Keskustelu > Raamattupiirit

Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 3. luku

<< < (2/6) > >>

Riitta-mummi:

--- Lainaus käyttäjältä: vn - 03.10.16 - klo:22:04 ---1. Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa.
2. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä;
3. olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?
----------------------------------------------------
Voiko nuo jakeet ymmärtää siten että kristittynä ja uskossa kasvamista ei ole tapahtunut
siten kuin olisi ehkä pitänyt?

-----
En ymmärrä Paavalin tätä tarkoittaneen. Vain sitä, että uusi uskova on kuin vauva. Ensin maitoa, syliä ja pehmeää ruokaa. Kasvun edityttyä vahvempaa.

Jos kasvua tapahtuu, ei olla enää vauvoja, vaan kestämme kovaa leipää ja kovia kokemuksia. Kasvu tapahtuu vähitellen, mutta jokaisella omaan tahtiinsa.

--- Lainaus päättyy ---

karjalaisenkyösti:
1 Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia. (KR92)

1. Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa.  (KR38)

Itselle tuntuu lohduttavalta ajatus, että vanhan luonnon vallassa oleva, eli lihallinen kristitty on silti kristitty. Tämä vanhan luonnon vallassa olo ei ole tavoiteltava asia, mutta jos on kristitty niin on kristitty, eli Kristukseen uskova.

Jakeessa 2 kerrotaan, että lihallisille kristityille juotetaan maitoa, ei vahvaa ruokaa.
Kiinnostavaa olisi, jos jossain kerrottaisiin, että mikä on sitä maitoa ja mikä vahvaa ruokaa.
Lihallinen kristitty ei Paavalin mukaan kestä vahvaa ruokaa.

Mitä on se vahva ruoka, jota lihallinen kristitty ei kestä, ja miksi ei kestä?
Liittyykö kysymys synnistä siihen vahvaan ruokaan?
Jos joku tulee sanomaan minulle, että sinä olet syntinen, niin onko se lihallisuuden merkki, kun suutun siitä hänelle, että "mikä sinä olet MINUA opettamaan"?

Riitta-mummi:
Tässä kysymyksessä on erotettava Kristuksen tarkoittama lapsenkaltaisuus, josta hän puhuu kun opetuslapsen kyselevät kuka on suurin .

Vastauskoontulleesta ovat lukuisat opettajat puhuneet. Niin että heille ei pidä antaa liikaa vastuuta seurakunnan toimissa. He ovat unelmissaan, hempeitä ja haaveellisia, elämän kovuus pelottaa vaikka Kristus on tullut tutuksi.

Paavo Ruotsalainenkin näistä on kirjoittanut.

Vahvan ruoan ymmärrän olevan esim. kärsimysten läpikäyminen niin ettei usko niihin kaadu. Näistä oppiminen, Jumalaan ja itseensä tutustuminen kasvattaa .
Silloin muukin hengen anti kuin mielihyvää tuottavat asiat koetaan ruoaksi joka tulee Isän pöydältä.

karjalaisenkyösti:
10 Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa.
11 Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.
12 Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
13 aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on.
14 Se, jonka rakennus kestää, saa palkan.
15 Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.

Tässä puhutaan kristittyjen tuomiopäivästä, jolloin Kristukselle kuuluva ihminen saa palkan teoistaan.
Tuossa sanotaan, että tuomiopäivä paljastaa kunkin kristityn teot. Ehkä sitä voi tulkita niin, että ennen sitä on paha mennä kovin varmasti sanomaan, että kuka mistäkin on rakentanut. Joku rakennelma saattaa ihmisen mielestä olla olkia, mutta Jumala noteeraakin sen kullaksi - ja päinvastoin.

Lohdullista tässä on se, että jos joku kristitty on oikealle perustalle heinistä ja oljista ja näinollen kaikki hänen tekonsa palavat poroksi tuomiopäivänä, tämä kristitty silti pelastuu, vaikka kärsiikin jonkinlaisen vahingon.

"Olen viisaan rakentajan tavoin" - tämä ei taida istua suomalaisen suuhun, mutta ajatuksiin kyllä istuu. Näinhän me itsestämme ajattelemme, vaan emme (onneksi) sano ääneen.

Jakeessa 16 seurakuntaa kutsutaan Jumalan temppeliksi. Yksittäistä kristittyäkin jossain sanotaan Pyhän Hengen temppeliksi.

Jae 17: Kuinka Jumalan temppeliä on turmeltu tai turmellaan?

karjalaisenkyösti:
18. Älköön kukaan pettäkö itseään.

Minusta tuntuu, että tästä aiheesta puhutaan muuallakin Raamatussa.
Tätä aihetta olen pohdiskellut.
Ihminen (siis jokainen meistä) on taitava halutessaan selittämään mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi.
Olemme taitavia puoli-tietoisesti tai tiedostamattomasti (kukapa tietää, vaikka myös täysin tietoisesti) pettämään itseämme.
Kun väittelen jonkun kanssa, niin mistä minä loppujen lopuksi tiedän omat motiivini väittelyyn. Jotain varmaan tiedän, jos pysähdyn tutkimaan itseäni, vaan niin hyvin tuo itsensä pettäminen on omaksuttu, että en kaikkia motiivejani pysty edes tunnistamaan, vaan luulen olevani oikealla asialla.
Selitämme asioita itsellemme parhain päin ja lähimmäisellemme huonoin päin.
Lähimmmäisen motiiveja epäilemme, emme omiamme.

Toki minussa asuu myös taipumus pettää toisia, vaan luultavasti se vakavampi asia on tuo itsepetos, jota on niin vaikea huomata.

Jakeet 21 ja 22 eivät ole minulle vielä oikein auenneet. Siis tuo ajatus, että "kaikki on teidän".

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu