Tuli mieleen körttihistoriasta yksi mielenkiintoinen ajatus. Paavolla ja WNiskasellakin oli kahdenlaista heräämistä. Ensimmäinen oli lakiin herääminen - siitä tuli oikeaoppisia puolijumalia. Toinen oli armoon herääminen - siitä tuli toisaalta nöyriä jättäen Jumalalle kaiken kunnian. Mt ja minä olemme puolessa välissä tätä tietä. "Hoida, neuvo tietä näytä." :wink:
Torilla eilen lauloi kitarakuoro ja naishenkilö, vaikka naisena sanon niin hyvältänäyttävä hyvin puettu ja kammattu eli ei mikään sipulisiiri olemukseltaan. Jäin kuulolle koska osa lauluista oli tuttuja nuoruusvuosilta ja oli siinä mukava muistella. Tuli jakelemaan kirjasia se nainen tietysti ja mietin kuinka tästä taas selvitään. Toisaalta olin uneliaalla päällä ja aurinko paistoi ja itse sitä menoa katselin ja lopulta rupattelin aivan mielelläni. Tai siis kuuntelin ja kyselin kuulumiset ja pääsin vähällä kerrottuani että tämä asia on jo toivoni mukaan hoidossa enkä voi enempää pyytää, mutta miten menee ja onko kukaan kysellyt tai kuunnellut.
Sain siitä mukaani kirjasen, jossa kerrottiin nuorehkon avioparin uskoontulokokemus. Vaimon kerronnassa oli raikkautta, mies yliyritti sillä hän katsoi elämänsä suistuneen aina ulkoiseen alamäkeen kun ei avannut ovea herralle. Kylläkai kolkuttajia riitti kun oli helluntailaisesta perheestä.
No mikä siinä, jokainen on oikeutettu elämäntulkintaansa.
Se mitä jäin mietiskelemään on herääminen siihen että nyt ollaan uskossa ja kaikki on yyyyberhuippua, pitäisi olla saksalainen yy. Se on niin kuvailevainen.
Sitä minä mietin koska sitäkin on liikkeellä. Tämä kääntymyskokemus perustui voimakkaaseen tunne-elämykseen jota vaimolla sanoisin numinoosikokemukseksi, mutta miehestä en tiedä näkikö hän unta vai näyn.
Eikä sillä liioin ole suurta merkitystä.
Vain hieman tällä.
Tätä autuaallisuutta on kestänyt kovin lyhyen aikaa. Tai en tarkkaan ottaen osaa sanoa, sillä kirjasen julkaisuajankohtaa ei mainita. Kääntymys tapahtui heillä 22. 10. 2011 joka kuuluu olleen sunnuntai ja iltayöllä. Sitten he menivät uskovan kasteelle jne.
Mielessäni on joitakin kysymyksiä tuosta kovin jatkuvasta onnen tilasta, lähinnä kuinka pitkään se voi kestää. Ja totta kai jos miehen elämä meni ihan takapuolimäkeä viinan lotraamisenkin kanssa kuinka vaimo ei kerro siitä mitään, oli ollut vain happy, terveet lapset ja ihana mies. Mutta niin, tuo minua mietityttää sillä kuka nyt ei haluaisi olla kaiken aikaa korkealla onnen tilassa.
Eli mitä lie olisi sanonut tästä kääntymyksestä Paavo, mihin ajoittuu ketjussa, vai onko tuollainen onni muista seikoista perin riippuvaista. Kyllä oletan että oli Paavo Ruåtsalainen onnellinen ymmärrettyään sen mitä lähti sepältä matkojen takaa kyselemään. Vaikkei senkään ole niin väliä...
