Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: mt - 03.12.07 - klo:16:03
-
Sattui tuossa käsiin Sinikka ja Mikko Aallon kirja "Armo kadoksissa". Sen aiheena on omavanhurskauden eri muotojen paljastaminen. Kirja tuntui kovin mielenkiintoiselta. Kirjoittajien taustalla lienee herätyskristillisyyttä ja karismaattisuutta kielilläpuhumisineen kaikkineen; kirjan aihepiiristä on omakohtaista kokemusta. Olisi mukava kuulla kommentteja, jos joku on sen sattunut lukemaan.
Kirja on Karas-sanan kustantama, ilmestynyt muutamia vuosia sitten.
Mt
-
Aah, mikko "lemminjaemmin" aalto!?
(Sorppa, mihinkään ko. sedän muuhunkaan tuotantoon en taida pystyä suhtatumaan vakavasti)
-
mä luen jerrycottonia :wink: se on pikkuisen parempaa kuin karas-sanan kustantamat kirjat... tämä on subjektiivinen mielipide
-
Sattui tuossa käsiin Sinikka ja Mikko Aallon kirja "Armo kadoksissa". Sen aiheena on omavanhurskauden eri muotojen paljastaminen. Kirja tuntui kovin mielenkiintoiselta. Kirjoittajien taustalla lienee herätyskristillisyyttä ja karismaattisuutta kielilläpuhumisineen kaikkineen; kirjan aihepiiristä on omakohtaista kokemusta. Olisi mukava kuulla kommentteja, jos joku on sen sattunut lukemaan.
Itselläni on myös omakohtaisia kokemuksia kirjan kertomasta asiasta.
Taitaa ne omat kokemusket edelleenkin ikäväkyllä jatkua, vaikka irti olen yrittänyt päästä.
Minulle hyvin terapeuttinen teos.
Pitäis taas etsiä se jostain ja lukea.
Kirja on Karas-sanan kustantama, ilmestynyt muutamia vuosia sitten.
Saattaa olla, että on ilmestynyt jo yli 10 vuotta sitten.
Vai onko siitä otettu uusintapainos?
-
mä luen jerrycottonia :wink: se on pikkuisen parempaa kuin karas-sanan kustantamat kirjat... tämä on subjektiivinen mielipide
Teen ehdotuksen. Lainaapa minulle muutama Cottoni niin saat minulta lainaksi tuon mainitsemani kirjan. Sen jälkeen voidaan vaihtaa mielipiteitä. Sinä kerrot teologin näkemyksen kirjasta, minä 60-luvun alun Cotton-fanin kommentin uudemmasta tavarasta. Kuitenkin niin, että Cotton-kommentti tulee yleiselle puolelle, ellei sieltä löydy jotain seuratupalaista.
Mt
-
Kirja on Karas-sanan kustantama, ilmestynyt muutamia vuosia sitten.
Saattaa olla, että on ilmestynyt jo yli 10 vuotta sitten.
Vai onko siitä otettu uusintapainos?
2. painos vuonna 2003, esipuheen mukaan uudistettu laitos.
Mt
-
Minä pidän cottonit itselläni, mutta laiskana teologina en jaksa lukea näitä armon tikapuille kiivenneitä puolijumalia. Muun muassa esim. Haikola piti näitä ihan koomisina kirjoina. Hän luki näitä vaikka hän lukikin myös teologista kirjallisuutta. :wink:
-
---näitä armon tikapuille kiivenneitä puolijumalia.
Armon ymmärtäminenkin voi johtaa omavanhurskauteen, jos ihminen alkaa kuvitella olevansa todellinen kristitty...
Mt
-
Olen lukenut kirjan sen ilmestymisen jälkeen. Muistan olleeni positiivisesti yllättynyt. Ei ole siis ole (aina) koiraa karvoihin katsomista, vaikken tuon jälkeen ole karas-sanan kirjoja ahkerammin lukenutkaan. Mikäli muistan ollenkaan oikein, antoi kirja yhden kuvauksen siitä, miten uskoon tuleminen on usein lakiin tulemista (Tästä aiheesta olen usein keskustellut herätyksellisemmissä piireissä hengellistä elämää elävien ja eläneiden kanssa).
Armoon ei käsittääkseni voi tulla - siinä ollaan.
