hän kertoi ihmisistä, jotka tahtoo mielellään lähestyä hengellisiä kysymyksiä, ei tunteen eikä kokemuksen, vaan tietopuolisen mietiskelyn kautta. He todella on saattanet lukea sitä teologiaa taikka joitakin teologeja, mutta jäävät hyvin yksin. Ei he toisia älykkäämpiä sillä ole -- ovat vain Jumalan kädestä semmoisina tänne luotuja mutta juuri nämä jäävät tavallisesti vähän kuin synnintekijöinä sivuun.
Kuulan teksti helpotti mieltäni, enkä enää ollut niin yksinäinen.
Ei ole paha että joku täysin toisenlainen täyttää foorumin -- hänellä on ehkä aikaa juuri nyt, yksinäisyys vie tälläkin tavoin hakemaan yhteyttä ja hieno asia, että yhteys löytyy. Täytyy olla kiitollinen siitä mitä sai eikä aina hinguta lisää. Paras "foorumi" jolle pääsin oli yleisen teologian perusteet, joka suoritettiin nettikurssina, sillä siellä oli niitä joiden mielestä myös älyllinen lähestyminen on ihan ok, jos ja kun ihminen on siten rakennettu. Ei mietitty onko se oikein ja kuka voi keskustella kenen kanssa. Keskusteltiin vaan, ja silloin opittiin toinen toiseltamme paljon. Sietämään erilaisuutta ennen muuta -- jotenkin se meillä rikotuilla ja haurailla lähti siitä että meitä itseämme siedettiin.
Kukaan ei kivahtanut että minä en puhu sinun kanssas.
Tai niinkun se kirjoituksen opettaja joka on aina äänessä, mutta puhuu asioita joista ei oikein opi. Ja kun pyytää että puhuisitko joskus vähemmän niin ei hän. "Minä olen opettaja". No, sitä hän on.
..................
Jotenkin joittenkin törmäilyjen ja yhden itkunpuuskan jälkeen aletaan muovautua, oppia ja opettaja löytää paikkaansa vaatimatta sitä, hän sen saa annettuna koska hän opettaa. Siksi, koska näkyy löytyvän syyskauden kamppailun jälkeen happy end tämän kerron. Siltä varalta vasta nyt, että tätä saattaa lukea ties vaikka mainittu opettaja itse. Ei tehnyt mieli kirjoittaa että meille on tapahtumassa oppilasryhmässä niin, ettemme tiedä mitä tehdä keskenämme saati opettajan kanssa.
Kuinka käy kun joku ottaa hengellisen opettajuuden ja milloin niin käy, en tiedä. Eiköhän se kuulu asiaan perehdytetyille -- historia siitä vain palaa mieleen ja herännäisyyden historia eritoten.
-
Kummasti vaan tässä isona ja vanhana joutuu kokoajan oleen opiskelian paikalla.
Ja nyt ei ole kuin ekalla ja tokalla, silloin koko koulutus oli vaan vitsiä.
Opettaja opettaa jotain juttuja jonka me tajuttiin jo ennenkuin euokko avasi suunsa.
Mua niin raivostuttaa näin jälkikäteen toi koko koulutus systeemi.
Ei lapset ole jotain yksinöllisiä tietokoneita joihin pitää asentaa koodi toi ja toi.
Me oltiin ihmisä joilla oppi oli enempi siinä miten oppia ja ettiä.
No olen aina ei tykännyt koulusta ja opettajista. Koko systeemi ei oikein.
Siis mut niinku siiihen asiaan.
Kun nyt teen Sierra Leoneen kalakasvatus altaita ja ties mitä, niin kaikenlaista neuvotteluissa tulee infoa ja opetetaan puolin ja toisin.
Ja sitten kun mulla on tää Suomen eristeiden myynti projekti, niin koko ajan yhtä opettamista ja oppimista eristeiden vahvuuksista palovahvuuksista ja ties mistä.
Nyt kun vanhuksena opettalee asioita, niin kun vielä rahasta on asiat kiinni, niin kyllä kuuntelen aika tarkasti.
Oppiminen on kyllä elin ikäinen juttu, vaikka itse asioiden oppinen ei ole niin vaikeaa minusta kuin annetaan tajuta.
Jokainen hetkessä tajuaa tilavuuden ja sen tarvitseman vahvuuden ja materiaalien lämpö ja muu kestävyyden ja ulkopuoliset rasitukset ynnää kaksi laskea ja tehdä tarjouksia noilla laskuilla.
En ymmärrä miksi on se koulutus systeemi 7 vuotta ja vamistut :)
Olen ihan varma, että mitä nämä munkin laskelmat eri rakennuksiin tai kala farmiin tarvii, niin 14 vuotias osaisi laskea hetkessä.
Insinööriltä kun pyydän laskelmia, niin maksaisi maltaita ja monta viikkoa.
Onneksi itse osaan laskea ja veden puhtauden tehdä testit kemia ja muut.
Rakennuspiirrustukset ym. lapsikin osaa ne tehdä.
En tiedä jossain mättää, kun kaikki on jonkun opetuksesta saadun tittelin takana.
Aina vihannut opettajia ja opetus systeemiä.