Sattui tuossa käsiin Sinikka ja Mikko Aallon kirja "Armo kadoksissa". Sen aiheena on omavanhurskauden eri muotojen paljastaminen. Kirja tuntui kovin mielenkiintoiselta. Kirjoittajien taustalla lienee herätyskristillisyyttä ja karismaattisuutta kielilläpuhumisineen kaikkineen; kirjan aihepiiristä on omakohtaista kokemusta. Olisi mukava kuulla kommentteja, jos joku on sen sattunut lukemaan.
Kirja on Karas-sanan kustantama, ilmestynyt muutamia vuosia sitten.
Mt
Itse luin kirjan joskus vuosituhannen vaihteessa, en aivan varma ole, kummalle vuosituhannelle se meni, kun ensi kerran luin.
Olen varmaan lukenut sen enemmänkin, kuin kerran.
Olen sitä muutaman kpl:n ostanut ja muillekin suositellut ja kenties kirjan antanutkin tai ainakin lainannut.
Todella hyvä kirja ja itse suosittelen sitä jokaiselle.
Pitäisi varmaan taas jossain vaiheessa kerrata tuo kirja.
Olen ollut joskus tuon kirjan kirjoittajan pitämällä luennolla Suomen Raamattuopiston järjestämillä hengellisillä syventymispäivillä joskus kauan sitten.
Luennon aiheena oli tuolloin joku muu, kuin tuo kirja tai sen sanoma, aihe oli muistaakseni joku vähemmän hengellinen, mutta silti tärkeä.
Vaara, mikä tuon "Armo kadoksissa" olevan kirjan lukemisessa on se, että siitä saattaa helposti nostaa itsensä korokkeelle niihin nähden, joiden kuvitellaan olevan kirjan lukijaan nähden enemmän lain alla (=karismaatikot yms) ja ajaudutaan jonkinlaiseen "lakiuskoisten" halveksimiseen.
Minä olen ainakin tuohon langennut, ja varmaan edelleenkin jonkinlaisessa lankeemuksessa sen suhteen elän, mutta olen alkanut tiedostaa tätäkin vaaraa.
Tuossa Mikko Aallon kirjassa runot on kirjoittanut Auri Hakomaa. Minua myös nuo runot puhuttelevat syvästi. Eräs runo kuvaa sitä, kuinka joku kääntelee kaikkia kiviä metsässä vanhurskautta etsiessään ja yrittää muutenkin saada palaset sellaiseen järjestykseen, että olisi pelastunut.
Auri taasen on kirjoittanut kirjan Hurskas Sika, jota myös suosittelen.
