Keskustelu > Seuratupa

Uskonnot

(1/6) > >>

Kontrabasisti:
Kaikkien uskontojen ja ylipäätään ihmisen uskossa johonkin korkeampaan on takana tietämättömyys. Siinä missä ihmisen tiedot loppuvat, alkaa Jumala, vaikeat asiat selitetään Jumalana, ja Jumalan luomina. Halutaan uskoa Jumalaan, koska ei enää tiedetä vastauksia kysymyksiin. Eli saadaan elämään perusluottamus ja turvallisuus. Mutta jos ihminen ei vaan tunne tarvetta tällaiseen turvallisuuteen, jos on ihan sama mitä käy elämän jälkeen. Entäs sitten?

Joo, miulla on monenlaisia kriisejä. Tuntuu, että kaikki maailman uskonnot on  ihan yhtä arvokkaita, ja oikeita, ja ne on vaan kultturisidonnainen kysymys. Kaikissa on kysymys tuosta edellä mainitusta turvallisuudesta ja omasta pienuuden tunteesta. Ovatko kaikki uskonnot yhtä oikeita?

Tuntuu vaan mahdottomalta ajatella, että tuolla jossain on joku juuri meidän Jumala, joka haluaa pelastaa vain meidät. Jos kyse on armosta, minne asti se armo riittää, ja mitkä ovat armon rajat? Kuka pelastuu ja kuka ei. Entä jos ei kukaan.

Pöh, taas ihan turhaa shaittia.

Yasmin:
Jokin aika sitten ajatukseni olivat samansuuntaiset. Itse asiassa uskominen oli minusta pelottavaa. Siis kun tuntui, ettei mistään ole varmuutta, ei edes pelastumisesta.

Nyt olen lukenut kirjaa nimeltä Harmagedon ja moni asia, ennen pelottavaltakin tuntunut, on saanut uutta näkökulmaa. En tiedä mitä oikea körtti (millainen hän sitten lieneekään) ajattelee näistä seuraavista ajatuksista. Itse en katso olevani oikea körtti, en tiedä olenko körtti ollenkaan.

Ensin noista uskonnoista. Raamatusta voi lukea, että Jumala ei jaa kunniaansa. Eli on vain yksi oikea Jumala, se joka oli jo aikojen alussa. Eli muut uskonnot ja jumalat eivät ole yhtä arvokkaita ja oikeita. Ne ovat ihmisten tekemiä. Raamatussa puhutaan lopun aikoina tulevista eksytyksistä ja tämä on kuulemma yksi niistä, että jokainen uskonto olisi muka samanarvoinen, jokaisessa olisi jotain hyvää ja opittavaa. Maailmassa on monia uskontoja, koska ihminen on hylännyt oikean Jumalan ja tehnyt itselleen epäjumalia.

Jumala haluaa pelastaa kaikki ihmiset, ei vain meitä, jotka nyt uskomme Häneen. Siksihän me teemme lähetystyötä, johon Jeesus on meidät lähettänyt, että kaikki saisivat kuulla Hänestä. Raamatun mukaan jokainen, joka on kastettu ja uskoo, pelastuu. Ihminen pelastuu siis yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Armo kuuluu käsittääkseni kaikille, jotka haluavat ottaa sen vastaan. Eli armoa on myös se, että pelastussanomaa on käsketty viemään pakanoille, jotta hekin pelastuisivat, jos ottavat sen vastaan. En usko siihen, että kaikki pääsevät taivaaseen. Raamatussa ei sellaisesta puhuta.

Ennenkuin kukaan ehtii "valaisemaan" minua siitä, että Raamattu on vain ihmisten kirjoittama eikä sitä pidä ottaa totena tai jos otan niin hoitoon ois minut kiikutettava, niin sanon, että minä uskon todella Raamattuun Jumalan Sanana, joka on ihmisten kirjoittama Pyhän Hengen vaikutuksesta. Jos ei Raamattuun saa enää uskoa niin pohja on uskolta viety.

myyräpartio:

--- Lainaus ---Kaikkien uskontojen ja ylipäätään ihmisen uskossa johonkin korkeampaan on takana tietämättömyys. Siinä missä ihmisen tiedot loppuvat, alkaa Jumala, vaikeat asiat selitetään Jumalana, ja Jumalan luomina. Halutaan uskoa Jumalaan, koska ei enää tiedetä vastauksia kysymyksiin. Eli saadaan elämään perusluottamus ja turvallisuus.
--- Lainaus päättyy ---


Kyllä, jotenkin näin. Mutta tietämättömyys on myös toisaalta eri kantilta uskonnon ydin, jota ilman sitä ei ainakaan nykymuodossaan olisi. Eli siis siinä vaiheessa kun joku keksii, että jumala aikuisten oikeasti on olemassa ja todistaa sen uskonto -> poof. Joku hassu jamppa keksi määritellä tämän avulla olemassaolon:

"Uskon hyppy on ainoa mahdollisuus autenttiseen olemassaoloon. Usko on epävarmuutta, uskominen vaatii intensiivistä tunnetta ja kokemusta, kuten rakastunut rakastaa rakkaudestaan, vaikka hänellä ei olisikaan objektiivista varmuutta siitä, saako hän rakkautensa kohteen vai ei. Uskon täytyy tulla nimenomaan omakohtaisen valinnan kautta ja tässä valinnassa ihminen on täysin yksin. On oltava nykyhetkessä ja auki tulevaisuudelle, joka hetki on valinnan hetki.

Kun valinta kohdistuu absoluuttiseen paradoksiin eli kristinuskon sisältöön, Jumalan ihmiseksi tulemisen hetkeen, on usko puhtaimmillaan. Kun intohimoinen, subjektiivinen, täysin henkilökohtainen valinta kohtaa absoluuttisen paradoksin, ihminen, ihmisyys ja kristillisyys on aidoimmillaan ja ihminen on autenttisesti olemassa."

Tosin mielestäni tässä voidaan kristinuskon paikalle laittaa lemppariuskonto x ja todeta sen olevan ihan samanarvoinen (vaikkajootiedetään et tämä nyt nojaa siihen kristinuskon sisältöön ja monissa uskonnoissa ei olla lähelläkään samanlaisissa ympyröissä). Tietysti Kierkegaard kääntyy haudassaan ja joku joka oikeasti tajuaa filosofiasta jotain tulee kohta nuijimaan minut maan rakoon.

Ja omasta puolestani voin sanoa, että "kaikki oleva syntyy vailla tarkoitusta, elää kurjuudessa ja kuolee sattumalta" mutta elämä on silti aika kivaa.

Sanneli:
Olen osaksi samaa mieltä Reetan kanssa, että meidän uskontomme ei välttämättä ole se "ainoa oikea." Itse silti uskon tällä tavalla enkä vaihtaisi muuhun uskontoon.

Jaakkoopuukkoo:
Muistaakseni esim. Gandhi oli sitä mieltä, että kaikki uskonnot ovat periaatteessa samoja. Minustakin olisi kiva ajatella niin.

Kertovat sellaista juttua, että kun lähtivät kristityt levittämään hindumaihin uskontoaan, niin ottivat -pirulaiset- Jeesuksen soppelisti muiden jumaliensa joukkoon. Että semmosta. :twisted:

Nah, mutta enpä tiä. Itselleni kelpaa oikein mainiosti tämä savolais-suomalainen näkemys.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu