pelastusepävarmuus ja parannuksenteko vol 2. tai 3.

[Riitta-mummi]

Hei Salis ! Tällä kertaa en tarkoittanutkaan hengellistä parannuksentekoa, vaan juuri tätä kotoista, arkista takkuamista joka kitkaa lähimpieni ja minun välillä .
Huomena kun on Lähimmäisen sunnuntai ja tekstinä mm. Room. 13:8-10 jonka luen, on
taas yriteltävä olla hyvä puoliso, äiti ja mummi.
Perhe ei aina oikein tunnu ymmärtävän minun tunnetiloistani lähtevää käytöstäni. Enkä minäkään muista aina hyväksyä ihmistä sellaisena kuin hän on.
Jokapäiväistä parannuksen yrittelyä on yriteltävä.

[Atanasia]

Olen varmaan paatunut ihminen kun en paljon mietiskele pelastusta

Olen myös  kai (vähän) tyhmä tai paremminkin perilaiska
kun luotan vaan siihen, että Rakkaus Pelastaa Kaikki.

En silti tarkoita, että olis oikeus/vapaus olla ja elää vahingoittaen itseä tai toisia.

Mutta sellaista, että päivät pääskytysten tuskaisesti vääntelis käsiään
silkasta pelastuksen epävarmuudesta - sitä en ole koskaan kokenut
enkä siksi oikein ymmärrä kun ihmiset puhuvat Pelastuksesta.

En ole hakeutunut uskonnollisen/hengellisen elämän piiriin
oman huonouden tai pahuuden ajamana.

[Pena]

Jumalan hyvyys onkin parempi vaikutin kuin oma pahuus.

[Viisveisaaja]

Mua on aina kiehtonut mystisyys ja sitähän uskonnoissa riittää.

Kuitenkin varmaankin Jumalan hyvyys on mut saanut riippumaan tässä ikävöivässä uskossani.

Suuri on uskon salaisuus.
Kun lukee Johanneksen evankeliumia ja Ilmestyskirjaa, niin kyllä laittaa mielikuvituksen liikkeelle. Vanhassatestamentissa on Danielinkirja ja Hesekielin kirja ja aika moni muukin täynnä outoja mystisiä kuvauksia.
Koko uskonto on aikalailla outoa mystistä, vaikkakin myös toisissa paikoin ihan arkistakin.

Pelastusvarmuudesta ja epävarmuudesta tiedä sanoa, mutta jonkunlainen helvetinpelkokin on.
 

[Atanasia]

mutta jonkunlainen helvetinpelkokin on.
 

 mitenkähän minulle käy kun tätä ei ole???

[Riitta-mummi]

Arjen parannuksenteosta kun puhuin, niin jos en sitä yrittäisi ja joskus ehkä vähän onnistuisikin, ilman sitä meillä olisi alinomainen Itä-Länsi ottelu menossa. Huteja ja laittomia tulisi tiuhasti. Paremmin menee tämän yrittämisen kanssa.

Uskonyrittämiset on loppu. Hädässä Herra auttoi, mutta sitten yrittelin itse. 20 vuotta siinä vain meni. Nyt heti 66-vuotiaana alan tajuta, vähän.

[Atanasia]

Arjen parannuksenteko!

Olen monesti ajatellut, että en varmaan ole oikeasti mikään kristitty
kun minulle riittää se, että TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ = jokapäiv'isessä arjessa
yritän olla ja elää niin, etten lisäisi kenenkään taakkaa vaan päinvastoin kantaisin niistä edes vähän.

Olen vain eettinen, en pyri taivaaseen, enkä yritä välttää helvetti, jota en usko edes olevan!

[Riitta-mummi]

Niin, minulla tahtoo huushollin hoito ja oman sieluntilan hoito olla erillään.
Omista salaisista ajatuksista en tee parannusta kuin Jumalalle
 Matille sanomisista ja Bassolle räksyttämisestä koituu se arjen synti. 

[juhani]

maailmassa on se helvetti...

[vaivattu sielu]

Minulla ei ole varmuutta mistään muusta, kuin että kerran kuolen.

[Pirska]

Minulla ei ole varmuutta mistään muusta, kuin että kerran kuolen.

Onko sekään ihan varmaa?

[vaivattu sielu]

Onko sekään ihan varmaa?

Tai ainakin melko varmaa. Tuskin ylöstempaaminen tai jokin muu tapahtuma ehtii ennen kuolemaani.

[vaivattu sielu]

Tuskin ylöstempaaminen tai jokin muu tapahtuma ehtii ennen kuolemaani.

No voi...nyt tuli paha kupru...ylöstempaamisessa mukana oleminen...epävarmimmasta epävarminta.

[Salis]

mitenkähän minulle käy kun tätä ei ole???

Miksi pitäisi sitten pelätä helvettiä? Miksi huolestua sellaisesta, johon itse ei voi vaikuttaa? Eikö järkevämpää ole pyrki elämään hyvin? Sen pitäisi riittää ihmiselle. Jumalan mittapuista taas emme tiedä mitään. Siksi ei pidä huolehtia eikä pelätä?

Eli siis Sinun käy hyvin!

[Pyryharakka]

Miksi pitäisi sitten pelätä helvettiä? Miksi huolestua sellaisesta, johon itse ei voi vaikuttaa? Eikö järkevämpää ole pyrki elämään hyvin? Sen pitäisi riittää ihmiselle. Jumalan mittapuista taas emme tiedä mitään. Siksi ei pidä huolehtia eikä pelätä?

Eli siis Sinun käy hyvin!

Kyllä kai me Jumalan mittapuun tiedämme. Hänelle kelpaa vain täydellinen - siis ehdottoman täydellinen.

Senpä vuoksi Jumalan edessä minä turvaan vain Kristuksen täydelliseen sovitustyöhön.  Siksi uskon, että minullekin käy hyvin