Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Töölöläinen - 01.03.13 - klo:11:40
-
Elämän realiteetit
Ihmisen on vaikea hyväksy elämän realiteetit . Sitä uskoo että kaikki on saavutettavissa ja kaikki on mahdollista. Mutta näihän asia ei ole ja onneksi näin on. Hengellisyyden puolelta katsottuna, koen herännäisyyden / körttiläisyyden hyvinkin voimakkaasti juuri itselleni antavan sen sanoman siinä Sanan muodossa, että olen pieni ihminen ja minun selviytyminen on lopuksi vain Hänen ja Hänen käsissään.
Esimerkkinä voi ottaa jo herännäisyyden alkumetreiltä kirkko historiassamme .
Paavo juoksi ympäri Suomen niemeä puhumassa asioista. Mutta sisimmässään hän kävi taistelua itsensä kanssa, siinä sivussa välillä jopa lähimmäiset unohtui.
Minusta tämä on osoitus ihmisen niistä realiteeteistä, että vaikka meillä olisi kuinka ajatuksena herättää ihmiset tai itsemme. Se ei kyllä valitettavasti onnistu, ilman Hänen hyväksyntää.
Sitä Hän ei estä ettemmekö saisi riehua mielinmäärin , jonkin aikaa.
Tulee kumminkin aika kun asioille laitetaan piste ja juokseminen ja höyryäminen loppuu .
SV.61
-
Töölöläinen todisti hyvin...
-
… "missä enkeli, siellä demoni" …
Hö... eihän täällä saa edes nukkua rauhassa kun väki väkisin täällä demoneja kaivaa esiin.
Nyt olisi syytä jättää ne sarvipäät toiselle sijalle ja keskittyä vaan siihe ristin juurelle pyrkimiseen.
niinii muttako
Mitä?
Voin sanoa että henkilökohtaisesti Sinulle ja Teille kaikille, sitä sopii mennä leikkimään vanhan aatun kanssa. Mutta on hyvä muistaa että on mahdollista että paluuta ei ole.
Minulla oli ja tartuin siihen mahdollisuuteen, muuten en kirjoittasi tässä.
"Kristus, muista minua"
ps. nyt ei ollut sitten puuta heinää vaan pyyteetömän rehellisesti ...totta.
Kiinnostaa. Onko liikaa pyydetty, että kertoisit siitä?
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=2927.90
Kysyä aina saa mutta vastauksen kanssa on sitten toinen asia.
Sen verran voin vastata että en katso aiheeliseksi ruveta ”todistelemaan” oma henkilökohtaista elämää sielun vihollisen kanssa .
Sillä kun kunnia pelastuksesta ei kuuluu minulle.
Joten se riittäköön vastaukseksi Sinulle ja muillekin.
Se on elämän realiteetejä
SV101
-
Körttiläiset osaa kysyä hyviä kysymyksiä... mutta ei vastauksia...
-
... mutta ei vastauksia...
tarvitse aina antaa.
SV 101.
-
Ihminen uskoo voivansa lähestyä Jumalaa uskon varjolla.
Kun tosi asia on että ensin on Armo ennen uskoa ja ...Jumala tulee aina ennen ihmistä.
-
Muistan hämärästi runon, jossa ihminen soittaa kaukopuhelua Jumalalle huomaamatta, että Hän seisoo ihan vieressä.
Aaro Hellaakosken 'Ääni läheltä', kertoi kuukkeli.
-
Muistan hämärästi runon, jossa ihminen soittaa kaukopuhelua Jumalalle huomaamatta, että Hän seisoo ihan vieressä.
Aaro Hellaakosken 'Ääni läheltä', kertoi kuukkeli.
“Tietä käyden tien on vanki.
Vapaa on vain umpihanki.”
Aaro Hellaakosken (runokokoelmasta Huojuvat keulat, 1946)
-
Muistan hämärästi runon, jossa ihminen soittaa kaukopuhelua Jumalalle huomaamatta, että Hän seisoo ihan vieressä.
Aaro Hellaakosken 'Ääni läheltä', kertoi kuukkeli.
Kopioin Hellaakosken runon Tätä luen palstalle. On se aina vaan yhtä hyvä.
-
Ihminen uskoo voivansa lähestyä Jumalaa uskon varjolla.
Kun tosi asia on että ensin on Armo ennen uskoa ja ...Jumala tulee aina ennen ihmistä.
tässä on tärkeintä...
-
Ihminen uskoo voivansa lähestyä Jumalaa uskon varjolla.
Kun tosi asia on että ensin on Armo ennen uskoa ja ...Jumala tulee aina ennen ihmistä.
tässä on tärkeintä...
Ymmärtää se, kun Jumala kutsuu ihmistä.
Hän ottaa kutsun vastaan Armosta ja uskoo että Kaikkivaltias Jumala on luonut ihmisen ja vapauttanut hänet pahanteosta Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.
ps. Tämä on minun vajavaisen käsitys elämän realiteetistä.
ps.
-
Paljon olet ymmärtänyt.
Itselleni kaikki tähän liittyvää on varsin vaikeaa, vanha aatu nostaa päätään, epäusko ja epätoivo ja
pelko pukkaa pintaan.
Rukous ja hiljentyminen on aivan liian vähäistä.
-
Paljon olet ymmärtänyt.
Ehkä jotain olen saanut ...ymmärretyksi, mutta se on hyvin,hyvin pientä Hänen suuruudesta ja rakkaudestaan meitä kohti.
SV 94.
-
Ja vieläkin ihminen luulee olevansa viisas.
-
Kun enää ei ole väliä sillä mitä kirjoitan, haluan kertoa jotakin, jota myöhemmin pelästyin ja häpesin.
Seuroissa 1/10 eräässä Helsingin kirkossa H-y:n puhuja peruuntui, ja seurakunta otti kenet viime tipassa sai. En kuunnellut, koska puhe ei rakentanut ja hajanaistakin se oli. Yhtäkkiä näin, kuinka kaksi tuttua alkoi veisata. Samassa koko seuraväki veisasi, minäkin. Ensin puhuja vaikeni ja punehtui. Sitten hänen huulensa, koko kasvonsa sinistyivät. Hän repi kaulustaan auki, ja lyyhistyi tuolille, siitä lattialle. Jähmetyin kokonaan. Oltiin seuroissa ja veisattiin. Kaiken piti olla kuten pitää? Näen sen yhä pyytämättä, tilaamatta, enkä tiedä mitä ajatella. Miksi en mennyt eteen, huutanut: Lopettakaa, kutsukaa ambulanssi, ja ensiaputaitoinen auttamaan.
Seuraavalla viikolla soitin kirkkoherralle. Hän sanoi heti, juu, hän tietää jo.Sain runsaat esitiedot, myös sepelvaltimotaudin, mutta kieltäydyttiin kertomasta kuinka kävi. Ei edes, onko kaikki ok, mies elossa jonka nyt olisi voinut sanoa. Ilmeinen infarktihan se oli.
Täällä tapahtuneen jälkeen Martti Pentti piti minua elossa päivittäisin yhteydenotoin. Hän sanoi aivan oikein, että huolestui mahdollisuudesta, että joskaan en tappaisi itseäni, voisin välinpitämättömyyttäni ja säikähdystäni kävellä auton alle. Huoli oli aiheellinen. Kiittelin Sepposia kosiskellakseni ja saadakseni olla mukana - tämä oli seurakuntani joka tapauksessa.
Minua mm. syytettiin "potilastietojen julkaisusta avoimella foorumilla"! En tiennyt asianomaisen terveystiedoista mitään. Sillä kertaa ymmärsin vaatia selkeää osoitusta, muutoin ilmoittaisin poliisille. Minua syytettiin "kotihäirinnästä puhelimitse" - kokemus oli hienman päinvastainen, eikä syvä juopumus ole mikään excuse.
Matkasta kerroin toisaalla. Ei ihmistä saa vaaraan saattaa, vaikka hän jäisikin ehtoolliselta kokonaan pois, etenkin kun se on tiedossa ja syytä koetettu selittää. .
