Ihmettelen vain, että jos ihminen on ihan tietoisesti ateisti, niin miten hän kuvittelee olevansa samalla kertaa myös kristitty.
(Pirska)
Niin, ilmeisesti sellainen ihminen kuvittelee tulevansa kristityksi/pysyvänsä kristittynä kuulumalla kirkkoon.
On vahingollista kylvää sellaista ajatuskantaa että kirkkoon kuuluminen = kristittynä oleminen koska ilman kirkkoa on mahdollista olla kristitty ja ilman kristillisyyttä on mahdollista kuulua kirkkoon.
"– Kilvoittelu on sitä, että koetetaan pitää nenä Jumalaan päin. (MT)
Tämä nyt menee taas vähän opillisuuteen mutta minusta olisi hyödyttävää pikkuisen eritellä tuota sanomaasi lisää. Meinaan että "nenä Jumalaan päin" kun voi sisältää vaikka minkälaisia asioita ja se voidaan mieltää halutessaan hyvinkin lakihenkisesti
("en ole onnistunut kilvoituksessani => en siis kelpaa Jumalalle"). Otetaanpa siis kirves ja pilkotaan armo ja laki eri pinoihin ihmeteltäväksi:
1. Kilvoittelu on sitä kun uskalletaan armon päälle, silloinkin kun kaikka tosiseikat näyttävät olevan tällaista uskaltamista vastaan.
2. Kilvoittelu tarkoittaa myös pyrkimystä pyhään elämään, jollaiseen meidät on kristittyinä kutsuttukin. Kuten sanoit, se onnistuu meiltä huonosti muttei tarkoita että rimaa pitää madaltaa. On hyvä ymmärtää että laki vaatii aina ja ilman poikkeusta täydellisyyttä, ihan jokaiselta ja joka tilanteessa. Siitä syystä olemme kaikki omien tekojemme ja aikaansaannostemme perusteella ikuisesti helvettiin tuomittuja. Koska emme yllä siihen, tulee meidän alati turvata ainoastaan vapaaseen armoon ja olla 100% varmat siitä että Kristuksen veressä ja kasteessamme meidät on kaikesta tästä puhtaaksi pesty ja vapaaksi ostettu.
Opillista - totta! Mutta myös erityisen armollista ja eteenpäin auttavaa!
