SAVENVALAJAN PELTO
Akeldama, savenvalajan pelto.
Eräs salaisuus, tilinpäätös on kätketty siihen.
Oli kerran mies, joka Mestarin likellä kulki,
eräs hurskas mies,
joka Mestarin likellä kulki.
Hänet vietteli maa ja hän mieltyi siihen.
Sydän loittoni ensin ja sitten erkani askel,
sydän etsi taas, piti askel luopion tiellä,
ylen vaikea tie,
ylen raskas on kulkea siellä.
Mitä tunsi hän, ei ole kirjoitettu,
sinä iltana yrttitarhassa Getsemanen.
Mut on sanat kuullut, nähnyt on moni Judaan,
sanat tuntenut on
ja kasvot tuntenut Juudaan.
Savenvalajan pelto, pettäjän hinta.
Syvä viisaus kätketty on sen kirottuun multaan.
Kuka löytää itsensä Juudasta huonompana?
Yli Hinnomin yön
jokin kaikuu ankara sana.
Veikko Larjatie 1945