Kirjoittaja Aihe: Sanasi annoit.  (Luettu 12255 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Benkku

  • Vieras
Sanasi annoit.
« : 04.07.13 - klo:18:14 »
Tämän vuoden herättäjuhlien tunnus ”Sanasi annoit" on pistänyt minut pohtimaan omaa luottamusta Vapahtajaa kohtaan. Sielun vihollinen ja minun oma pahuus kun tuntuu vain nakertavan enemmän ja enemmän sieluani. Tämän raastavan olotilan lisäksi sitä näkee ympäristössään enimmäkseen vain pahuutta.
Voin vain kysyä itseltäni, (käytän ehkä nyt asiatonta ilmaisua) ”mitä helvettiä minä täällä teen”?

SV 267 1:2



Poissa jukkasakari

  • Pistää körttipastillin suuhun
  • Viestejä: 115
Vs: Sanasi annoit.
« Vastaus #1 : 04.07.13 - klo:18:35 »

 kyllä tunnen tuon ajatuksen tutuksi,näinhän se menee.mutta jos sitä armoa kuitenkin pystyis jossain tilassa pyytelemään, ja vielä sen saiskin,niin kuin on luvattu,että pääsis sinne viimeisiin seuroihin, se lie elämän tarkoitus!

 hyvän säkeen löysit!!

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Sanasi annoit.
« Vastaus #2 : 04.07.13 - klo:19:24 »
Benkku, sielun vihollinen keksii vaikka mitä erottaakseen meidät Sanasta ja sakramenteista. Kyllä on tuttu asia. Ei anneta sille liian suurta merkitystä, sille miten me sen pyörityksessä ollaan ja ajatellaan.

Sana sanoo: Joka tunnustaa minut ihmisten edessä, sen minä tunnustan Isäni edessä. Olet ymmärtääkseni tunnustanut Jeesuksen omaksesi.
Pysy siinä, ja huuda Häneltä apua kiusauksissa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Benkku

  • Vieras
Vs: Sanasi annoit.
« Vastaus #3 : 04.07.13 - klo:20:30 »
Benkku, sielun vihollinen keksii vaikka mitä erottaakseen meidät Sanasta ja sakramenteista. Kyllä on tuttu asia. Ei anneta sille liian suurta merkitystä, sille miten me sen pyörityksessä ollaan ja ajatellaan.

Sana sanoo: Joka tunnustaa minut ihmisten edessä, sen minä tunnustan Isäni edessä. Olet ymmärtääkseni tunnustanut Jeesuksen omaksesi.
Pysy siinä, ja huuda Häneltä apua kiusauksissa.

Jos minä olen tunnustanut Jeesuksen omakseni, niin onko Jeesus sitten ottanut minut omaksensa?
Vai onko tunnustukseni sittenkin valheellinen ja siitä johtuu, että Hän ei paljon korvaansa lotkauta.

Avunhuuto hukkuu erämaahan.

SV 265
« Viimeksi muokattu: 04.07.13 - klo:20:38 kirjoittanut Benkku »

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Sanasi annoit.
« Vastaus #4 : 04.07.13 - klo:21:26 »
Mielestäni ihmisen rukous, avun ja armon pyytäminen on aina puutteellista.
Pelastumisemme on täysin armon varassa. Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen.
On tämä sellainen mysteeri mitä en ymmärrä enkä osaa selittää.
Haluan vaan pyytää itsellenikin vapahdusta, pelastusta, armoa, että nimeni olisi kirjoitettuna
elämän kirjassa, saisin vaeltaa oikealla tiellä, päästä perille taivaan kotiin.

Benkku

  • Vieras
Vs: Sanasi annoit.
« Vastaus #5 : 04.07.13 - klo:22:50 »
Mielestäni ihmisen rukous, avun ja armon pyytäminen on aina puutteellista.

ja minusta jopa turhauttavaa. Ei tunnu sekään riittävän Hänelle vaikka ihmisen selkä olisi vereslihalla.
Silloin tuntuu, että Hän petti minut..."Sanasi annoit."

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Sanasi annoit.
« Vastaus #6 : 04.07.13 - klo:23:10 »
Mehän emme voi esittää Jumalalle vaatimuksia miten Hänen tulisi auttaa meitä ja toimia meidän kohdallamme.

Benkku

  • Vieras
Vs: Sanasi annoit.
« Vastaus #7 : 04.07.13 - klo:23:41 »
Mehän emme voi esittää Jumalalle vaatimuksia miten Hänen tulisi auttaa meitä ja toimia meidän kohdallamme.

Miksi emme voi, Hän on Isä joka on minut luonut. Voihan lapsi Isältään vaatia, pyytää ja anoa. Sillä Hän on antanut Sanansa.

