pelastusepävarmuus ja parannuksenteko vol 2. tai 3.

[juhani]

... tästä jatkoa Salikselle... Luther sanoi, että kaksi asiaa on eettisen toiminnan johdosta... Jumala ja ihminen... Jumalaa ei kykene ihmisen eettisillä toiminnoilla siihen, että ihminen voisi jotakin Jumalaa rakastaa... päinvastoin on ihmisen lähimmäisyyssuhteissa - ihminen rakastaa ihmistä ilman moralisoimatta... Saatana on keksinyt kristillisyyden moralisoimisen

[Pyryharakka]

Olen nähnyt liian monen varman menettävän varmuutensa, kun elämä on kolhinut ja sen riennot vieneet ties minne. Siksi en voi käyttää sitä sanaa, vaan ainoa lohtuni on ikävöivä usko Kristuksen sovitustyöhön jos Herra sittenkin armahtaisi minut.

Minulle on käynyt toisin päin. En ollut ennen mitenkään niin varma pelastuksestani. Olen nuorena tehnyt tietoisen ratkaisun, ns. tullut uskoon kuusitoistavuotiaana. Sen jälkeen on elämässä ollut monen moista. Tieni on kulkenut lakihenkisyydestä monen ojan ja allikon kautta tänne foorumille asti. Minä olen ollut helposti vedätettävä. Olen kulkenut monenlaisten tuulien perässä. Oikea polku on ollut hukassa ja minun on vaikea erottaa laveaa tietä ahtaista porteista. En minä osaa olla oikealla tiellä.
Mutta kaikki nämä vuodet Herra on aina tarvittaessa nykäissyt hihasta. Joudun kerta toisensa jälkeen pyytämään: Herra tutki minun tieni. Jos se on vaivaan vievä, niin ohjaa minut oikealle tielle.
Ei minussa itsessäni ole uskoa. Sen olen saanut lahjaksi. Armosta Herra minua herättelee pyytämään opastusta. Luotan, että hän edelleen roikottaa niskasta tätä koiranraatoa raihnaista ja viimein viskaa taivaan iloon.

[Riitta-mummi]

Tuntuupa tutulta tieltä. Kirjoitit just niiku mie oon iteksein aatellu tästä hoippumisesta.
 

[juhani]

...nimenomaan Lutherin rakkauden teologian vuoksi... siinä kristinuskossa ei ole moralismia

[Sanneli]

No sitähä se juuri on uskoo pelastuvansa, koska uskoo. Näin tosiaankin monissa suunnissa ajatellaan. Että ihminen voi itsensä pelastaa ajattelun (uskoa) tai toiminnan kautta (tehdä hyviä töitä). Ja näin tietysti on, ettei kukaan nosta itseään tietoisesti Jumalan edelle, mutta oppi/teoria/väite nostaa ihmisen Jumalan edelle. Monet ihmiset eivät tiedosta tätä. Eivät ainakaan länsimaiset ihmiset, joille pienestä asti tolkutettu, että pystyt tekemään mitä tahansa.

Vitsi kertoo herra Semipelagiuksesta, jolla oli halu mutta ei kykyä 

[Leena]

- Täällä muutamalla on tutunnäköisiä kokemuksia.  Nuorena "tultiin uskoon" ja paniikissahan minä olin kun mitään "pelastusvarmuutta" ei näy ei kuulu.  Uskoin tosissani että siinä "Henki yhdessä julistaa minun henkeni kanssa" että olen pelastettu.  Huh kauhistus sitä pakokauhua pahimmoillaan. 

Siitä huolimatta - vaikka en nyt enää oikein käsitä mitä tenavana panikoin - minulta karkaa kyllä kaikki rauha, jos ja kun toimin tavalla jota en voi hyväksyä: no, sanotaan nyt vaiks että loukkaan, enkä saa korjattua, kun tämä toinen on jo saanut liian vaikean iskun eikä jaksa antaa anteeksi.  Ja paljon muuta.  Tiedän kyllä, osa on jotakin jota voisi kai nimittää tyylikkäästi liian kireäksi yliminäksi, mutta yhtä kaikki.  Tietty Paavalin puhe siitä miten hän pettyy itseensä hitusen lohduttaa, mutta kyllä se on hyvin "hitusen".  Jostakin syystä rauha on mennyttä.