Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Ristin tiellä

(1/3) > >>

vn:
Pääsiäisen aika on suuri juhla. Saamme kuulla Jeesuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta, ihmisen
pelastuksen perustuksesta. Via Dolorosa on esillä monissa tilaisuuksissa kirkoissa, monissa kuvaelmissa,
lauluissa ja musiikkiesityksissä. Itse olen saanut olla vuosia sitten mukana Tytti Jäppisen Passiodraamassa.
Ristin tie, Jeesuksen oli käytävä se läpi meidän jokaisen tähden, niin on Jumala hyväksi nähnyt viisaudessaan,
armossaan ja rakkaudessaan meitä kohtaan.
Raamatussa kehotetaan meitä ottamaan joka päivä ristimme ja seuraamaan Jeesusta.
Kysellen mietin, mitä tämä risti tarkoittaa minun kohdallani? Ilmeisesti se tarkoittaa jotain elämään kuuluvaa
"haittaa, vastusta, vaikeutta". Ehkä se voisi olla...sairaudet, heikkoudet, luonteen piirteet, elämän olosuhteet,
syntisyys...jne...jne.
Ehkä tämä "risti" voi tarkoittaa elämän matkalla reppuun kertyneitä asioita. Olen kuullut sanottavan että
näitä reppuun kertyneitä "taakkoja/painolasteja" on kolmen tyyppisiä: 1. sellaisia mitkä roikkuvat matkassamme
aina, ehkä hautaan saakka (ehkä sairaudet, luonteen piirteet), 2. sellaisia mistä voimme vapautua vähitellen,
"aika parantaa haavat" (ehkä kärsimämme / aiheuttamamme vääryys toisille ihmisille, 3. sellaisia mistä saamme
vapautua heti (eilisemme, anteeksisaadut syntimme).
"Ristin tiestä" on hyvin paljon virsiä ja muita lauluja, ja tietysti myös erikseen "risti" ja "tie" monisssa lauluissa.
Lyhyt viittaus kolmeen itselleni rakkaaseen lauluun:
"Tie valmis on, voin löytää sen..."
"Ristin tietä näin, kuljen kotihin päin, se suora on valon tie..."
"Minne tie vie, sinne mennä tahdon, olen matkalla mielin levollisin..."
Tuossa keskimmäisessä laulussa sanotaan että ristin tie on suora ja valon tie. Näinhän ei suinkaan aina ole,
vaan tie on hyvinkin mutkikas, sumuinen ja pimeäkin.
Mutta matkaoppaamme kulkee edellä, viitoittamassa, valaisemassa, näemme pilkahduksen, toivo herää.
Kulkiessamme ristin tiellä, matkaevääksi reppuumme ei kerry pelkkiä ikäviä asioita, vaan hyvin paljon iloisia
ja hyviä asioita, rohkaisuja, lohdutusta, toivoa, virkistystä, voimaa, siunausta.
Yksin emme jaksa, Jeesus on kanssamme, valmistanut meille tien, ristin tien.
Psalmi 139:23-24 "Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini.
Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle."

PekkaV:

