Keskustelu > Seuratupa

Keskustelua herännäisjulistuksesta

<< < (2/27) > >>

Pena:
Kun puhutaan nykyajasta ja sille ominaisista kiusauksista, on kai lupa puhua politiikkaakin. Neuvostoliitto oli aikanaan ateistiseksi tunnustautuneena yhteiskuntana liiankin helppo kristittyjen uhkakuva.

Nyt on kiusauksena se, että on liian vaikea nähdä Yhdysvaltojen suunnassa mitään uhkia. Kuitenkin sen informaatio- ja viihdeteollisuus on voimakas asennekasvattaja, joka opettaa tehokkaasti hyvin epäkristillisiäkin arvoja. Jopa kristillisyyden nimissä siellä osataan levittää ahneuden sanomaa. Liberalististen talousoppien ahneus onkin ilmiselvää.

Islam taas on turhan kätevästi osoitettavissa möröksi. Moraalin puolella sieltä taitaisi kuitenkin löytyä esikuviakin, vaikka naisten alistaminen ja pommeja räjäyttelevä ääriuskonnollisuus ovatkin meille nyt tutumpia asioita.

llwyd:
Kyllähän varmasti nykyään tarvittaisiin enemmän intohimoa julistukseen, enemmän itsevarmuutta: aika on hyytävän kylmää ja kaikki lämpimät sävyt ovat vähissä, marginaaleihin työnnettyjä. Meidän avuttomien velvollisuus olisi työntää ovea auki toisille avuttomille - ollaan varmasti liian itsetyytyväisiä, liian kevyitä, tämä maailma on sodanjulistus arvoillemme, heikkoja poljetaan ja lyödään kovilla sanoilla ja teoilla. Olisi tämän liikkeen velvollisuus rohkeasti saarnata armoa ja rajatonta anteeksiantoa. On heikkoutta ettemme siihen pysty.

Pena:
On yleinen ajatusvirhe, että hyvyys olisi heikkoutta ja heikkous hyvyyttä. (Vastaavasti erehdytään pitämään pahuutta voimakkuutena ja voimakkuutta pahuutena.) Lähimmäisenrakkauden ja armon toteuttaminen vaatii ponnistuksia ja joskus äänekästä ja suoraa puhetta.

dnasukil:
Osmo, nostit esiin monta kysymystä, joihin jäin kiinni. Esim. "miten ympäristö vaikuttaa julistuksen sisältöön? Ja voiko julistus olla aina samanlaista? Näiden alle jäin pähkäilemään päsemättä niistä irti.
 Vastakysymyksenä nousi ajatus; onko nyt käymässä niin,tai jo käynytkin, että sanat: eilen, tänään ja iankaikkisesti, ja - taas: "minä olen alku ja loppu" ovat siirtymässä tai jo siirtyneet historian pölyttyneille hylyille tarpeettomana ?
  Kun julistetun sanoman tuli olla ympäristö- ja ajan vaihteluista huolimatta muuttumaton, onko enää lupa kyselläkkään alkuperäisen perään ? Onko meille käymässä niin, että olemme liukumassa ajan hengen mukana elämysten, nautintojen ja optioiden perään? Pidetäänkö enää uskottavanakaan, joka kaipaa lujaksi koettua perustaa. Yrittää kysellä, mikä arvo on totuudella.
  Vieläkin muistuu mieliin tapaus Kaiffaan kuulusteluista, jossa totuus muuttui valheeksi ja lopulta valhe totuudeksi. "Sano oletko sinä Jumalan poika ? Sinäpä sen sanoit !

seppos:
Kun luin kirjoituksia edelläni tuli mieleeni pari asiaa.

On vaikea puhua jos ei ole sanottavaa. Ei voi jakaa jos  ei ole jaettavaa. Tänä siivosuruttomana aikana ei ole ihmisillä eikä liion puhujilla aitoa hätää kun kaikki on päällisin puolin hyvin. Revi nyt siitä terävää omakohtaista julistusta. Julistus on yhtä latteaa kuin ympäristönsä.

Vain omakohtainen julistus on jostain kotoisini. Jos se ei ole omakohtaista niin se jättää kuulijan kylmäksi ja jos sitä sitten rupeaa omatoimisesti terävöittämään, niin haavoittaa kuulijansa ja karkoittaa hänet Kristuksen luota.

"Hunajalla saa enemmän kärpäsiä kuin tervalla" sanonnalla on aikoinaan rauhoitettu turhan kovia körttipuhuvaisia.

 
Olen yllätys yllätys täysin samaa mieltä, että terävoittäminen on todella tarpeen, mutta sen tulee olla aitoa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu