Kokemuksia työ / koulumaailmasta

[Viisveisaaja]

Ajattelin tälläisen aiheen, kun toi hengelliset asiat täällä nyt on mitä on ja toisaalta työntekeminen on musta yhtä hengellistä kuin seurapuheen pitäminenkin.

Onkos kellään kokemuksia jaettaviksi työ tai koulumaailmasta?

Eläkeläiset voi muistella ja jakaa siitä.

Kait pitänee aloittaa kun aiheenkin laitoin.
Aamuisin aina herään kylmähiki otsalla, et puh huijjaa miten tästäkin päivästä taas selviää.
Sitten aiemmin raahauduin asematunneliin kahville ja siellä samaan pöytään missä istuu aina mun gollegat, eli saman alan yrittäjät.
Siinä juodaan kahvit ja haukutaan kilpaa pomot ja asiakkaat.
Jokainen siinä eilistä kelaa ja haukkuu minkä ehtii eilistä.
No sitten se 20 minuuttia on mennyt ja kaikki jotenkin iloisempina paineet puranneena raahautuu töihin.
 

[PekkaV]

Juu, täällä heräillään klo neljän maissa. Töihin kahdeksalta. Kone auki. Kahvihuoneeseen, oisko jäänyt pannun pohjalle. Pullaa ja juttelua kirjankorjaajan kanssa. Sitten ennen lounaan suuntaan klo 10.30 työpöydän ääressä. Iltapäivällä alkaa tulla väsy. Joskus parikin tuntia puolinukuksissa manuaalista.
Työkaverit kunnioittaa vanhempaa. On suostuttava, että yhden aikakauden jälkeen tulee toinen.

[Pena]

Koulumaailmassa tuntuu vaikuttavan 'seura tekee kaltaisekseen' -sääntö. Peruskoulun opettajainhuoneen keskustelun taso muistuttaa murrosikäisten ajatusmaailmaa (äijät puhuvat urheilusta ja koneista muijat kosmetiikasta ja ihmissuhteista) ja lukiossa harrastetaan opettajien kesken samaa älyllistä kikkailua kuin oppilaidenkin kesken.

[PekkaV]

Koulumaailmassa tuntuu vaikuttavan 'seura tekee kaltaisekseen' -sääntö. Peruskoulun opettajainhuoneen keskustelun taso muistuttaa murrosikäisten ajatusmaailmaa (äijät puhuvat urheilusta ja koneista muijat kosmetiikasta ja ihmissuhteista) ja lukiossa harrastetaan opettajien kesken samaa älyllistä kikkailua kuin oppilaidenkin kesken.

Et niinku työn äärellä koko ajan.

[Salis]

Juu, täällä heräillään klo neljän maissa. Töihin kahdeksalta. Kone auki. Kahvihuoneeseen, oisko jäänyt pannun pohjalle. Pullaa ja juttelua kirjankorjaajan kanssa. Sitten ennen lounaan suuntaan klo 10.30 työpöydän ääressä. Iltapäivällä alkaa tulla väsy. Joskus parikin tuntia puolinukuksissa manuaalista.
Työkaverit kunnioittaa vanhempaa. On suostuttava, että yhden aikakauden jälkeen tulee toinen.

Aikast paljo samanlainen. Herään 5.45, käyn lenkillä, seitsemältä kahvit ja voikkari, 7.30 töihin ja pari tuntia duunia ja sitten taas kahvit, pari tuntia duunia ja lounas, puolitoista tuntia ja kahvit, klo 17 alkaa väsyä, pois töistä bongaan itseni klo 18-18.30 välissä ja sen jälkeen, jos ei muuta ajankulua löydy, niin teen iltakävelyn, sitten on niin väsynyt, että klo 22.30 nukun jo pystyssä. Kaikissa työpaikoissa on samat puheenaiheet. Äijät puhuu urheilusta ja naiset puhuu  lapsista, shoppailusta ja laihduttamisesta.

[mami]

Töissä n. 9.00-17.00. Kahvipöydässä on 60% miehiä ja keskustelut pyörivät linjalla organisaatiomuutos - piin desimaalit - rälläkkä - itse kenenkin lomamatkat - Tiede-lehden artikkelit - liikennesäännöt - edesmenneet/eläköityneet 70-luvun työkaverit - historialliset atk-välineet kuten reikäkortit. Jos jotain ei tiedetä, niin tarkistetaan netistä seuraavalle kahvitunnille.

[Sanneli]

Huomenna alkaa kesätyöt Karjasillan seurakunnassa ja sunnuntaiksi pitäisi saada palautettua kolme esseetä. Puh.

[Tiitiäinen]

Tämä kuvaa tätä kuukautta: Kouluun kahdeksaksi siellä rötvätään atk-luokassa tunti ja ihmetellään mikä mättää ja missä kaikki kuppaa. Sitten monen tuhannen euron maastotallennin kouraan, autoille ja metsään. Metsässä etsitään kuvio, otetaan satunnaisia koealoja ja mitataan puustotunnukset. Tämä kaikki kirjataan tallentimeen ja tedään toimenpide-ehdotukset (kylvetään tuomelle, mätästetään ja istutetaan sembramäntyjä yms. heitot ovat todella huvittavia vitsejä, jos ei avaudu niin CT koivikko on viimeistään heitto, jolla koko porukka repeää) istutaan kannoilla ja kaivetaan nenää...jotkut polttaa tupakkaa...heitetään hetulaa...kolmelta raahaudutaan takaisin kouluun ja tuodaan mukanamme metsä neulasineen,maa-aineksineen ja hyönteisineen. Laitetaan maastotallennin kiinni tietokoneeseen, siirretään ja tallennetaan tiedostoja ja lähdetään kotiin. Jee...kivvaa on! Ja kun pahasti pännii siellä ylitiheässä kuusikossa rämpiä, niin jo helpottaa kun muistaa, että sitä kutsutaan opiskeluksi...

[Liisa]

Hei, kiva aihe! Arkinen, elämänmakuinen, tutustuttava, kiistaton. 

Minä tulin töistä tuossa reilu tunti sitten. Kahdentoista tunnin työpäivä jatkui puolisen tuntia sähköpostien järjestelyllä kotona (kunhan koira oli käytetty ulkona!) ja sitten oli edessä siirtyminen palkkatöistä tarkistamaan lyhyesti kriittisimmät yrittäjän töistä. Ja sitten Körttifoorumille, jossa tosin tuli pari kertaa päivälläkin käytyä. Vielä jokunen sähköposti ja ehkä hetki yrityksen töitä. Onneksi työpäivät ei ihan aina ole näin pitkiä, vaan joskus voi vaikka tyystin vapaapäiväilläkin.

Tänään päivää pidensi mm. tutkimusjulkaisun osion pohdinta ja englanniksi kirjoittaminen sekä ylipitkäksi venynyt kokous, jossa keskusteltiin muun muassa siitä ajaako hallinnon määräys lain ja moraalin edelle vai toisinpäin. Aamulla takaisin työpaikalle ja työstämään lisää tutkimusjulkaisutekstiä toivottavasti konferenssikelpoiseksi asti sekä tekemään toisen jo konferenssikelpoiseksi todetun tutkimuksen PowerPoint-esitystä, joka pitäisi muutaman viikon päästä lähteä vieraille maille esittelemään. Muun muassa tällaista on olla valtion virkamies tutkimushommissa - vähän tylsän kuuloista, myönnetään.

Niin ja täytyy muuten myöntää sekin, että mamin työpaikan kahvipöytäkeskustelut kuulostavat huomattavasti sivistyneemmiltä kuin yliopiston. Meillä ne on usein sellaisia, joiden sisällöstä ei oikein mitään kehtaa julkisesti sanoakaan.  Sen sijaan meillä, jos jokin jää epäselväksi, se tarkistetaan myös netistä, mutta tieto välitetään sitten jo samantien sähköpostilistalle, aika usein höystettynä jollain asiaan liittyvällä/liittymättömällä youtube-videolla. Itse kyllä muistan / ehdin aika harvoin kahvitauolla käydä.

[Viisveisaaja]

  Heh noita olioita.
Pooh onkohan muuta niin rankkaa, mutta palkitsevaakin työtä kuin myyntitykin työ?

Eilen piti lähteä Äänekoskelle tapaamaan jotain tehtaanomistajaa ja keskustelemaan jätepolttolaitoksen kaupasta ulkomaille.
Siinä sitten 3 hengen delegaation kanssa jossa jokainen erimaasta ja erilaisesta kulttuurista painuttiin autolla Äänekoskelle.
400 kilsaa sinne ja siellä sitten ajon jälkeen puhua pölötettiin monta tuntia. Sitten etsimään yöpaikkaa ja sitten seuraavana aamuna tehdas käynti ja nyt sitten kotona 20.19 seuraavana päivänä ja sitten huomenna tapaamaan eräänmaan ulkoministerin edustajaa ja tarjoamaan hänelle jätepolttolaitosta.
Hän ottaa yhteyttä omaan maahansa ja sitten pitää mennä sinne tekemään sopimuksia.

Puh huijjaa ja matkalle lähtiessä ei mulla ollut rahaa kuin 20 centtiä ja lainasin rahaa matkaan ja sitten siellä juttelemassa monen miljoonan busineksistä.
Mistä en paljoakaan tajunnut ja kiusaus oli sanoa, että en oikein asiasta tiedä muuta kuin mitä Simpsoneista olen katsonut Homerin ydinlaitoksella työskentelyä.

No onneksi nyt on tullut laskuista joitain tonneja, että voi tehdä kauppaa pikkasen paremmalta pohjalta.

Kyllä erikulttuurista tulleiden kanssa työskentely on vaativaa ja vaikeaa.
Mitenköhän noilla opettajilla, jotka täälläkin kirjoittelee?
Mitenköhän he pärjäävät noissa tilanteissa, kun kulttuurit ja eri tavat törmäävät?

[Pena]

Koulussa kulttuurien kohtaamisessa on se sävy, että me opettajat yritämme kasvattaa oppilaista tämän suomalaisen elämäntavan toteuttajia. Joskus supisuomalaiset kansainvälisen nuorisokulttuurin villitsemät nuoret ovat hankalampia tapauksia kuin hyvinkin kaukaa maahamme muuttaneet.

[Salis]

Koulussa kulttuurien kohtaamisessa on se sävy, että me opettajat yritämme kasvattaa oppilaista tämän suomalaisen elämäntavan toteuttajia. Joskus supisuomalaiset kansainvälisen nuorisokulttuurin villitsemät nuoret ovat hankalampia tapauksia kuin hyvinkin kaukaa maahamme muuttaneet.

Nykynuoret on lällyjä verrattuna meidän kouluaikoihin. Teimme sellaista kiusaa opettajille, että siitä seuraisi nykyään automaattinen koulusta erottaminen. Liimattiin pulpetteja, pantiin nastoja opettajan tuolille, heitettiin liituja ja paperinpalasia, kun opettajan silmä väitti, lukiossa jopa käännettiin opettajan babyfiat toisen suuntaan niin, että poliisi antoi siitä opettajalle sakot. Usein meidät hulivilit pantiin seisomaan rehtorin toimiston eteen varmuuden vuoksi vaikkei mitään tehtykään. Perusopetuksen suurin ongelma on se, että se turhaannuttaa lahjakkaat ja lahjattomat. Joillekin lahjakkuuksille se ei anna edes mahdollisuuksia. Toisia se taas painottaa liikaa. Perusopetusputki on selvästi liian pitkä. 7 vuotta riittäisi hyvin. Kannatan neljän lukukauden lukuvuotta. 2 1/2 kuukautta kerrallaan ja sitten loma.

[Pena]

Loman pitäisi olla ainakin kolmen viikon mittainen. Lukukauden lopettamisstressin, loman aloittamisstressin ja lopettamisstressin jälkeen ei muuten selviä kunnolla lukukauden aloittamisstressistä. Luin tämän jostakin tutkimusuutisesta. Kuulostaa viisaalta. Kaikki muutokset rasittavat.

Neljän lukukauden kouluvuoteen mahtuisi siis neljä samanmittaista lomaa. Pitkälle kesälomalle ja mahdollisuudelle tehdä kunnon rupeama kesätöitä pitäisi heittää hyvästit. Ehkä niin olisikin hyvä. Kesälomamme taitaakin olla jäänne vanhasta maatalous-Suomesta.

[Jampe]

Nykynuoret on lällyjä verrattuna meidän kouluaikoihin.

Et taida olla oikein ajan tasalla?  Eikös ne nykyään vedä opettajaa turpaan koulussa?

[Pena]

Turpiin ei ole tullut ja haistatteluakin kuulee vain sivusta. Pikkuinen rähinä on tietysti päällä joidenkin oppilaiden kanssa. Siinä opiskellaan ihmisiksi olemista puolin ja toisin.