[qote="Viisveisaaja"]Noista pojan lampaista ja lammaslaumasta ja heidän armollisuudesta olen pikkaisen huolissani, se on kyllä hengellinen ongelma.
No, minä tästä seuraavaksi: Putosin nyt kärryiltä. Miten jollakin Israelin-matkalla voi näyttää, ettei ole kauhea? Minulta on kyllä ehkä jäänyt jokin asiaan liittyvä viesti lukematta kun en nyt tajua.
No eipä ihme, koska kuuluu muinaisiin elämän jättämiin kauhuihin jotka eivät yleensä häiritte mutta joskus ovat mahdottomat kantaa. Kuten yleensä, niin myös täällä, kaikki eivät pidä kaikista eivätkä jokaisen ilmaisutyylistä. Se on aivan okei. Mutta minä pelkään ekskommunikointia hyvin rakkaaksi käyneestä porukasta.
Minähän olen tämmöinen syntymävikainen, eli taju ei aina pysy, ja se on ongelma kaikin maustein koska koskee kontaktia toisiin joka torilla. Koska se vauriokohta on tuossa ohimolohkossa, epilepsiani mennessään tasapainosta saa minut auraoireena ärtyneeksi. Vaikeutuessaan tajunta ja järjenjuoksu usein heilahtelevat edestakaisin aurasta täyteen parin minuutin katkokseen. Silloin minulla on jo amnesia yli tapahtuneen eli en muista mitään. Se vaikeutuu kuumeessa, helteessä ellei juo tarpeeksi - jotain 3 litraa yli tavallisen, vichyä, ja ilmeisesti oman unirytmin sekoittumisesta ja jos mistä, ja sattuuhan sitä kaikille joitakin kohtaloita.
.................................................
Nuo ns statukset yleistyivät joitakin vuosia sitten, silloin oli myös muunlaisia kohtauksia runsaasti. Totta se loukkaa ihmisiä, ja joka paikassa, eikä tämä ole poikkeus, ja minulle jäi siitä kauhu. Usein on niin että huitaisen; Jumala tietää mitä Hän tekee, ei minulla ole aikaa voivotella omaa kohtaloani, koetetaan katsoa missä voisi olla toisille avuksi, ja minul on paljon elämän rikkautta. Koetan pitää vissin välimatkan tähän joukkoon eikä sitä aina niin ehdikään tänne.
..........................................................
Itselleni se on kesto-ongelma. Pääasiassa siten että mietin suhdetta työelämään, ja sairaussosiaaliturvani eettisyyttä. Eikä minulle oikeastaan ole erikseen hengellisiä ja maallisia ongelmia. Kun aikanaan käytin tuota ilmaisua se oli itseltäni pöhkö, Tai miksei -- voisihan tarkentaa ja puhua jumalasuhteen tai raamatuntulkinnan ymmärtämisen vaikeuksista. Sellaisella aloitin koko ketjun joskus. Useinhan niistä on itse kuiville rämpiminen muttei se niin harvinaista ole että joku voi vinkata jotakin. En itse voi enmkä osaa lajitella, että tätä ei saa kysyä koska "ei kuulu körttiläisyyteen" tms.
............................................
Lisäksi jokaisen täälläkään ei ole niin helppoa pitää toisen kirjoittelutyylistä. Itse olen kanssasi samaa mieltä; skippaa hyvä ihminen jos et pidä. Mutta heräähän sitä ajoittain pohdintaa siitä saako ja sopiiko nyt se tai tämä tälle foorumille, onko herännäishenkistä jos on niin tai näin, ja jos pohjana on minun kohdallani hämärätilassa kirjoitettua hyökkäävää tekstiä, niin ei se "joukossa rakastaminen" niin helppoa ole, ja sitten alkavat jo Dosentin seikkailut ja pienet siniset pomppivat hymiöt ottaa aivoon - en nyt viittaa yhteenkään nimimerkkiin, tuo Riitta-mummin kysymys sattumalta iski kuten jokin kauhukokemus, nyrkillä palleaan.
Kerran niin sattui sellaisena ajanjaksona, jona tämä sattui olemaan ainut kontaktini ulkomaailmaan. Tai äh, olihan perhe, mutta olisin pitänyt tämän silti. Käsitän tietysti, että saatan tahtomattani silloin - enkä edes muista - kirjoittaa netikettiä ja sääntöä rikkoen, kun minulla on hankala oiretilanne.... Olen saanut jos mitä neuvoja<, kirjoita läppärin kanteen että ä´lä avaa oireisena --- yhtä älykkäitä, kuin unissa´kävelijälle, että mene takaisin sänkyyn... Enkä kuitenkaasn sille mitään mahda, joten pidetäänkö mukana vai ei. Mutta tuo peukalot alaspäin osui minun kannaltaniu hyvin julmaan hetkeen, ja mietin, rehellisesti puhuen, kannattaako kiintyä näihin ihmisiin.
Nyt se tuntuu jo uskomattomalta; pääsen kirkkoon, pääsen punttisalille, uskallan matkustaa jopa ulkomaille kun silloin pelkäsin jotakin herättäjäjuhlamatkaa.
..........................................
Minulle on yksinkertaisesti jäänyt ilmeisen pysyvä pelko siitä että loukkaan täällä jotakuta, sillä ei se seurauksitta mene. Eikä' aina arvaa mikä loukkaa.
Israeliun matka puolestaan on sellainen jossa körteillä on oma ryhmänsä, Urpo Karjalainen on hyvä opas ja tuntee maan, samoin kuulemma se toinen jonka nimeä en nyt muista. Israel ei kuulu minun prioriteetteihini, mutta sille lähdölle on päättömiä ja päällisiä motiiveja. En voi reissata yksin, koska taju saattaa mennä ja tarvitaan joku sanomaan että no panic, kyl se siitä muutamassa tunnissa herää. Ja, älkää viekö lääkäriin, eivät keskimäärin osaa hoitaa. Mitä useamman hallintohenkilön H-Y:stä tuntee, ja antaa heidän todeta etten ole hirveä hirviö, sitä turvallisemmalta tuntuu olo täällä ja koko tässä joukossa. Pelkään että taas kiinnyn ihmisiin, joiden on hyvin raskasta sietää minua, sillä niin on käynyt.
.................................................
Joskus nyt vain fiilis on, että tämän sentään aika tiiviin joukon aika monen kirjoittelijan näkökulma tuohon Leenaan on, jos nyt toisiinkin, että siinä yksi ihan epäkörttiläinen, yksi jota parempi tämä voorumi ainakin olisi, jätetään toisista epäilyksenalaisista puhumatta koska itse skippaan ellen pidä/ehdi/jaksa, todetaan tämä nyt pieneltä paikalta, aralla tunnolla ja toivossa etten ketään pahentaisi.
