En käynyt kirkossa kun olen toipilaana. Kirkko tuli kotiin. Ensin myyrän linkkinä Paasto-ketjussa, sitten omissa matkamuistoissani Kreikassakin ja Belgiassa ja Luxenburgissa.
Äsken päättyi mukava kulttuurihistoriallinen ohjelma Yle1:llä. Sen alussa oli kuva talosta Lappeenrannassa jossa synnyin. Sitten kerottiin ortodoksikirkoista Suomessa. Vanhin on Lappeenrannan kirkko, jonka takana siis synnyin.
Tarkemmin kun aloin muistella, huomasin, että lähes jokaisella paikkakunnalla jossa olen asunut on, tai on ollut ortd.kirkko. Kärkölässä ei ole.
Hämeenlinnassa ent. kirkko palveli siellä asuessamme kirjastona, Lahden sotilaskoti ( nyt hiljattain lakkautettu ) rakennettiin Hennalan venäl. sotilaille kirkoksi, vaan ei ehditty vihkiä . Minä palvelin siellä sisarena pojille.
Monissa ortd.kirkoissa olen käynyt ja kokenut pyhää yhteyttä vaikka olen luterilainen.
Ajattelen, että seinät eivät meitä toisista kirkkokunnista erota, vaan oma ajattelutapamme.
