Alkoholiin ja sukupuolielämään liittyvät kannanotot nostavat tunteet pintaan. Se on ymmärrettävää, ovathan molemmat helposti havaittavia (media, katuelämä, netti) ja toisaalta itse kullekin läheisiä, seksi tunnetulla tavalla ja voimaperäinen alkoholinkäyttö vähintäänkin ympäristötekijänä.
Herännäisyys ei ole ottanut yhdistyksenä kantaa näihin asioihin. Sen sijaan herännäisyyteen lukeutuvat (Siionin virsiä veisaavat) ihmiset ovat kantoja ottaneet, niin täällä foorumilla kuin yhteiskunnallisessa toiminnassa laajemminkin.
Mielestäni samanarvoisia kannanottojen kohteita voisi olla muitakin.
Esimerkiksi taloudellinen päätöksenteko. Kun yritysjohtaja ajaa läpi työvoiman vähennyspäätöksen tavoitteenaan osinkotuottojen pitäminen tietyllä tasolla tai osakkeen pörssiarvon laskun pysähdyttäminen, sekin sisältää mielestäni myös eettisen kannanoton siinä missä esimerkiksi snapsikannustukset rapujuhlissa. Sillä erotuksella vain, että hiprakassa hoilaava liikehenkilöporukka ei aiheuta kovin laajaa vahinkoa. Virka-aikana tehdyt toimet ovat turmiollisempia.
Jos minä kannatan tällä foorumilla (lienenkö kannattanutkin...) yritysten tiukkoja henkilöstökulujen karsintatoimia taloudellisen realismin nimissä, niin saanko niskaani kommenttiryöpyn epäkristillisestä yritysetiikasta Aamos-sitaatein höystettynä? Tai jos esitän veropoliittisen kannanoton, vedetäänkö Josef-kortti (viljatuloveron kehittäjä) esiin?
Kumpi on pahempi:
a) kyllä me otetaan pari paukkua avokin kanssa joka perjantai, ja kyllä tekee gutaa!
b) nyt on vähennettävä väkeä ja alennettava alihankkijoille maksettuja korvauksia reilusti, ja ilman viinaa on muuten aviopuolison kanssa toimeen tultu koko neljännesvuosisadan taival!
Taitaa tehtävä kyllä sopia paremmin riparikäyttöön. Siellä sitä pohditaan turmeltumattomin mielin...
Mt
Tuo esimerkki kumpi on pahempi on sikäli ongelmallinen, että kohdassa b ei ole mainittu, mikä on syy väen vähentämiseen. Minusta ei olisi yritystä johtamaan, mutta sen verran ymmärrän, että jos yrityksen tuotteita ei osta kukaan, niin ei kai sellainen yritys voi loputtomiin työllistää ketään. Tietysti on eri asia, jos tarkoitus on vain maksimoida optiomiljoonat sijoittajille.
Toinen mielenkiintoinen seikka esimerkissä on, että väkisinkin tuli mieleeni autokoulun esimerkit kevyestä liikenteestä. Ne esimerkit oli viisaasti ihan tarkoituksella laadittu niin, että auton täytyi aina väistää polkupyöräilijöitä ja jalankulkijoita.
Samalla tavoin olen huomannut, että verrattaessa aviopareja avopareihin edellämainitut leimataan tarkoituksella inhottavammiksi. Jos antaisin hyvin karrikoidun esimerkin, niin se olisi vaikkapa seuraavanlainen:
Aviopari:
Hääpäivä on parasta ennen päivä.
Isäntä impo, emännällä jatkuva "päänsärky"
Molemmat rumia, lihavia, tylsistyneitä ja ilkeitä.
Syövät kylmää kaurapuuroa suoraan kattilasta ja ovat niin tylsiä että pölisee.
Lihovat, pierevät ja haisevat.
Isäntä innostuu ainoastaan nähdessään naapurin kurvikkaan sinkkunaisen.
Avopari:
Viriili isäntä ja hehkeä emäntä, aktiivinen rakkauselämä.
Molemmat kauniita, hoikkia, innostuneita ja hyväsydämisiä.
Syövät trendikkäästi kevyttä runsaasti kasviksia sisältävää luomuruokaa.
Harrastavat liikuntaa aktiivisesti.
