ihmisyys

[mies valaan vatsasta]

- Ehkä joku tahtoisi keskstella ihmisyydestä?

Oho..

Ihmisyys - 1900-luvun moraalihistoria
written by Jonathan Glover

[tosikkoko]

Oma mietelause: Ei ole olemassa täydellistä ihmistä eikä yhteiskuntaa. On vain epätäydellisiä ihmisiä ja yhteiskuntia. Emme voi ratkaista kaikkia ongelmia ja vaikka yhden ongelma ratkaisisimme, synnyttää se taas uusia ongelmia. Epätäydellisten ihmisten maailmassa syntyy epätäydellisiä ratkaisuja. Siksi ihmisen uusiutuminen ja yhteiskunnan uudistaminen on loputon haaste. Yhteiskuntaa uudistettaessa tärkeintä on aktiivinen reformismi, jatkuvan uudistamisen tie.

hyvä mietelause.

vaikka ongelmat eivät häviä, niin ei saa jäädä tuleen makaamaan eikä kyynistyä.

ja koska kukaan ei ole täydellinen, niin siksi tarvitaan muita. toinen toistamme tukien.

[Pena]

Ihmisyyden voisi määritellä niinkin, että se jää, kun ihmisen eläimellisyyttä ei oteta lukuun.
Peukalo, jonka voi kääntää muita sormia vastaan, symboleja käyttävä kieli, ajan taju ja tietoisuus; näistäkin se rakentuu.

[Salis]

Ihmisyyden voisi määritellä niinkin, että se jää, kun ihmisen eläimellisyyttä ei oteta lukuun.
Peukalo, jonka voi kääntää muita sormia vastaan, symboleja käyttävä kieli, ajan taju ja tietoisuus; näistäkin se rakentuu.

Näin juuri. Mutta ihmisyys on tata suurempi. Se koskaa myös ihmisten saavutuksia, kulttuuria, teknologiaa sekä myös ihmisyydestä johtuvia ongelmia.

[PekkaV]

3. Seurat ja käsitteistö

Omaperäistä herännäisyyden historiassa on seurat. Seurat on koruton jumalanpalvelus. Seurat ja seuraperinne on tärkeintä. Mistä puuttuu seurat niin siellä ei oikeastaan voi puhua herännäisyydestä. Seurat eivät ole seurakunnallista opetusta tai raamatunselitystä. Seurat ovat rukousta, sielunhoitoa ja alkukristillistä homiliaa. Seurat kannattavat körttiläisyyttä. Körttikampausta ei enää ole. Harvinaista nykyäänkin on körttipuku. Körttiläisen puku on yleisessä käytössä ja se ei eroa tavallisesta puvusta.

Seuroissa veisataan Siionin virsiä. Siionin virsissä on paljon suomalaisen virsikirjan virsiä. Seuroja kannattavat virret. Joka haluaa perehtyä herännäisyyden syvimpään viestiin, tutustukoon Siionin virsiin. Niissä soivat herännäisyyden sydänäänet. Keskuksena on sanoma Kristuksen rakkaudesta syntistä, köyhää ja jumalatonta ihmistä kohtaan. Seurojen rukous on virsissä. Rukousta on vielä säkeiden välisissä erittäin pitkissä tauoissa. Vielä rukousta on se hiljaisuus puheen loppumisen jälkeen tai puhetta odotellessa. Seuroissa ei yleensä pidetä rukousta. Seurat on jo rukousta. Seurat on mystinen tilaisuus. Koruton tilaisuus. Lyhyet puheet, jotka ovat vastausta virteen ja virsiä, jotka ovat vastausta puheeseen. Mutta virsi on tärkein. Toisissa herätysliikkeissä puhe on tärkein ja väliajalla on lauluja. .

Körttiseuroissa puheet eivät ole saarnaa. Korkeintaan tunnin seurat ja sitten kamarikeskustelut. Näissä keskusteluissa voidaan puhua mistä vaan. Mutta yleensä ns. ystävien sielunhoitoa, kahdestaan tai suuremmalla porukalla. Seuroissa kaikki voivat puhua ja kaikki voivat aloittaa virren. Virsi on musiikkia ja musiikki on kaikkein suurin luterilaiseen tapaan Jumalan rakkautta huokuvista luomislahjoista.

Seuroja pidetään melkeinpä joka paikassa. Pitkän perinteen omaavat markkinaseurat, pesäpalloseurat, Savonlinnan oopperaseurat, pelimanniseurat, siantapposeurat, kuorma-auton lavalla pidetyt seurat, linja-autoissa, laivalla, junissa, lentokoneessa pidetyt seurat. .

.
”Kyselevä mieli” on itsekriittinen mieli. Kysymys on heränneitten mukaan paljon hedelmällisempää kuin jotkut varmojen vastauksien selittäjät.
”Olla pienellä paikalla” pitää ihmistä pienellä paikalla, jolla Jumala voi lähestyä syntistä ja jumalatonta ihmistä. Jumala on kaiken antaja ja ihminen on kaiken saaja.
”Ristin koulussa” ihminen saa uudet läksyt. Väkivaltaisesti hellä Jumala riisuu ihmiseltä pois omat hengelliset tunteet, katumukset, uskon ja parannukset. Kaikki tällaiset aarteet ovat ihmisestä. Ne ajavat Kristusta pois ja kauemmaksi meistä. Jumala haluaa ihmisen olevan alastomana opetellen salaisen Jumalan viipymistä.

4. Herännäisyys nykyisyydessä

Herännäisyydellä on väljät jäsenkriteerit. Körttiläisyydessä ei myöskään kysytä tulijalta jäsenkorttia, oppia eikä uskon määrää. Sitä voi saapastella ja roikkua herännäisyyden matkassa jonkin aikaa tai loitontua kuten minäkin olin muutaman vuoden ajan heränneen kansan piiristä. Helvetillä pelottelua ei herännäisyydessä ole. Kun muut herätysliikkeet valittavat Suomen kansan maallistumista ja jumalattomuutta niin heränneet väittävät olevansa kaikkein maallistuneimpia, jumalattomimpia ja syntisimpiä ihmisiä. Heränneillä ei ole erityistä oppia, muuta kuin luterilainen oppi.

Yksi sääntö oikeastaan on. Saa käydä seuroissa. Körttiläiset saavat hengellisen kotinsa useimmiten kodin perintönä, mutta nykyisin on laajeneva määrä körttiläisiä, jotka ovat rakastetut körttiläisyyteen ystäviensä välityksellä. Siis rakastetaan körttiläisyyteen, eikä käännytetä.

Mitä tämä tarkoittaa? Körttiläisyydessä ei olisi muka oppia. Luterilainen oppihan siellä on. Mikä luterilainen oppi? Körttiläisyydessä puhutaan nykypäivänä nuoren Lutherin ajatusta. Ajatus on kristityn vapaudesta.
 
Onko nykyään kristityn vapautta? Vaikuttaako Martti Lutherin teologis-eettinen ydinkohta, kristityn vapaus, vielä nykyäänkin?  Kirkkomme ja yhteiskuntamme ovat unohtaneet Lutherin ydinkohdan, kristityn vapauden.

Kirkolla olisi parannuksen varaa eettisissä kysymyksissä. Tämä oli körttiarkkipiispan, Martti Simojoen, ajatus. Mikko Juvan ajatus, hieman myöhemmin, liittyy Simojoen katsantoihin. Juva sanoo, että kirkon kyky ottaa kantaa keskeisiin eettisiin kysymyksiin on kohtuuttoman heikko. Arkkipiispa John Vikström analysoi hieman kahta edeltäjänsä ajatusta, samalla kannalla hän on. Hän sanoo, että kirkon ei tule olla moraali-instituutio eikä se katso vaalivansa korkeinta moraalista hyvää, mikä yhteiskunnassa on. Kuka käyttää kirkon ääntä? Arkkipiispa kirkon puheenjohtajana. Se on hyvä. Mutta piispainkokous ja kirkkohallitus on myöskin tässä kirkon äänenä. Körttipiispa Alajan mukaan kirkon ääni on kuoro, joka veisaa vähän riitasointuisesti.

Solidaarisuus on 1980 –luvun loppupuolella, laman aikaan, oli suhteellisen hyvä taloudellisessa alamäessä tässä yhteiskunnassa. Mutta se ei ole nykyään. Hyvinvointivaltiosta on tullut sosiaalisen asiantuntijan mielestä pahoinvointivaltio. Paremmin elävillä ei ole mitään käsitystä miten köyhät elävät.

Kirkko on joltakin osin siirtynyt lain alle. Kirkossamme on todellisuudessa ajatustapa vaihtunut moralistisempaan ja antikörttiläiseen suuntaan. Ilkka Kantolan ero Turun piispanvirasta, kirkkohallituksen tämänvuotinen maallikkojäsenien yllättävä ratkaisu seksuaalieettisessä probleemassa, pappien nostaminen kateederille, a-luokan, b-luokan ja jopa c-luokan kansalaisia on tässä kirkossa ja yhteiskunnassa. Mihin on hävinnyt ”kaveria ei jätetä” –periaate? Egoismi, itsekeskeisyys, oman itsensä toteuttaminen, itsevanhurskaus ja periylpeys on meillä tässä yhteiskunnassa ja kirkossa. Kirkko on moralismin ylipappi joidenkin körttiläisten mielestä. Sen ei tulisi olla.

Kristinuskolla ja kirkolla on ollut yksi vihollinen yli muiden körttiläisten mielestä.. Se on ihmiskasvoinen ja itsekeskeinen pakanuus, jota nykyäänkin täällä viljellään Herran huoneessa – kirkossa. Aarre kirkolla on evankeliumi ja se unohtuu ja katoaa jos laki tulee pelastuksen asiassa mukaan. Ihminen nousee yli Jumalan ja kaikista nk. hurskaimmat kuvailevat omaa itseään Jumalana. Ihmisten tarkkailun kohteeksi tulevat jumalattomien ihmisten synnit ja kokemukset. Kirkossa ryhdytään puhumaan syntisistä ja normaaleista, pyhistä ja pahoista ihmisistä. Herännäisyys ei ole osallistunut tähän kirkossa oltuun moraali- ja moralismikeskusteluun. Körttiläinen on kirkossa ja veisaa virsiä. Se on sitä positiivista tapakristillisyyttä. Hän ajattelee sitä syntiensä suuruutta ja jumalattomuutta ja hän rukoilee ”Herra armahda minua”.

Toisaalta piispa Laulajan mukaan etenkin herännäisyydessä on ollut mahdollista käsitellä myös ahdistavia asioita. Epäonnistunut, ahdistunut, masentunut, köyhä ja vastoinkäymisten piinaama ihminen on voinut löytää yhteyttä lähimmäisten kanssa. Myös virsissä, rukouksissa ja puheissa ilmaistuihin heikkouden tuntoihin on voinut samaistua ja löytää yhteisön, joka ”sairastaa Herralle”.  Tällaista hoitavan yhteyden mallia tarvittaisiin yhteiskunnassakin. Ihmiskäsitystä jota leimaa armo ja jossa epäonnistunut ja yksinäistynyt hyväksytään ehtoja asettamatta.

Körttiläisyydessä ihminen on pieni ja Jumala on suuri. Siinä olisi jopa kirkolle hyvä ohjenuora. C-luokan kansalaisia körttiläisyys kaipaa. Körttiläisyys on demokraattinen, ei tehdä eroa ihmisten kesken. Jumala on kaikki, herännyt ihminen jättää elämänsä ja tulevaisuutensa suuren Jumalan käsiin. Kiuruveden eläkkeellä oleva kappalainen on epäillyt, että helvetissä on erittäin paljon körttiläisiä.

Kirkossamme on ollut ja tulee olemaan pappeja ja maallikoita, jotka eivät siedä nykyaikaisen kirkon ajatusmallia. Edesmennyt etiikan professori Lauri Haikola lausui tämän ongelmakohdan aivan selvästi. Kirkko ei ole moraalia varten vaan evankeliumin julistamista varten.

Körttiläisille  kristityn vapaus merkitsee sitä, että Jumala on antanut meille uskon ja rakkauden. Usko tarkoittaa luottamusta ja kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan, teoista luopumista, täydellistä passiivisuutta, pelkäksi vastaanottajaksi ja saajaksi suostumista Jumalan edessä. Rakkaus puolestaan merkitsee päinvastaista, oman elämän antamista toiselle ihmiselle, lähimmäiselle, perheen jäsenelle, ystävälle jopa vihamiehelle. Rakkaus on toimintaa ja tekoja.

Rakkaus ei siis valikoi kohdettaan sen mukaan, onko se mieluinen vai epämieluinen. Rakkauden mukaan tehdään tekoja lähimmäiselle eikä Jumalalle. Jumalattoman ihmisen, me olemme kaikki jumalattomia, tekoja ei Jumala tarvitse.  Rakkaus ohjaa ihmisen lähimmäisen paikalle ottamaan tämän synnit ja kärsimykset kannettavakseen. Koko kristillinen elämä on toisen ihmisen syntikuorman kantamista. ”Kadotettu rakkaus” ei voi syntyä pakosta, vaan se toimii spontaanisti, vapaasti, iloiten ja karitatiivisesti. Tässä kohdassa tulee tehdä vertailua Lutherin ”kaikkein hengellisimmän käskyn”, lähimmäisen rakastamisen käskyn ja nykyisen kirkon moralismin ohjenuoran kanssa. Siinä on ristiriitaa.


Lutherin mukaan lähimmäisen rakkaudella ja hyvillä teoilla ei ole nimeä. Luther sanoo, että Kristitty ihminen on kaikkien asioiden herra, täysin vapaa eikä kenenkään alamainen. Mutta kristitty ihminen on kaikkien palvelija, itsensä täysin toisille antava, kaikkien alamainen. Tästä käy ilmi, että kristitylle ihmiselle hänen uskonsa on kylliksi. Hän ei tarvitse mitään ulkopuolista tekojen apua tullakseen vanhurskaaksi. Koska hän ei tarvitse tekoja, hän ei myöskään tarvitse lakia, ja kun hän ei ole lain tarpeessa, hän on vapaa laista. - - Tässä on kristillinen vapaus: meidän uskomme, joka .saa aikaan sen, että me emme ole riippuvaisia laista emmekä teoista tullaksemme vanhurskaiksi ja autuaiksi.
 
Usko kuuluu taivaaseen ja teot maan päälle. Uskon kohde on Kristus, joka on myös rakkauden esimerkki. Ihminen ei pelastu tekojensa ansiosta, ei noudattamalla Jumalan lakia, ei rakkautensa määrän nojalla eikä myöskään Kristuksen ulkopuolella. Ihminen ei itse pysty edes tekemään aloitetta pelastuakseen, sillä syntiin langenneella ihmisellä on vapaa tahto vain järjen piiriin kuuluvissa asioissa, ei pelastuksen.

Toisesta näkökulmasta Jumala puhuu ihmiselle laissa ja evankeliumissa. Ihmisen vastaus tähän on usko ja rakkaus. Uskon ja rakkauden väliseen suhteeseen perustuu körttiläinen näkemys uskon ja etiikan välisestä yhteydestä. Usko tekee ihmisen vapaaksi ja riippumattomaksi, kaiken herraksi. Kun kristitty luottaa täydellisesti siihen, että Jumala hyväksyy hänet ja pitää hänestä huolen, hän on vapaa sekä uskonnollisista suorituksista Jumalan edessä että itsekkäästä oman edun tavoittelusta ihmisten keskellä. Uskon vapauttamana hän näkee paremmin toisen hädän, kuulee vetoomukset ja kykenee auttamaan lähimmäistä. Rajaton usko Jumalaan heijastuu näin rajattomana rakkautena ihmisiin. Kristillinen etiikka on rakkauden etiikkaa. Näin sanoivat mm. Luther, PR, Niskanen, Haikola jne.

Mutta sisällöllisiä eettisiä vaatimuksia ei löydy Raamatusta. Raamattu ei ole moraalioppikirja. Se kirja on Jumalan sanaa, evankeliumia. Kirkolle ei maallisissa asioissa ole annettu sen korkeampaa viisautta kuin muillekaan, joilla on järkeä ja sydän paikallaan, sanoo arkkipiispa Vikström.

Körttiprofessori Haikola lainaa Lutheria: kristityn pyövelin on teroitettava piilunsa kristillisen rakkauden mukaan erittäin teräväksi. Luther ei samaistanut yhteiskuntaa saatanan valtakunnan kanssa. Yhteiskunta on Jumalan hallintoa ja Jumala toimii siellä vasemman kätensä kautta.


SV 179

 

[Atanasia]

 

[Riitta-mummi]

Näin vasta äsken uusintana tulleen Maarit Tastulan ohjelman jossa Jorma Hynninen puhui suoraan kokemuksiaan isänä, ihmisenä ja taiteilijana.
Homokeskustelut ovat minun osaltani käyty, mutta sillä tavoin kuin taiteilijaisä puhui uskosta, pojastaan ja seurakuntalaisista, voisin minäkin  n y t
 puhua jos olisi tarve.
Ulkoa päin toisten syöttämät opit olen ravistellut huojentuneena menemään.

[juhani]

ei järkeä vaan sydäntä...

[Riitta-mummi]

Sovitaan näin. Suostun. Pelkään. Odotan. Väistän. En minä. Kuljen. Katselen. Mietin. Sovellan. Hoivaan. Ruokin. Olen.

Näillä sanoilla tarkoitetaan ihmisyyttä.

tervehdin velipoikaa.

[Riitta-mummi]

Ihmisyys joka meissä pysyy kuin synti, pyytää mielellään saada sielullista lohdutusta. Hädän hetkellä on hyvä jos on joku jolle voi huolensa kantaa.
Mutta pysyvän avun antaa Jumala, jonka ajatukset ovat toiset kuin meidän. Hengen lohdutuksen ja vapauden.

Tässä näyte , Paavon kirje synnintunnossa olevalle rouva Lagukselle (ja mamselleille ).

http://www.kirjasilta.net/ruotsalainen/kirjeet/kirjeet.html#13


p.s. Paavon opetuksia paremmin tuntevat, kertokaa miten Paavo suhtautui kun erotti nämä kaksi lohdutusta toisistaan.

[Töölöläinen]

Ihmisyys...

ei järkeä vaan sydäntä...

ja sitä sydäntä kun aina malttaisi kuunnella, eikä olla niin järkevän järkeilijä.

Ihmisyys ei ole "tähtitiedettä".

ps. Kiitos muuten juhani aloitus tekstistä, sen jälkeen viesteissä kylläkin on hieman rönsyilyä. Se on kumminkin ihmisyydessä inhimillistä.

[vn]

Luin tällä palstalla olevan Juhanin 29.12.09 pitkän tekstin (PekkaV:n lainaus, en tiedä onko se myös
jossain kauempana.
Olipahan mielenkiintoista ja hoitavaa lukea sitä, pitäisi lukea ajatuksen kanssa moneen kertaan.
Erityisen hoitavalta tuntui selvitykset kristityn vapaudesta, uskosta ja rakkaudesta.

[vn]

Niin, tuli vielä mieleen, voiko sitä tekstiä kopioida myös tuohon osioon mikä on tarkoitettu
pidemmille keskusteluille...löytyisi sieltä helpommin.

[PekkaV]

   "Ihmillisen olemisen yksi ulottuvuus on suorite."

https://www.youtube.com/watch?v=dshhM8NBZ4k
"The Last Time" - 1/8 Filosofia ja systeemiajattelu 2021 prof. Esa Saarinen

Kohta 2:05:40

[vn]

Luin tällä palstalla olevan Juhanin 29.12.09 pitkän tekstin (PekkaV:n lainaus, en tiedä onko se myös
jossain kauempana.
Olipahan mielenkiintoista ja hoitavaa lukea sitä, pitäisi lukea ajatuksen kanssa moneen kertaan.
Erityisen hoitavalta tuntui selvitykset kristityn vapaudesta, uskosta ja rakkaudesta.

Olen näköjään ennenkin todennut että täällä ketjussa on syvällisiä, hyviä kirjoituksia.
Olisi varmaan paikallaan kerrata ja lukea uudelleenkin.