Iltahartaus
23.10.2021 Samuli Korkalainen
https://areena.yle.fi/audio/1-2016102Psalmista 145:
Anteeksiantava ja laupias on Herra,
hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä.
Herra on hyvä kaikille,
hän armahtaa kaikkia luotujaan.
Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi,
uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!
Julistakoot he valtakuntasi kunniaa,
kertokoot mahtavista teoistasi.
Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot
ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston.
Vähän aikaa sitten kuulin jälleen kerran väitteen, että kirkon pitäisi vain julistaa pelastusta ja jättää kaikki muu maailmanparantaminen. Tällainen ajatus ei ole raamatullinen. Raamatussa ei tehdä erottelua sanojen ja tekojen välille ja ihmisten tarpeet huomioidaan kokonaisvaltaisesti. Se, että Herra on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia luotujaan, ei viittaa vain johonkin, joka odottaa tämän elämän jälkeen. Herran hyvyyttä, hänen väkeviä tekojaan koetaan jo nyt – ja monin eri tavoin!
Jo Vanhassa testamentissa Jumala ilmoittaa nimekseen: Minä olen se joka olen. Jumalan nimi on siis verbi. Se tarkoittaa sitä, että meidän Jumalamme ei ole vain sanoja ja puhetta, vaan ennen kaikkea toimintaa ja tekoja. Jumala on se joka on – Jumala, joka johdatti kansansa Egyptin orjuudesta luvattuun maahan ja lahjoitti näin paremmat edellytykset elämään. Jumala, jolle on tärkeää huolehtia leskistä ja orvoista.
Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa: ”Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen.” (Joh. 13:19) Näin sanoessaan Jeesus kertoo, että hän itse on tuo sama Jumala ja että Jumalan nimi on edelleen verbi. Jeesus Nasaretilainen, ihmiseksi tullut Jumala, ei vain julistanut, eikä kehottanut seuraajiaankaan vain julistamaan. Kohdatessaan ihmisiä Jeesus huomioi aina heidän fyysiset, henkiset ja hengelliset tarpeensa. Hän ei puhunut vain syntien anteeksiantamisesta, vaan myös taisteli ihmisarvon toteutumisen puolesta, paransi, kosketti, antoi ruokaa ja kuunteli. Tähän hän kutsuu myös meitä.
Jeesuksen antama kutsu ja esimerkki tarkoittavat sitä, että koko kristillisen uskon sisältö on viime kädessä toimintaa. Se on Jumalan toimintaa, Herran väkeviä tekoja, pelastavaa toimintaa, jossa huomioidaan ihmisen kaikki tarpeet. Se tarkoittaa sitä, että sinut on kutsuttu palvelemaan muita, mutta myös sitä, että sinullakin on oikeus olla palveltavana silloin, kun sitä tarvitset – olivatpa tarpeesi sitten fyysisiä, henkisiä tai hengellisiä.
Kaiken muun hyvän lisäksi Jeesus asetti myös ehtoollisen ja palvelee meitä aina uudestaan ja uudestaan pöydässään rakkauden aterialla. Hän ei siis lähetä meitä hommiin ilman ravintoa tai omin voimin, vaan muistuttaa, että on itse vierellämme, tukenamme ja voimanamme. Ehtoollispöydästä nousemme ravittuina, ja messun lopuksi meille sanotaan: ”Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten.” Tämäkään ei ole vain velvoite, vaan tähän liittyy lupaus: Kun palvelemme toinen toisiamme, saamme kohdata Kristuksen lähimmäisissämme ja he vastaavasti hänet meissä. Kristus on siis koko ajan se, joka toimii. Jumala on se, joka toimii. Jumala on se joka on. Hänen hyvyyttään me ylistämme, hänen mahtavia tekojansa me julistamme – sanoin ja teoin.
Rukoilkaamme.
Jumala, kiitos, että sinä olet se joka olet.
Aamen.
Siunatkoon meitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala. Hän antakoon meille rauhaisan yön ja autuaan lopun. Aamen.