-
Tuli mieleen körttihistoriasta yksi mielenkiintoinen ajatus. Paavolla ja WNiskasellakin oli kahdenlaista heräämistä. Ensimmäinen oli lakiin herääminen - siitä tuli oikeaoppisia puolijumalia. Toinen oli armoon herääminen - siitä tuli toisaalta nöyriä jättäen Jumalalle kaiken kunnian. Mt ja minä olemme puolessa välissä tätä tietä. "Hoida, neuvo tietä näytä." :wink:
-
Armon ymmärtäminenkin voi johtaa omavanhurskauteen, jos ihminen alkaa kuvitella olevansa todellinen kristitty...
Mt
MT sulla on postilaatikko täynnä ja tässä vastaukseni viestiisi .
:::::::::::::::::::::::
:) Suuret kiitokset palautteesta.
Olen samaa mieltä kanssasi.
Se meidän arkkitehti joka ylläpitää sivustoja on aika boheemi ja siksi sivut ovat kaikenkaikkiaan muutenkin sekavat.
Kiitos kaunis palautteesta.
Hyvää jatkoa
Herran siunaus kanssasi.
-
Tuleeko ns. "uskonelämästä" yhtään mitään jos aina mietitään ettei vaan ylpeys tai omavanhurskaus
nosta liikaa päätään...tai ettei vaan vaivuta itsesäälin suohon...
Kai Jumala pitää hulluistaan huolen..viitoittaa tietä...korjaa sen mikä on huonosti...
Etsitään Vapahtajan kasvoja...
-
Aah, mikko "lemminjaemmin" aalto!?
(Sorppa, mihinkään ko. sedän muuhunkaan tuotantoon en taida pystyä suhtatumaan vakavasti)
Olikohan sama tyyppi kun teki kirjasen - seksin sekamelskasta selvyyteen - :)
Jonkunlaista myötä häpeää sitä tuntee ja tulee, niinkuin joskus kirkossakin jonkun papin kertomuksia kuunnellessa, että kuinkahan kaukana toikin tyyppi on tosi elämästä ja millaisessakohan maailmassa tuokin elää.
Sinänsähän asiat ovat mitä ajankohtaisia ja varmasti tuollaiset kirjaset ovat tarpeen ja opettavaisia, mutta ehkä asian ulostuonnissa on jotain joka mättää?
Ois kiva kun joku kirjoittaisi tästä pakko suvaitsevaisuuteen pakottamisesta ja muusta jonkun järkevän kirjasen. Sinänsä ihan suvaitsevaisuuden puolesta, kunhan sitä sotkuja on ihan vaan aikuisten kesken ja sitä ei pakoteta muiden sokeasti hyväksyvän.
Kaikenlainen tasa arvo, niin miesten ja naisten kuin rotujenkin välillä on ihan oikein, mutta järkevää maahanmuuttopolitiikkaa ja sopeuttamistakin tulisi olla. Ei ihan maassa maan tavalla, mutta jotenkin joustavasti.
Nykyään leimataan, niin hirveen lujaa, jos vaikka kirjoittaa, että homo urheilijalla voi olla vaikeuksia joukkueessa.
Ihan ilman tuomitsemista tai mitään, niin kohta kivet lentää ja seta on ovella. :icon_cool:
-
Tuleeko ns. "uskonelämästä" yhtään mitään jos aina mietitään ettei vaan ylpeys tai omavanhurskaus
nosta liikaa päätään...tai ettei vaan vaivuta itsesäälin suohon...
Kai Jumala pitää hulluistaan huolen..viitoittaa tietä...korjaa sen mikä on huonosti...
Etsitään Vapahtajan kasvoja...
Onkohan viisasta erottaa elämä ja uskonelämä toisistaan?
Elämässä kai lasketaan esimerkiksi ikälisiä, lapsilukua, joskus meriittejä, lasten menestystä jne.
Ja tässä "uskonelämässä" sitten sovitetaan itseen näitä määreitä, mitä nyt kukakin käyttää.
Käsitän, että ihmiset haluavat kuvailla yleisiä kokemuksia ja mielen tapahtumia, mutta onko se lopulta mahdollistakaan, kun kyseessä on suhde Jumalaan?
Joskus väsyn.
Haluaisin elää vain yhtä elämää Kristuksen lunastamana, rämpien perässä, ja siinä kaikki
Ei tarvitsisi enää ihmetellä, onko herätty niin vai näin.
Kun minua niin väsyttää.
Nouseeko mittailu kuolemanpelosta?
-
Leena on nyt pohdiskelussaan siinä mihin minäkin olen tullut. Sanoit hyvin: Tahdon elää yhtä elämää. Siihen sisältyy se "uskonelämäkin", mitä se itsekullakin lienee.
Jumala johtaa kaikkea elämää. Hyvä elämä tulee siitä että sen ottaa Jumalan kädestä.
...
Kuuntelen J Norvannon opetusta Jesajan kirjasta iltaisin. Itse Jumala on tehnyt pilkkalauluja niistä jotka palvelevat käsintehtyjä jumalia, eivät ainoaa Jumalaa. Herraa. Hän tarkoittaa myös meitä nykyisessä ajassa, ei vain Babyloniaa ja juutalaisia.
Ei tarvitse tehdä paljon että kääntyy väärältä tieltä.
-
Nouseeko mittailu kuolemanpelosta?
Kaisa Raittila puhui radion aamuhartaudessa pelokkaasta uskosta, joka keskittyy huolehtimaan omien helmojen tahrattomuudesta eikä uskalla nauttia Luojan suomista iloista tai käydä vastustamaan ihmisten julmuutta. Minusta se oli osuva oivallus, että siinä on kysymys pelosta.
-
Kaisa Raittila puhui radion aamuhartaudessa pelokkaasta uskosta, joka keskittyy huolehtimaan omien helmojen tahrattomuudesta eikä uskalla nauttia Luojan suomista iloista tai käydä vastustamaan ihmisten julmuutta. Minusta se oli osuva oivallus, että siinä on kysymys pelosta.
No pelko on se yks, mut on varmaan isommistakin asioista kysymys, iso A eli pointti kait on toi.
Mut pelon lisäksi on paljon muutakin.
pena ja minä ja varmaan useampi täällä kirjoittava tajuaa, että pelko ei ole se millä isää miellytetään tai mikä on se aihe miksi yritetään olla lapsinaan mahdollisimman täydellisiä, vaan me kun tiedämme jotain isän sydämestä tajutaan, että hänelle tärkeämpää on, että me luottaisimme hänen rakkauteensa lman tekoja sen saamiseksi?
Paljonkin ois kirjottamista ja kantaa ottelemista aiheeseen, mut nyt paussi.
Luulisin, että tää nainen kun asian otti esiin. Pelosta usko tai mikä olikin. Iski aika voimakkaasti arkaan paikkaan.
Aiheesta ois kiva kuulla enempikin.
Huh mikä aihe.. pena lisää nyt jotain sinäkin tähän..
-
Kaisa Raittila puhui radion aamuhartaudessa pelokkaasta uskosta, joka keskittyy huolehtimaan omien helmojen tahrattomuudesta eikä uskalla nauttia Luojan suomista iloista tai käydä vastustamaan ihmisten julmuutta. Minusta se oli osuva oivallus, että siinä on kysymys pelosta.
Voisko ton kuulla ihan itte jostain?
Kutkuttava aihe,.
-
http://areena.yle.fi/radio/2174051
-
http://areena.yle.fi/radio/2174051
Huh, Olipa saarna ja vei sanattomaksi.
Huh, tohon on vaikea lisätä mitään.
Samaa mieltä, vaikkakin pitää miettiä mikä kohta tökki, mutta aivan ihana saarna. Rohkea ja kantaa ottava, Ihan tosi maailmoja mullistava :)
-
Kiitos Mirjami puhuttelevasta linkityksestä.
-
Ehkä toi radikaalisuus tökki tossa saarnassa,
Vaikka seurapuhuja, körtti ilmeisesti. "Ei kukaan muu tuollaista puhetta".
Perusteellisesti otti kantaa ja antoi neuvvoja, niin ehkä kuitenkin joku pehmeämmin lähestymis tapa voisi olla ollut parempi.
Ihan oikeat asiat ja näkökulma tytöllä / naisella ( taas, nää nuoret )
on, mutta miksi pitää jotenkin ei niin samalla kielellä tuoda asiat esiin?, vaikkakin mulle herännäisyyden parisssa olevalle ja körteille saarna menee hyvin läpi.- kun ihan samat painotukset. Lestadiolais nuoret eivät taitane puheenparren takia asiaa ottaa vastaan, vaikkakin voinee moni.
Kiitos puheesta,. aivan ihana puhe :)
-
Jotenkin ihan sanattomaksi vievä puhe.
Huh ja huh,.
-
Tuo on oikeastaan aika mielenkiintoinen asia että minkälainen saarna tai puhe meihin vaikuttaa?
Luultavasti eri ihmisille vaikuttaa aivan eri tavoilla, mikä on kunkin tausta, nykyinen elämäntilanne ym. ym.
Välillä sanotaan että puhe on hyvä tai puhe on huono. Onko se puhujan ansio tai puute, vai kuulijan?
Ja kun kuulijoita on kaksi tai enemmän...toinen saa puheesta siunausta ja apua...toinen kuulee haukkumisen,
moitteen ja tuomion.
Jumalan valtakunnan työtä tehdään maailmassa pelkästään puutteellisten ja syntisten ihmisten kautta.
Jumala on valinnut työkanavat, menetelmät, tekijät.
Matteuksen evankeliumin lopussa olevaa Lähetyskäskyä ei ole tarkoitettu vain joillekin...vaan kaikille.
Rakkauden kaksoiskäskyä tai pienoisevankeliumia ei ole tarkoitettu vain joillekin..vaan kaikille.
-
Ihan totta vn,.
Jos olisin helluntailainen tai karismaatikko, niin tälläinen radikaali asiapitoinen puhe ei olisi puhutellut, tai ehkä olisi puhutellut, mutta minuun iski tämä sisältö. Löi mua älliin. Siihen pikkaiseen,. :=
-
Samoin ajatuksin etenen toimittaja Raittilan kanssa. Rakkaus, avaran armon ymmärtäminen on vapauttavaa.
Nuorena olin konsertaviivi, nyt tiedän muuttuneeni lapseuden suuntaan.
Kiitos Pena, Kiitos Mirjami. :eusa_clap:
-
Välillä sanotaan että puhe on hyvä tai puhe on huono.
Arvelen, että aika usein hyväksi sanotaan puhetta, joka toistaa kuulijan omia ajatuksia. Näin ihan siitä riippumatta, mitä aihetta puhe koski ja millaisia ajatuksia siinä esitettiin.
-
No juurikin näin taitaa olla...
Ja luulen että silloin kun meille on tarkoitettu sellaista sanomaa, mikä itseämme ei "miellytä", torjumme,
emme kuuntele...niin Jumala kyllä keinot keksii että Sana käy kohti...
Erkki Leminen aikoinaan sanoi että ihmisen osuus näissä jutuissa on vastaan hangoitteleminen.
-
Sattui tuossa käsiin Sinikka ja Mikko Aallon kirja "Armo kadoksissa". Sen aiheena on omavanhurskauden eri muotojen paljastaminen. Kirja tuntui kovin mielenkiintoiselta. Kirjoittajien taustalla lienee herätyskristillisyyttä ja karismaattisuutta kielilläpuhumisineen kaikkineen; kirjan aihepiiristä on omakohtaista kokemusta. Olisi mukava kuulla kommentteja, jos joku on sen sattunut lukemaan.
Kirja on Karas-sanan kustantama, ilmestynyt muutamia vuosia sitten.
Mt
Itse luin kirjan joskus vuosituhannen vaihteessa, en aivan varma ole, kummalle vuosituhannelle se meni, kun ensi kerran luin.
Olen varmaan lukenut sen enemmänkin, kuin kerran.
Olen sitä muutaman kpl:n ostanut ja muillekin suositellut ja kenties kirjan antanutkin tai ainakin lainannut.
Todella hyvä kirja ja itse suosittelen sitä jokaiselle.
Pitäisi varmaan taas jossain vaiheessa kerrata tuo kirja.
Olen ollut joskus tuon kirjan kirjoittajan pitämällä luennolla Suomen Raamattuopiston järjestämillä hengellisillä syventymispäivillä joskus kauan sitten.
Luennon aiheena oli tuolloin joku muu, kuin tuo kirja tai sen sanoma, aihe oli muistaakseni joku vähemmän hengellinen, mutta silti tärkeä.
Vaara, mikä tuon "Armo kadoksissa" olevan kirjan lukemisessa on se, että siitä saattaa helposti nostaa itsensä korokkeelle niihin nähden, joiden kuvitellaan olevan kirjan lukijaan nähden enemmän lain alla (=karismaatikot yms) ja ajaudutaan jonkinlaiseen "lakiuskoisten" halveksimiseen.
Minä olen ainakin tuohon langennut, ja varmaan edelleenkin jonkinlaisessa lankeemuksessa sen suhteen elän, mutta olen alkanut tiedostaa tätäkin vaaraa.
Tuossa Mikko Aallon kirjassa runot on kirjoittanut Auri Hakomaa. Minua myös nuo runot puhuttelevat syvästi. Eräs runo kuvaa sitä, kuinka joku kääntelee kaikkia kiviä metsässä vanhurskautta etsiessään ja yrittää muutenkin saada palaset sellaiseen järjestykseen, että olisi pelastunut.
Auri taasen on kirjoittanut kirjan Hurskas Sika, jota myös suosittelen.
-
Jahah, vastasinkin vanhaan kirjoitelmaan.
Kaikenlainen tasa arvo, niin miesten ja naisten kuin rotujenkin välillä on ihan oikein,
Ei ole olemassa eri ihmisrotuja. Ihmisrotuja on vain YKSI, joten ei tarvitse edes pohtia eri rotujen välistä tasa-arvoa.
Mitä sitten tulee eri kansallisuuksiin, niin kansallisuuden perusteella ei saa laittaa ketään eriarvoiseen asemaan.
Ja se, että jos jossain kansallisuudessa on tiettyjä ominausuuksia, esim. ihonväri, josta johtuen kysesen kansallisuuden edustaja soveltuu paremmin johonkin tiettyyn tehtävään, kuin joku toinen kansallisuus, ei kyseessä ole eriarvoisuuden kannattaminen, vaan tosiasioiden tunnustamista.
Esim. mustasta ihosta voi olla tiettyjä etuja tietyissä olosuhteissa, joissa valkoinen iho tuo ehkä vakaviakin ongelmia tuolle valkoihoiselle.
Syrjimättömyys ei siis edellytä tosiasioiden kieltämistä. Tosiasioiden kieltämiseen pyrkivä "syrjimättömyys" taasen on hölmöyttä.
-
Room. 10:3
sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
-
Arvelen, että aika usein hyväksi sanotaan puhetta, joka toistaa kuulijan omia ajatuksia. Näin ihan siitä riippumatta, mitä aihetta puhe koski ja millaisia ajatuksia siinä esitettiin.
Miksi ei. Mutta tällöin on melkoisen epävarma henkilö kyseessä.
Jossakin elämänvaiheessaan saattaa yksinkertaisesti tympääntyä ja kyllästyä itseensä perusteellisesti. Silloin toivoo vain sitä yhtä uutta ajatusta, joka vähän tuulettelisi näitä pölypesiä.
Silloin "hyvä puhe" on pakottanut edes jotakin liikkeelle. Läpiveto, ja villakoirat lentoon.
Objektiivisesti arvioiden huonoa puhetta edustaa vaikka valmistelematon saarna, sellainen, jossa teksti vain toistetaan omin sanoin. Ensin Jeesus nousi vuorelle tässä tekstissämme. Sitten tässä tekstissämme hänen vierelleen ilmeistyivät Mooses ja Elia, sitten opetuslapset pelästyivät. Tai joku "Kun meidän perhe matkustaa mökille" ja loppuun jokin "näin on myös meidän elämässämme".
Tai kerran meillä patologian luento. Ensin proffa unohti saapua paikalle. Hänet haettiin. Sitten hän ei muistanut mistä piti puhua, niin todella, kilpirauhastuumoreista. No mies puhuu, ja näpsyttelee slaideja, kunnes etupenkkiläinen rohkaistuu ja huomauttaa, etteivät diat näytä rauhaskudokselta. Katos kun otin lihasslaidit vahingossa, mumisee ukko.
Lähdin kotiin.
-
Kun perustaa uskonsa uskontunnustuksen kohtiin; Syntyi neitsyt Mariasta, kuoli ja haudattiin, nousi ylös kuolleista, on siinä uskoa kylliksi.
Ristinkuolema on annettu pelastukseksemme sekä elämään että sen jälkeiseen elämään.
On uskontojen, joita on tuhansia, asia kertoa mitä puhua, mitä syödä, miten pukeutua, missä seuroissa käydä ja kulkea, mitä virsiä tai viisuja veisata.
Uskonto sitoo, usko vapauttaa.
Vanhuskauden näkee Jumala, hurskaan nimi annetaan ansiosta, autuaana ollaan kun ollaan rakkaudessa. Tarvitaanko nimikkeitä ?
-
Jaa. Mikähän nyt on kun lukiessani otsikon kysyinkin itsekseni: Hoo, ja minkähän takia? Jottako tilalle pykätään jotakin parempaa hurskautta? Etteikö siis se ole omaa? No ei ei se on sitä oikeaa joka meidän liike omistaa sitä Ristuksen omaa joka meillä on käsitetty ihan oikein.
Suksikaamme kuuseen. Sääolot huomioiden rullia alle ja menoksi. Vähemmän aikaa miettiä jotakin mikä kuitenkin on ihmisen ymmärryksen tuolla puolen... >:(
-
Tuli mieleen körttihistoriasta yksi mielenkiintoinen ajatus. Paavolla ja WNiskasellakin oli kahdenlaista heräämistä. Ensimmäinen oli lakiin herääminen - siitä tuli oikeaoppisia puolijumalia. Toinen oli armoon herääminen - siitä tuli toisaalta nöyriä jättäen Jumalalle kaiken kunnian. Mt ja minä olemme puolessa välissä tätä tietä. "Hoida, neuvo tietä näytä." :wink:
Torilla eilen lauloi kitarakuoro ja naishenkilö, vaikka naisena sanon niin hyvältänäyttävä hyvin puettu ja kammattu eli ei mikään sipulisiiri olemukseltaan. Jäin kuulolle koska osa lauluista oli tuttuja nuoruusvuosilta ja oli siinä mukava muistella. Tuli jakelemaan kirjasia se nainen tietysti ja mietin kuinka tästä taas selvitään. Toisaalta olin uneliaalla päällä ja aurinko paistoi ja itse sitä menoa katselin ja lopulta rupattelin aivan mielelläni. Tai siis kuuntelin ja kyselin kuulumiset ja pääsin vähällä kerrottuani että tämä asia on jo toivoni mukaan hoidossa enkä voi enempää pyytää, mutta miten menee ja onko kukaan kysellyt tai kuunnellut.
Sain siitä mukaani kirjasen, jossa kerrottiin nuorehkon avioparin uskoontulokokemus. Vaimon kerronnassa oli raikkautta, mies yliyritti sillä hän katsoi elämänsä suistuneen aina ulkoiseen alamäkeen kun ei avannut ovea herralle. Kylläkai kolkuttajia riitti kun oli helluntailaisesta perheestä.
No mikä siinä, jokainen on oikeutettu elämäntulkintaansa.
Se mitä jäin mietiskelemään on herääminen siihen että nyt ollaan uskossa ja kaikki on yyyyberhuippua, pitäisi olla saksalainen yy. Se on niin kuvailevainen.
Sitä minä mietin koska sitäkin on liikkeellä. Tämä kääntymyskokemus perustui voimakkaaseen tunne-elämykseen jota vaimolla sanoisin numinoosikokemukseksi, mutta miehestä en tiedä näkikö hän unta vai näyn.
Eikä sillä liioin ole suurta merkitystä.
Vain hieman tällä.
Tätä autuaallisuutta on kestänyt kovin lyhyen aikaa. Tai en tarkkaan ottaen osaa sanoa, sillä kirjasen julkaisuajankohtaa ei mainita. Kääntymys tapahtui heillä 22. 10. 2011 joka kuuluu olleen sunnuntai ja iltayöllä. Sitten he menivät uskovan kasteelle jne.
Mielessäni on joitakin kysymyksiä tuosta kovin jatkuvasta onnen tilasta, lähinnä kuinka pitkään se voi kestää. Ja totta kai jos miehen elämä meni ihan takapuolimäkeä viinan lotraamisenkin kanssa kuinka vaimo ei kerro siitä mitään, oli ollut vain happy, terveet lapset ja ihana mies. Mutta niin, tuo minua mietityttää sillä kuka nyt ei haluaisi olla kaiken aikaa korkealla onnen tilassa.
Eli mitä lie olisi sanonut tästä kääntymyksestä Paavo, mihin ajoittuu ketjussa, vai onko tuollainen onni muista seikoista perin riippuvaista. Kyllä oletan että oli Paavo Ruåtsalainen onnellinen ymmärrettyään sen mitä lähti sepältä matkojen takaa kyselemään. Vaikkei senkään ole niin väliä... :kahvi:
-
Kun perustaa uskonsa uskontunnustuksen kohtiin; Syntyi neitsyt Mariasta, kuoli ja haudattiin, nousi ylös kuolleista, on siinä uskoa kylliksi.
en tuota tiedä en osaa alleviivata. Jos nyt joku on sitä mieltä että oikeammin se käännetään "syntyi nuoresta naisesta nimeltänsä Maria ". en minä ole hänen tuomarinsa.
Olisiko kristinuskon aloittanut tyrmistyttävä tapaus perustunut vain ylösnousemuksen ihmettelyyn.
Nuo tunnustukset sovittiin kirkolliskokouksissa. Elettiin aikaa jolloin salaopit halusta olisivat kaapanneet tuommoisen erikoisen hahmon, ihmeidentekijän sun muuta. Ennen muuta kai sen ihmeidentekijän.
Silloin tuli tarve sanoa mihin "me uskomme" jolla kohdin se pitkä tunnustus, Nikaian, tuon apostoliseksi nimetyn minä uskon- tunnustuksen hakannee kyllä.
En tiedä missä on "uskoa kylliksi" .
-
Huumoria ymmärtävät ystävämme sanoivat näin: Kun luet kirkossa uskontunnustuksen kovalla äänellä, se on uskoa.
Mestari Eckartin opetus siitä kuka on neitsyt Jumalan silmissä selvensi tämän neitsytmaria-asian. Sitä ennen se oli minullekin hiukan vaikeaa. Samoin ihminen-Jeesus on sulautumassa ilman venkoilua Kristukseksi.
Jumala on Jumala, yksi Jumala,Luojamme, valomme, viisautemme, ymmärryksen antaja ja
Taivaallinen isä.
Minä en pelkää Jumalaa kurittajana saati rankaisijana.
Tämä on tätä omaa ' kirjavan kanan viisautta', ei opetusta kenellekään. Omaa kotkottelua vain. :117:
-
Kaksi jehovantodistajaa tuli pihalle aamupäivällä. Ovat käyneet aiemminkin ja aloittivatkin; Arvannet mikä on asiamme.
Kerroin heille omista näkemyksistäni ja tavastani rukoilla. He puolestaan kertoivat
miksi he eivät rukoile Jeesusta. Jeesus on kuulema kehoittanut rukoilemaan Isää, ei häntä, vaan Jeesuksen nimessä.
Minä puolestani kerroin kuinka ortodoksien vanha Jeesuksen- rukous on toimiva.
Selitin kuinka sen käyttäminen on tehokas pahan vastustamiseen. Lausuin yhden kerran sen rukouksen ääneen ja he lähtivät pois. En ottanut myöskään Vartiotornia vaan sanoin googlailevani ahkerasti uskontoja.
Olinko omavanhurskas kun kerroin, että Yksin armosta, ei tekojen kautta.
-
Jeesuksen rukous on hyvin raamatullinen. "Niin hän huusi sanoen: 'Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!' Ja edelläkulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan; mutta hän huusi vielä enemmän: 'Daavidin poika, armahda minua!' Silloin Jeesus seisahtui ja käski taluttaa hänet tykönsä. Ja hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä: 'Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?'"
-
Kaksi jehovantodistajaa tuli pihalle aamupäivällä. Ovat käyneet aiemminkin ja aloittivatkin; Arvannet mikä on asiamme.
Kerroin heille omista näkemyksistäni ja tavastani rukoilla. He puolestaan kertoivat
miksi he eivät rukoile Jeesusta. Jeesus on kuulema kehoittanut rukoilemaan Isää, ei häntä, vaan Jeesuksen nimessä.
Minä puolestani kerroin kuinka ortodoksien vanha Jeesuksen- rukous on toimiva.
Selitin kuinka sen käyttäminen on tehokas pahan vastustamiseen. Lausuin yhden kerran sen rukouksen ääneen ja he lähtivät pois. En ottanut myöskään Vartiotornia vaan sanoin googlailevani ahkerasti uskontoja.
Olinko omavanhurskas kun kerroin, että Yksin armosta, ei tekojen kautta.
Tuo kuulostaa vallan, kuin olisit heidät manannut pois kuni vihtahousun. :003:
Huumorintajuttomana ja muutoinkin näissä toisin ajoin hyvin hiljaisena en tiedä onko minkään värssyn kailottaminen uskoa, mutta totean, en ole tuota kuullutkaan joten miettimäni on. Kyllä taisin kumminkin tyytyä siihen, uskova seuraa herraansa ja uskokin siinä löytyy, kun toteaa sen itsellensä perin haastavaksi. Jossain niillämain jossa ihmiset kilpailevat toistensa kunnioittamisessa ehkä olisi se usko, vaan en tuota tiedä, en rupeaisi sittenkään tien neuvojaksi, ja eri tavoin ajattelevillekin taisin kerran todeta ettei ehkä hyödytä tulla kun en tuota kääntyne, hyvää päivänjatkoa.
Karmeliittaveli Wilfrid Stinnissen kertoo hyväksi lääkkeeksi unettomuuteen, eikä hän Vaeltajan kertomuksia pilkkaa.
-
Kerroin po. jehovantodistajille kuinka ortodoksien vanha Jeesuksenrukous on minua auttanut ja kuinka Jeesusta siinä yksinkertaisesti pyydetään armahtamaan syntistä.
Vihtahousu inhoaa sitä ja jättää minut hetkeksi rauhaan. En manannut enkä ajanut heitä mihinkään. He poistuivat itsekseen.
Ja tämä siksi kun he sanoivat että y k s i n Jehova-jumalaa tulee rukoilla. Jeesus on kuulema sanonut; Rukoilkaa te Isää yksin.
Yhteydet jehovantodistajiin jatkuivat tänään kun uutisissa kerrottiin heistä tehdystä paljastuskirjasta. Sen on koonnut sama henkilö joka vuosi sitten paljasti vanhoillislestadiolaisuuden vallankäytön syntisiään kohtaan.
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kirjan-karu-kuva-jehovan-todistajista-rivista-livenneet-erotetaan-perheistaan/5298476
-
Vaikka olen tämän nähnyt niin silti säpsähdin: Oravahurskaus esiin. :icon_eek:
-
Ja tämä siksi kun he sanoivat että y k s i n Jehova-jumalaa tulee rukoilla. Jeesus on kuulema sanonut; Rukoilkaa te Isää yksin.
Itsekin olen tuota pohtinut, että voiko Jeesusta rukoilla sen jälkeen, kun hän nousi taivaaseen.
Huomioni kiinnittyi kerran tähän Ensimmäisen korintolaiskirjeen tekstiin, luvun 1 jakeesta 2:
"Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin. "
On sitä näköjänsä Paavalinkin aikana esiintynyt Jeesuksen nimen avuksi huutamista.
-
Ortodoksit ovat rukoilleet kai aina: Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika armahda minua syntistä !
Tämä on hyvä ja kaikenkattava apu . Ei tarvitse omin sanoin hokea tai hapuilla.
On myös hiljainen huokaus; Tapahtukoon sinun tahtosi ! Se on pätkä Jeesuksen o p e t t a m a s t a Isä meidän rukouksesta. Sehän oli Vapahtajan opetuslapsilleen antama, kun he kyselivät miten tulisi rukoilla.
Jos omin sanoin rukoilee on turvallista lopettaa Välimiehemme, Jeesuksen nimessä.
-
He sanoivat: "Eikö tämä sama mies pyrkinyt Jerusalemissa tuhoamaan ne, jotka huutavat avuksi Jeesuksen nimeä?" Tässä tarkoitetaan Paavalia ja kristittyjä. Alkuseurakunta määriteltiin siis 'niiksi, jotka huutavat avuksi Jeesuksen nimeä'.
-
mitäs tehtäs näille meille joilla ei ole edes sitä oravahurskautta. Seppos, täällä oli joinakin ajoin linkkiä toisille hengellisillä sivuille. Onkohan niitä jossain yhä. Jos meinaan, rupeaa, meinaan olemaan liian hurskaaton niin voisi välillä vilkaista.
-
Anteeksi hulvattomuuteni mutta nuo kaksi veijaria voisivat ryhtyä vähän oravahurskaammiksi. Vaikka verhoissa olisi miten kiva kiipeillä, se ei ole kovin hurskasta. >:(