Poissa sadetta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1504
Vs: Sanasi annoit.
« Vastaus #8 : 05.07.13 - klo:00:14 »
Toki voi vaatia, taistella vastaan tai mitä vaan. Mutta vastaus tulee kun tulee, ja millaisena tahansa. Aina ratkaisu ei juuri siinä hetkessä tunnu miellyttävältä, mutta myöhemmin voi huomata, että hyvin kävi sittenkin. Tai että olipa onni, että juuri niin tapahtui.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Sanasi annoit.
« Vastaus #9 : 07.07.13 - klo:18:37 »
Juhlakentällä eilisissä iltaseuroissa puhui maanviljelijä Pekka Pihlajaniemi. Kaikista (monista ) kuulemistani seurapuheista tämä tuli likimmäksi omaa vanhenevan ihmisen vähenevää ( omaa) uskoa ja hengen köyhtymistä. Olen myös lukenut puheen, ja siitä se vain parani. Kiitos Pekka, etenkin Viljo Porkolan sanoista ja Paavo Ruotsalaisen perinnöstä !

http://www.h-y.fi/1230-pekka-pihlajaniemi

Pekka Pihlajaniemen nimellä löytyy mielenkiintoinen artikkeli heränneiden historian merkkitapahtumista, Kalajoen käräjistä, Googlesta.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vasara

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 695
Vs: Sanasi annoit.
« Vastaus #10 : 07.07.13 - klo:19:33 »
Muutamat seurat kuuntelin netistä....Myös osan saarnoista luin H-Y:n sivuilta. Hyvä palvelu..... :039: :039: Samaa ei voi sanoa H-y. sivuston informatiivisista osioista ,joita ehkä päivitetään puolivuosittain, tai joitain joka neljäs vuosi.... :icon_sad:

Poissa tosikkoko

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 858
Vs: Sanasi annoit.
« Vastaus #11 : 07.07.13 - klo:23:49 »
asiaa kaikki kommentit yllä. saa pyytää mitä vaan. Jumala tietää kuitenkin meidän ajatuksemme, joten turha suodatella rukouksiaan. Jumala vastaa sitten ajallansa ja tavallansa.

Matkalla juhlille jossain näkyi Alatie-kyltti, Samaten oli Puutteenkuja ja melkein vastapäätä Mestarintie. Jälkimmäisestä yhdistelmästä saa monenlaisia vitsejä mutta vn:n kommentin:
Mielestäni ihmisen rukous, avun ja armon pyytäminen on aina puutteellista.
lukiessa tuli mieleen tuo puutteellisuus. Ja se, että Mestari on silti lähellä.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Sanasi annoit.
« Vastaus #12 : 08.07.13 - klo:10:52 »
Tämän vuoden herättäjuhlien tunnus ”Sanasi annoit" on pistänyt minut pohtimaan omaa luottamusta Vapahtajaa kohtaan. Sielun vihollinen ja minun oma pahuus kun tuntuu vain nakertavan enemmän ja enemmän sieluani. Tämän raastavan olotilan lisäksi sitä näkee ympäristössään enimmäkseen vain pahuutta.
Voin vain kysyä itseltäni, (käytän ehkä nyt asiatonta ilmaisua) ”mitä helvettiä minä täällä teen”?

SV 267 1:2




Benkku, minä koen varsin usein samaa, jos se lohduttaa, vaikka ani harvoin todella mikään toisen kokema lohduttaa.  Kun saan töissä kohtauksen ja kaikki pelästyy (se olkoon temporaalikohtaus joita on onneksi enää harvemmin kun uusittiin lääkitys, mutta basilaarikohtaus tai GM kelpaa yhtä hyvin)  niin sakki pelästyy ja saan lähteä hetiheti. Potilailta viedään oma tuttu lääkäri, mutta so what.  Ja oman luonteen viat jäävät mukamas tuon varjoon, vaikka niitäkin riittää.  Ainut mikä lohduttaa on jokin mitä itelleni hoen:  Jumala loi tämmösen, ja tietää, mitä tekee.  Jopa niin, että tämmönen kai sitten tarvittiin, vaikken aina oikein ymmärrä, mihin. "En tiedä kuka minä olen, mutta Sinun minä olen, Jumalani" (Bonhoeffer kirjoitti vankilassa, kun meni jo ymmälleen itsestäänkin, eikä ollut enää mistään varma, ei edes identiteetistään, koki vain hajanaisuutta ja epätoivoa)
« Viimeksi muokattu: 08.07.13 - klo:10:58 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa steal

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1603
Vs: Sanasi annoit.
« Vastaus #13 : 08.07.13 - klo:11:04 »
Toivoa se on epätoivokin.  :kahvi:

Poissa sadetta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1504
Vs: Sanasi annoit.
« Vastaus #14 : 08.07.13 - klo:11:20 »
Tässä on seurapuhe. Eero Huovisen puhe lauantain päiväseuroissa.

http://www.h-y.fi/1249-eero-huovinen

Onko tämä vanhanaikaista, vai peräti vanhentunutta tekstiä nykyihmiselle?
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa