NUOREN RUKOUS
Oi, armon Herra, luoksesi nyt tulen
ja edessäsi maahan kumarrun.
Mä vasta elon ensi teitä kulen
ja matkaan anon siunausta sun.
Vaellusvoimaa uutta pyydän sulta,
maan taipaleille muuten uupunen.
Mä pyydän toivon mieltä, Hengen tulta
ja siunausta korkeuksien.
Mä nuori oon, mut vaarat suuret saartaa,
en niitä voittaa voine yksin, en.
En voi, en osaa turman teitä kaartaa,
Sun oppaaks' matkalleni rukoilen.
Sä varjella voit korpitiellä mua,
kun synti, pahuus kutsuu, viekoittaa.
Sä itse kiusattuna kiusattua
voit tukea, voit auttaa, armahtaa.
Mä sua ikävöin, sun puolees halaan
kuin peura vettä tiellä erämaan.
Jos minne hapuilen, ain siihen palaan:
ei muut kuin sinä voi mua lohduttaa.
Sä yksin riemun kestävän voit antaa
ja lohdutuksen rintaan itkevän.
Sä nostaa voit ja olallasi kantaa
ylitse kuoleman ja elämän.
Vilho Rantanen 1932