Hervannassa radioitse. Positiivisesti tyrmistyin sillä pappi ilmoitti meitä johdatettavan. Olen niin väsynyt etten muista liturgiko vai saarnasta sanottiin. Olin yllättynyt myös kun saarnan pitänyt pappi vaikutti siihen itsekin uskovan. Johonkin kysymykseen se tarjosi vastausta muutenkin, mutta tuo sokea kohtalo on pitkään ollut kysymyksenäni. Jos niin on, niin sitten on eikä ole ihmisen asiana arvostella. Tätä saattaa olla vaikeahko ymmärtää sillä huomaan että on hyvin vaikeaa selittää.
Saarna oli sikäli murheelliselle juuri nyt lohdullinen, että olin toivonut että siitä minun seminaariesitelmästä ihmiset voisivat saada iloa ja hyötyä, mutta jos koko joukko ensimmäisen jäljessä valittaa että ihan kauhee ja ei tällä tasolla pitäis vaatia ja minä olin siis ihan kauhuissani kun sivuja tulee ja tulee kunnes huomasin että ai tässon kaksi liitettä onneksi ei tarvi lukea.
Sitä tehtiin pitkään ja hartaasti, huolella ja rukoillenkin peräti. Mutta ei ole minun kädessäni, lukeeko kukaan, torppaako ennakkoluulo lukemisen, satttuko tuutorille kamala päivä ettei hän jaksa seisauttaa tunnevyöryä. Lopputulos oli aika kaunis. Keskustelussa eli ehkä jotakin hyvää mitä yritin antaa meni perille ja elkei en minä sille enempää voisi. Turha surra!
Aika äsken käänsin tämän kohdan. Ai mahdoton kuinka tärkeää olisi minulle kääntää enemmän. En luule että jokaiselle. Ajatukset eivät itseltäni vain karkaile, kun on pakko keskittyä.
Sitten rukoiltiin kuulinko minä oikein, omaisuuskansan Israelin puolesta ja rauhaa Lähi-Itään.
Jos joku oli radion äärellä, kertoisiko olenko väsykdissä kuullut olemattomia.
Kolehti meni Herättäjä-yhdistykselle.
