Kirjoittaja Aihe: Englanninkielen harjoitustehtävä  (Luettu 21879 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Englanninkielen harjoitustehtävä
« : 10.05.05 - klo:22:47 »
In some backwoods holler, a young preacher got it in his head that God would reveal his will if the preacher would just shut his eyes and put his finger on whatever Bible verse it touches.

So, he took a deep breath, closed his eyes, opened his Bible and planted his finger down on the unseen page. When he opened his eyes, he was resting his finger on Matthew 27:5, "Judas hung himself".

The preacher was not entirely happy with the results, so he closed his eyes again and repeated his test of God's will. This time, his finger was resting on Luke 10:37 "Go, and do thou likewise".

Visibly shaken the preacher decided that he had enough of this method of Bible interpretation and decided that maybe context of a verse is important after all.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Soopeli

  • Puheen mittainen pastilli on huvennut
  • Viestejä: 174
Englanninkielen harjoitustehtävä
« Vastaus #1 : 11.05.05 - klo:08:16 »
Tuosta jäi puuttumaan Joh. 13:27; "Mitä aiot, tee se pian!" ;)

Näin ainakin sotilaspastori opetti meille aikoinaan tuosta peukkumenetelmästä. Konteksti on toki tärkeä, mutta samalla tulee mieleen nykyaikana yleistynyt tapa vetää liiankin laajoja kokonaisuuksia yksittäisten raamatunkohtien yli. Esim. naispappeuskysymyksessä lähimmäisenrakkaus on vedetty niiden raamatunkohtien yli, joissa luetellaan paimenuuden vaatimukset. Toki toisinkinpäin voi käydä: "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" käsitetään taas helposti niin, että jopa välinpitämättömyyteen asti varotaan tuomitsemasta, ja samalla luovutaan laajemmasta lähimmäisenrakkauden periaatteesta.

Poissa petritikka

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 4
    • http://www.geocities.com/petristikka/
Englanninkielen harjoitustehtävä
« Vastaus #2 : 11.05.05 - klo:17:53 »
Lainaus käyttäjältä: "Soopeli"
Esim. naispappeuskysymyksessä lähimmäisenrakkaus on vedetty niiden raamatunkohtien yli, joissa luetellaan paimenuuden vaatimukset.


Lähimmäisenrakkaus ei ole sopiva peruste puhuttaessa seurakunnan järjestyksestä, niin kuin ei muustakaan järjestyksestä. Perusteiden pitää pohjautua järkeen (sekä maalliseen että hengelliseen) ja luotuun järjestykseen, joka ilmoitetaan Raamatussa.

"Seurakunnan kaitsijan tulee olla ... yhden vaimon mies ..." (Tim 3:2). Tämä kohta tarkoittaa sitä, että pastorilla ei saa olla enempää kuin yhtä puolisoa. Se ei viittaa sanallakaan siihen, että nainen ei saisi olla pastori, koska siinä oletetaan vain miesten olevan tässä virassa yhteiskunnallisista syistä. Pitää myös muistaa, että mies on naisen pää, joten mieheen sisältyy nainen (1 Kor 11:3). Kreikaksi, samoin kuin englanniksi, miestä tarkoittaavaa sanaa käytetään yleensäkin ihmisestä.
Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. (Efe 2:8-9)

Kauhanen T

  • Vieras
Kirkon virka Raamatussa ja tunnustuksessa
« Vastaus #3 : 11.05.05 - klo:19:39 »
Anteeksi, Seppo, kun tämä menee off-topiciksi!

Lainaus käyttäjältä: "Soopeli"
lähimmäisenrakkaus on vedetty niiden raamatunkohtien yli, joissa luetellaan paimenuuden vaatimukset.


Lainaus käyttäjältä: "petritikka"
"Seurakunnan kaitsijan tulee olla ... yhden vaimon mies ..." (Tim 3:2). Tämä kohta tarkoittaa sitä, että pastorilla ei saa olla enempää kuin yhtä puolisoa.


Uusi testamentti edellyttää seurakuntia järjestämään sananjulistamisen sekä yhteiset kokoukset ja niihin sisältyvän ehtoollisen vieton jollain tavalla. Esikuvia näiden järjestämiseksi löytyy monenlaisiakin erilaisia. Yhteistä näille on ihmisten toimiminen Jeesuksen (ehtoollisen asettaminen, synninpäästön julistaminen) tai Pyhän Hengen (kastaminen, profetoiminen jne.) "sijaisina". Ihmiset siis tekevät käytännössä sen, minkä Jeesus ja/tai P. Henki antaa tehtäväksi joko raamatullisen esikuvan tai suoran vaikuttamisen kautta. Ihminen ei siis tee omaa hommaansa vaan Jumalan, ja sen takia tätä seurakunnan velvoitteiden hoitamista on alettu kutsua kirkon viran hoitamiseksi.

Seurakunta ei siis UT:n käskyjen ja esikuvien takia voi valita, järjestääkö sen kirkon viran hoitamisen jollain tavalla vai ei. Se voi kuitenkin valita, mitenkä se sen järjestää. Luterilaisten kirkkojen tunnustuskirjoihin kuuluvassa Augsburgin tunnustuksessa todetaan asiasta hyvin lyhyesti seuraavaa: "Jotta saisimme tämän [vanhurskauttavan] uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka." (§ V) "Kirkollisesta järjestyksestä seurakuntamme opettavat, ettei kirkossa kukaan saa julkisesti opettaa eikä hoitaa sakramentteja ilman asianmukaista kutsumista." (§ XIV) Muut asiat missä Augsburgin tunnustus viittaa pappeihin ja piispoihin ovat senaikaisen katolisen kirkon näkemyksiä ja käytäntöjä vastustavia asioita. Niistä puhuminen ei edellytä, että seurakunnissa pitäisi olla jonkun ihmisen persoonaan sidottu virkapappeus.

Seurakunnan ei siis ole välttämätöntä vihkiä tiettyjä henkilöitä mihinkään virkaan, jotta sanaa voitaisiin julistaa ja sakramentit toimittaa. Kasteen perusteella jokainen kristitty on yhtä kelpaava näihin toimiin, jos kyseisen seurakunnan järjestys suo siihen mahdollisuuden.

En pyri sanomaan, että meikäläinen persoonallinen pappeus ja piispuus olisivat UT:n vastaisia, eivät suinkaan! Niille on selvä esikuva UT:ssa, mutta ei sellaista opetusta, joka olisi käsitettävä seurakuntia velvoittavaksi. Jeesus ei käskenyt vihkimään pappeja. Paavali puhuu löyhästi seurakunnan johtohenkilöistä. Pastoraalikirjeiden kirjoittaja vetoaa jo olemassaolevaan tietyn seurakunnan järjestykseen, eikä käske muodostaa kolmisäikeistä virkaa.

Toistan, että en näe UT:n valossa mitenkään vääränä piispojen, pappien ja diakonien persoonaan sidottua virkaa, mutta muistutan, että ensimmäisten kristillisten yhteisöjen käytännöt vaihtelivat suurestikin. Lisäksi uskonpuhdistuksen aikana ja jälkeen syntyi monia yhteisöjä, joissa ei ollut pappeutta. Piispuus säilyi luterilaisuudessa pitkälti sattumalta, ja diakonin virka katosi tyystin, tullen uudestaan täysin erilaisena vasta käytännön tarpeen myötä.

Siis: kirkossa on lupa järjestää sanan ja sakramenttien hoito niinkuin parhaaksi katsotaan. Se on järjestyksen eikä opin asia. Siksi 1. Tim. 3:2:een vetoaminen siinä kysymyksessä, mitä sukupuolta luterilaisen kirkon pastorin pitää olla, ei hyödytä.

Ainoa tutkimisen arvoinen raamattuargumentti naispappeuskysymyksessä onkin UT:n antama esikuva. Joidenkin tulkintojen mukaan sieltä löytyy myös naispuolisia profetoijia tai seurakunnan vanhimmiston jäseniä, mutta tämä on epävarmaa.

Lainaus käyttäjältä: "petritikka"
...miesten olevan tässä virassa yhteiskunnallisista syistä.


Antiikin tilanteessa naisjohtajat olisivat tosiaan olleet jonkinlainen ongelma, ja se voi selittää epäämättömien todisteiden puuttumisen naisista kaitsijoina.

Olen toivottoman harhaoppinen niiden naispappeuden vastustajien näkökulmasta, joille tämä asia on opin kysymys. Olen myös harhaoppinen niiden "korkeakirkollisten" mielestä, joille virka on apostolien "virkaan" perustuva jumalallinen säätämys. Mutta itse en pysty näkemään tätä muutoin kuin kirkkojärjestyksen kannalta, ja minulle käy mikä hyvänsä toimiva järjestys, jonka käytännölliset seuraukset eivät ole Raamatun vastaisia.  

Mutta tästä johtuu, etten myöskään voisi vaatia ketään mukautumaan ihmisten säätämään järjestykseen. Enhän itsekään mukaudu esim. nykyisen kirkkovirsikirjan tai Haavion Siionin käyttämiseen. Se voi tehdä minusta ongelmallisen monen ihmisen kannalta, muttei harhaoppista!

Poissa Soopeli

  • Puheen mittainen pastilli on huvennut
  • Viestejä: 174
Englanninkielen harjoitustehtävä
« Vastaus #4 : 11.05.05 - klo:22:06 »
Arvelinkin, että tuo yksi lause aikaansaa vastalauseryöpyn, aihehan on ollut kestohitti jo ties kuinka pitkään. Vähän samaan tapaan kuten kastekysymys: jokainen voi löytää mielipiteelleen Raamatusta (tai sen ulkopuolelta) mieluisat perusteet. Siksi en ala puolustelemaan tai perustelemaan omaa kantaani sen enempää, kuin toteamalla, että en koe olevani niin viisas, että osaisin tai rohkenisin tulkita eräitä raamatunkohtia niiden suoran sisällön vastaisesti. Monet muut "vanhauskoiset" ovat perustelleet asiaa omalta osaltaan jo sen verran kattavasti, että minun lienee turha yrittääkään enää lisätä heidän kirjoituksiinsa mitään ;)

Naispappeuskysymyksestä olisi varmaan järkevintä perustaa oma viestiketju (jopa äänestyksen kera?) jos ilmenee tarvetta argumentoida asiaa vielä enemmän. Joten jos jatkettaisiin peukkumenetelmästä.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Re: Kirkon virka Raamatussa ja tunnustuksessa
« Vastaus #5 : 11.05.05 - klo:23:05 »
Lainaus käyttäjältä: "Kauhanen T"

Olen toivottoman harhaoppinen niiden naispappeuden vastustajien näkökulmasta, joille tämä asia on opin kysymys. Olen myös harhaoppinen niiden "korkeakirkollisten" mielestä, joille virka on apostolien "virkaan" perustuva jumalallinen säätämys. Mutta itse en pysty näkemään tätä muutoin kuin kirkkojärjestyksen kannalta, ja minulle käy mikä hyvänsä toimiva järjestys, jonka käytännölliset seuraukset eivät ole Raamatun vastaisia.  

Mutta tästä johtuu, etten myöskään voisi vaatia ketään mukautumaan ihmisten säätämään järjestykseen. Enhän itsekään mukaudu esim. nykyisen kirkkovirsikirjan tai Haavion Siionin käyttämiseen. Se voi tehdä minusta ongelmallisen monen ihmisen kannalta, muttei harhaoppista!


On ilo lukea tuollaista tekstiä. Yleensä suurimmat viisaudet löytyvät off-topicin puolelta. Mitä Haavio teki Siionille niin Anna-Maija Raittila teki virsikirjalle. Minusta feminiinisyyden lisääminen oli paha virhe. Puhti loppui virsistä, jotka ovat nykyään kaunosieluisia.  Joskus ehdottelen kanttoreillemme (4kpl) raittius viikooa eli yksi jumalanpalvelus ilman yhtään Raittilan pilaamaa virttä. En siis ollut teologi vaan sen vastakohta.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa petritikka

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 4
    • http://www.geocities.com/petristikka/
naispappeus
« Vastaus #6 : 12.05.05 - klo:13:24 »
Ehkä on parasta perustaa uusi topikki tämän aiheen (naispappeuden) tiimoilta. Muuten tämä on hieman ohitopikkia.
Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. (Efe 2:8-9)

Poissa petritikka

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 4
    • http://www.geocities.com/petristikka/
virsikirja
« Vastaus #7 : 12.05.05 - klo:13:36 »
Minä itse olen niin nuori, että en muuta virsikirjaa tunnekaan kuin nykyistä. Ja vaikka huomaan se muuttuuneen joskus turhaankin edelliseen verrattuna (mitä nyt siitä tiedän), en voi sanoa Anna-Maija Raittilan pilanneen sitä. Koko nykyinen virsikirja on kaikesta puutteellisuudessaan erittäin kaunis, raamatullinen, ylevä ja, niin, kaunosieluinen. Minä rakastan sitä sydämestäni ja hengestäni. Sen käyttämättä jättäminen on mielestäni turhaa ja haitallista, koska silloin ei tapahdu juurtumista (mikäli ymmärtänette). Lutherin mukaan yleisiä tapoja tulee noudattaa kirkollisessakin elämässä, vaikka se ei ole pelastukseen nähden välttämätöntä. Jos niin ei tee, se on, niinkuin sanottu, ongelmallista.  :wink:
Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. (Efe 2:8-9)

Poissa Rheespu

  • Yhtyy veisaamaan: Koska valaissee...
  • Viestejä: 63
virsikirjasta
« Vastaus #8 : 12.05.05 - klo:16:53 »
Lainaus käyttäjältä: "seppos"

On ilo lukea tuollaista tekstiä. Yleensä suurimmat viisaudet löytyvät off-topicin puolelta. Mitä Haavio teki Siionille niin Anna-Maija Raittila teki virsikirjalle. Minusta feminiinisyyden lisääminen oli paha virhe. Puhti loppui virsistä, jotka ovat nykyään kaunosieluisia.  Joskus ehdottelen kanttoreillemme (4kpl) raittius viikooa eli yksi jumalanpalvelus ilman yhtään Raittilan pilaamaa virttä. En siis ollut teologi vaan sen vastakohta.


En voi täysin käsittää lähtökohtiasi, kun en ole asiaan kovin perehtynyt ja nykyinen virsikirja on minulle se ainoa. Mutta en ymmärrä miksi feminiinisyyden lisääminen olisi virhe. Puolet seurakuntalaisista kuitenkin ovat naisia. Ja Anna-Maijan virsistä monet pitävät paljon. Jopa ne, jotka kaikkein eniten haikailevat "vanhan virsikirjan" perään, toivovat kuulemma jatkuvasti niitä.

Anna-Maijahan oli siis nykyistä virsikirjaa valmistelevassa komiteassa ja siellä yleisenä, ei vain hänen, linjana oli vähentää syyttelemistä virsikirjasta, mikä mielestäni on hyvä. Ei kirkon, eikä virsien kuulu syytellä ihmisiä ylhäältä päin.

No, ehkäpä olen hiukan puolueellinen, kun Anna-Maija Raittila on isotätini. Minulle hänen virtensä ovat aina olleet hyvin tärkeitä ja niihin on kenties tullut kiinnitettyä huomiota muita enemmän. (Ja onhan sitä kiva bongailla omaa sukunimeä virsikirjasta   :D )
Hän nosti selkäänsä paperisiivet
-ja lensi pois

Poissa Teme

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 449
    • http://www.janoinen.net/
Re: virsikirjasta
« Vastaus #9 : 12.05.05 - klo:21:15 »
Lainaus käyttäjältä: "Rheespu"
Puolet seurakuntalaisista kuitenkin ovat naisia.


Ja taitaa aktiivi seurakuntalaisista olla huomattava osa naisia.

Teme
Vertaistukea  ex-vapaakirkollisille (helluntai, vapaasrk, karismaattinen jne)

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Re: virsikirjasta
« Vastaus #10 : 12.05.05 - klo:21:51 »
Lainaus käyttäjältä: "Rheespu"


No, ehkäpä olen hiukan puolueellinen, kun Anna-Maija Raittila on isotätini. Minulle hänen virtensä ovat aina olleet hyvin tärkeitä ja niihin on kenties tullut kiinnitettyä huomiota muita enemmän. (Ja onhan sitä kiva bongailla omaa sukunimeä virsikirjasta   :D )


Löydätkin oman sukunimesi sieltä 101 virren perästä. Siinä se suurin vika onkin, niitä on liian monta. Laatu on kyllä vähintään kohtuullinen, mutta tulee liikaa samanlaisuutta.

Syyttelyn pois ottaminen on asiaa, mutta sillä ei ole mitään tekemistä maskuliinisuuden saati feminiinisyyden kanssa.  En voi mitään, mutta virsikirjassa on väärä viimeinen sana. Edellinen, joka on edelleen Siionissa, sielläkin viimeinen, on perempi ja kohtikäyvämpi vaan ei yhtään syyttelevä.

Kaikilla meillä on onneksi oikeus omaan makuun.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Rheespu

  • Yhtyy veisaamaan: Koska valaissee...
  • Viestejä: 63
Re: virsikirjasta
« Vastaus #11 : 13.05.05 - klo:11:10 »
Lainaus käyttäjältä: "seppos"

Löydätkin oman sukunimesi sieltä 101 virren perästä. Siinä se suurin vika onkin, niitä on liian monta. Laatu on kyllä vähintään kohtuullinen, mutta tulee liikaa samanlaisuutta.


Siis joka kuudennessa lukee tosiaan Raittila perässä. En ole ajatellut, että niitä tosiaan on niin paljon. Ehkä se tosiaan voi käydä hermoille, jos ei satu Anna-Maijan tyylistä pitämään.

Lainaus käyttäjältä: "seppos"

Syyttelyn pois ottaminen on asiaa, mutta sillä ei ole mitään tekemistä maskuliinisuuden saati feminiinisyyden kanssa.  


En edelleenkään saa kiinni mitä ajat takaa maskuliinisuudeella ja feminiinisyydellä. Toivottavasti et sentään sitä, että virsikirjan pitäisi olla maskuliininen?

Lainaus käyttäjältä: "seppos"

En voi mitään, mutta virsikirjassa on väärä viimeinen sana. Edellinen, joka on edelleen Siionissa, sielläkin viimeinen, on perempi ja kohtikäyvämpi vaan ei yhtään syyttelevä.


Vastatkoon - sanokoon. Itse en näe niissä merkityksellisesti suurta eroa. Ehkä enemmänkin sillä, että siikkarit loppuvat huutomerkkiin, virsikirja pisteeseen (huutomerkki on minun mielestäni parempi). Huvittavaa muuten huomata, että kyseisen virren uudistettu virsikirjamuoto on Wilhelmi Malmivaaran, Siionin virsien toimittajan.

Lainaus käyttäjältä: "seppos"

Kaikilla meillä on onneksi oikeus omaan makuun.


Totta.
Hän nosti selkäänsä paperisiivet
-ja lensi pois

Kauhanen T

  • Vieras
Re: virsikirjasta
« Vastaus #12 : 13.05.05 - klo:16:58 »
Lainaus käyttäjältä: "Rheespu"
Huvittavaa muuten huomata, että kyseisen virren uudistettu virsikirjamuoto on Wilhelmi Malmivaaran, Siionin virsien toimittajan.


Tämä on juuri nykyisen virsikirjan yksi käsittämättömyys! Siis siinä oleva uudistettu muoto ei ole Wilh. Malmivaaralta, tietenkään. Merkinnällä tarkoitetaan, että Malmivaara uudisti sen Laguksen Siionista (tarkistin). Juuri tuollaiset merkinnät sieltä olisi pitänyt jättää pois johtamasta harhaan!

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Re: virsikirjasta
« Vastaus #13 : 13.05.05 - klo:21:29 »
Lainaus käyttäjältä: "Kauhanen T"

Tämä on juuri nykyisen virsikirjan yksi käsittämättömyys! Siis siinä oleva uudistettu muoto ei ole Wilh. Malmivaaralta, tietenkään. Merkinnällä tarkoitetaan, että Malmivaara uudisti sen Laguksen Siionista (tai Halullisten sielujen hengellisistä lauluista, nyt en pysty tarkistamaan, anteeksi). Juuri tuollaiset merkinnät sieltä olisi pitänyt jättää pois johtamasta harhaan!


Koko virressä on uusittu vain pari sanaa ja siksi ilmeisesti on jätetty siihen varsinaisen uusijan nimi.  Se että vaihtaa viimeisen sanan ei ihan riitä nimen saantiin.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Kauhanen T

  • Vieras
Re: virsikirjasta
« Vastaus #14 : 15.05.05 - klo:22:53 »
Lainaus käyttäjältä: "seppos"
Lainaus käyttäjältä: "Kauhanen T"
uudistettu muoto ei ole Wilh. Malmivaaralta, tietenkään. Merkinnällä tarkoitetaan, että Malmivaara uudisti sen Laguksen Siionista


Koko virressä on uusittu vain pari sanaa ja siksi ilmeisesti on jätetty siihen varsinaisen uusijan nimi.  Se että vaihtaa viimeisen sanan ei ihan riitä nimen saantiin.


Haavion ja Raittila-Rauhalan välillä siinä virressä ei tosiaan ole suurtakaan eroa. Mutta kun ottaa huomioon, että Malmivaaran versio on ensiksi Haaviossa jaettu kahtia (259, 261) ja morsiusmystiikkaa karsittu yhdistämällä kaksi säkeistöä (Malmivaarassa 163, 4-5) yhdeksi (259:3), ja sitten alkupuolisko (Haavion 259) jätetty virsikirjasta kokonaan pois, on Johan Kahlin kokonaisidea jo hävitetty. Mm. viittaukset Ilmestyskirjaan käyvät jokaisessa muutosvaiheessa epäselvemmiksi. Teologisen painotuksen muutosta löytyy varsinkin VK:n ja Haavion 3. säkeistöjen välillä.

Minäkään en ymmärrä tätä "vastatkoon" -muutosta muuten kuin lyyrisyyden kannalta, mutten toisaalta näe siinä teologisesti kuin
vivahde-eron. Kuulisin mielelläni, mikä siinä sinusta, Seppo, on erityisen epäonnistunutta. Laitan tähän viimeiset säkeet neljästä eri versiosta, voitte tehdä itse vertailuja.


Mahdollinen on hän,
Ett' tuodaan hänellen
kunniata ja kiitost' ijankaikkisest'.
Maa taivaan kanss' sanokaan: amen! totisest'! (Lagus 1790, 223:8)

Kunnia, siunaus,
Voima ja ylistys
Hänelle iankaikkisesti olkohon!
Ja taivas, maa ja meri amen sanokoon! (Malmivaara 1893, 163a:3)

Kunnia, kirkkaus,
voima ja ylistys
sun, Herra, iankaikkisesti olkohon
ja taivas, maa ja meri amen sanokoon! (Haavio 1972, 261:4)

Kunnia, kirkkaus,
voima ja ylistys
sinulle, Jeesus, ikuisesti kaikukoon.
Ja taivas, maa ja meri aamen vastatkoon. (VK 1986, 632:4)