--- Lainaus käyttäjältä: vn - 28.03.13 - klo:00:07 ---Pääsiäisen aika on suuri juhla. Saamme kuulla Jeesuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta, ihmisen
pelastuksen perustuksesta. Via Dolorosa on esillä monissa tilaisuuksissa kirkoissa, monissa kuvaelmissa,
lauluissa ja musiikkiesityksissä. Itse olen saanut olla vuosia sitten mukana Tytti Jäppisen Passiodraamassa.
Ristin tie, Jeesuksen oli käytävä se läpi meidän jokaisen tähden, niin on Jumala hyväksi nähnyt viisaudessaan,
armossaan ja rakkaudessaan meitä kohtaan.
Raamatussa kehotetaan meitä ottamaan joka päivä ristimme ja seuraamaan Jeesusta.
Kysellen mietin, mitä tämä risti tarkoittaa minun kohdallani? Ilmeisesti se tarkoittaa jotain elämään kuuluvaa
"haittaa, vastusta, vaikeutta". Ehkä se voisi olla...sairaudet, heikkoudet, luonteen piirteet, elämän olosuhteet,
syntisyys...jne...jne.
Ehkä tämä "risti" voi tarkoittaa elämän matkalla reppuun kertyneitä asioita. Olen kuullut sanottavan että
näitä reppuun kertyneitä "taakkoja/painolasteja" on kolmen tyyppisiä: 1. sellaisia mitkä roikkuvat matkassamme
aina, ehkä hautaan saakka (ehkä sairaudet, luonteen piirteet), 2. sellaisia mistä voimme vapautua vähitellen,
"aika parantaa haavat" (ehkä kärsimämme / aiheuttamamme vääryys toisille ihmisille, 3. sellaisia mistä saamme
vapautua heti (eilisemme, anteeksisaadut syntimme).
"Ristin tiestä" on hyvin paljon virsiä ja muita lauluja, ja tietysti myös erikseen "risti" ja "tie" monisssa lauluissa.
Lyhyt viittaus kolmeen itselleni rakkaaseen lauluun:
"Tie valmis on, voin löytää sen..."
"Ristin tietä näin, kuljen kotihin päin, se suora on valon tie..."
"Minne tie vie, sinne mennä tahdon, olen matkalla mielin levollisin..."
Tuossa keskimmäisessä laulussa sanotaan että ristin tie on suora ja valon tie. Näinhän ei suinkaan aina ole,
vaan tie on hyvinkin mutkikas, sumuinen ja pimeäkin.
Mutta matkaoppaamme kulkee edellä, viitoittamassa, valaisemassa, näemme pilkahduksen, toivo herää.
Kulkiessamme ristin tiellä, matkaevääksi reppuumme ei kerry pelkkiä ikäviä asioita, vaan hyvin paljon iloisia
ja hyviä asioita, rohkaisuja, lohdutusta, toivoa, virkistystä, voimaa, siunausta.
Yksin emme jaksa, Jeesus on kanssamme, valmistanut meille tien, ristin tien.
Psalmi 139:23-24 "Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini.
Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle."

--- Lainaus päättyy ---

Riitta-mummi:
Monet pitävät taidetta eri muotoineen turhana, turhuutena.
Olen kuitenkin löytänyt taiteista saman, eri väreissä toki, kuin Raamatusta.

Kun on Raamatusta sisäistänyt Kristuksen opetukset, Jumalan käskyt ja monet muut hyödylliset luvut, on hieno havaita kuinka ne esimerkiksi kirjoissa kerrataan.

Kuuntelen parhaillaan Ken Folletin Taivaan pilarit-nimistä historiallista seikkailukertomusta. Follet kuvailee kaiken pohjamutia myöten, niin hyvyyden kuin etenkin pahuuden. Ihmisen raadollisuus on kirjassa kauhistuttavaa.

Koska suuri osa tapahtumista liittyy luostareihin ja katedraakien rakentamiseen, esiintyy myös Raamattu opetuksineen.

Eräänlaisen ahaa-elämyksen koin, vaikka tietysti se on ollut totta aina, kun joku kirjan pappis-henkilö pohti kysymystä kuuliaisuudesta.

Oikein kova kivoittelija voi nöyryydessään jäädä huomaamatta mitä tehtäviä Jumala on hänelle aikonut.

On totta minustakin että liika omaan uskonelämään paneutuminen jättää lähimmäiset varjoon.
Tästä kai Paavo Ruotsalainenkin puhui opetuksissaan. Minulle tämä on suuri löytö, ja lupa kristityn vapauteen.

vn:
Onhan tässä ketjussa koskettava ja ajatuksia herättävä otsikko!
Reilu 10 vuotta sitten olin tällä tiellä, ja olen ristin tiellä edelleen, ehkä hiljaisempana ja vähäsanaisempana, tyhjempänä.
Olin tietoisesti tällä ristin tiellä jo 50 vuotta sitten nuoruuden innolla palavan, nyt on jäljellä vanhuuden toivo tuhkasta nousevana kytevänä savuna,
siitä kiitollisena laulan....juurikin noita lauluja mitä viimeksikin tänne laitoin, löytyishän niistä linkitkin...mutta etsikää itse... :023: :039:

1944:

Laulamaton ei tahdo löytää etsimälläkään, että kiitos Veli ahkeroinnistasi. Kirjoitat minulle hienolla tavalla omista ajatuksistasi. Tulin pysäytetyksi reilu kuusi vuotta sitten ja sen jälkeen olen joutunut monta kertaa painumaan ristin juureen, että olisin ilmaa saanut hengitettäväkseni. Mutta valo kajastanee, siihen saan uskoa. Ja moni muukin asia etenee uskon varjolla, että koittaa uusi aika ja sillä ajalla on uudet virkamiehet, joiden kanssa valkopukuinen kansa olisi yhtä eikä ketään hyljätä yksinäisyyteen ajatustensa kanssa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu