Mielenkiintoista ja syvällistä pohdintaa on syntynyt ko. aiheesta. Jampe, Leena, mt ja muutkin ovat antaumuksella ja itsensä likoon laittaen osallistuneet keskusteluun. Niinpä minäkin laitan lusikkani keitokseen.
Koskaan ei voida välttyä siltä, etteikö kristittyjen keskuudessa uskonasioista ajateltaisi eri tavoin. Tai jos niin ei ole, johtaa se lahkolaisuuteen sen pahimmassa merkityksessä - omaan ylivertaisuuteen. "Ihmiselämässä vajavaisuus, ilmaisun puute, omat kokemuksemme, sekä rajoittuneisuus erilaiseen kehitystasoon ja henkiseen perintöön johtavat erilaiseen ajatteluun" (Martti Simojoki). Käsitystapojen eroavaisuudet aiheuttavat usein ristiriitoja ja erilaisia tulkintatapoja uskonasioista puhuttaessa.
Elämämme muodostuu minun käsitykseni mukaan erilaisista päällekkäin olevista kansioista, joissa näkyy jälkeenpäin ajateltuna kokemuksemme ja aistiemme muistiinmerkitsemät erityiset tapahtumat. Joskus nämä vuosikymmentenkin takaiset asiat nousevat pintaan meidän tahtomattammekin - muistot joita olemme sisässämme kantaneet. Foorumin kirjoituksista - tämän aiheen kohdalla - on tällaisia seikkoja nyt havaittavissa.
Itse ajattelen kristittyjen yhteyden kaikissa sen merkityksissä olevan tärkeää. Jumalan sanan mukaan Herran Henki on siellä missä Häneen turvaavat ihmiset ovat koolla Hänen nimessään. Joku on sanonut, että tänä aikana, jolloin yhä vain harvemmat ovat todellisuudessa "Herran asialla", kristityt ovat kuin metsässä mättäisen alle piiloutuneet sienet. Ne odottavat raikasta syyssadetta ("herätyksen tuulia" [Paavo Ruotsalainen]) noustakseen esiin. Sitä ei voi kukaan tehdä yksin, vaan yhdessä - yhdessä rintamassa Jumalan avulla. Herran Henki on aina myös seurakunnan henki, joka kutsuu kristittyjä yhteen. Jeesuksen meille jättämä Puolustaja - Pyhä Henki - tekee kristityt (körttiystävät) meille rakkaiksi ja seurakunnan jumalanpalveluksen (seurat) meille tärkeäksi.