Armonkerjääjinä, niin. Mutta entä ne edelliset sanat? Jeesusta seuraamme? Israelin matkasta jäi ilkeä maku, sillä häiriköimme toisen ryhmän iltahartautta harkiten. He menivät kauniisti meistä mahdollisimman etäälle,me veisasimme tarkoituksena kiusoitella ja niin lujaa että se kuulosti jo huutamiselta, ja nyt en enää käsitä itseänikään. Käytös jota en salli itselleni ajatuksissani tai yksin liikkuessani, oli äkkiä ihan okei! Mitä minulle alkoi täällä tapahtua? Irritaatioille ja amnesialle en mitään voi, se on yhä totta. Mutta tajuissani en ole ilkeä, kuten täällä kyllä osataan olla, enkä usko, että ohjetta tehdä parannus olisi peruutettu, siksi useissa Siionin Virsissä siitä puhutaan.
-
Kaikkia ovia ei pidä tempoa auki.
Joka paikkaan ei pidä kurkotella .
Kaikkea ei pidä tehdä.
Kaikkea ei tarvitse tehdä.
Kaikkia ei pidä kuunnella.
Jokaiseen kysymykseen ei pidä vastata.
SV.270
-
Kiitos, tänään on kaikki hyvin.
SV 254
-
...jokaiseen kysymykseen ei osaa vastata...
-
...jokaiseen kysymykseen ei osaa vastata...
eikä aina tarvitsekaan vastata, vaikka tietäisi vastauksen kysymykseen.
-
"Kysykää mitä haluatte, vastaamme mitä haluamme."
-
vastakaiku
-
Vastapallo.
-
Kun enää ei ole väliä sillä mitä kirjoitan, haluan kertoa jotakin, jota myöhemmin pelästyin ja häpesin.
Seuroissa 1/10 eräässä Helsingin kirkossa H-y:n puhuja peruuntui, ja seurakunta otti kenet viime tipassa sai. En kuunnellut, koska puhe ei rakentanut ja hajanaistakin se oli. Yhtäkkiä näin, kuinka kaksi tuttua alkoi veisata. Samassa koko seuraväki veisasi, minäkin. Ensin puhuja vaikeni ja punehtui. Sitten hänen huulensa, koko kasvonsa sinistyivät. Hän repi kaulustaan auki, ja lyyhistyi tuolille, siitä lattialle. Jähmetyin kokonaan. Oltiin seuroissa ja veisattiin. Kaiken piti olla kuten pitää? Näen sen yhä pyytämättä, tilaamatta, enkä tiedä mitä ajatella. Miksi en mennyt eteen, huutanut: Lopettakaa, kutsukaa ambulanssi, ja ensiaputaitoinen auttamaan.
Siis häh? Ei voi olla totta? -Alettiin veisaamaan puheen päälle, puheen vielä jatkuessa?
Eipä ainakaan tarvitse tuossa tapauksessa puhua enempiä lähimmäisenrakkaudesta tai muustakaan lempeydestä. Vielä pahempi että puhuja sai sydärin. Varmaan tilanteella oli suuri vaikutus asiaan. Ihminen on ihmiselle susi.
-
Jossakin keskustelussa sanoin, että vaikka yksityisen ihmisen uskoa ei körttiläisyydessä kysellä eikä arvostella, puututaan kyllä laajemmin hengellisen elämän muotoihin niitä paheksuen. Unohdin silloin tuon veisaamalla keskeyttämisen. Se voi toimia tutussa joukossa ja tulla hakoteille eksyneelle seurapuhujalle helpotuksenakin. Leena kuvaama tilanne on jotain muuta. Tietääkö joku, onko kyseinen ihminen vielä elossa?
-
Siis häh? Ei voi olla totta? -Alettiin veisaamaan puheen päälle, puheen vielä jatkuessa?
Eipä ainakaan tarvitse tuossa tapauksessa puhua enempiä lähimmäisenrakkaudesta tai muustakaan lempeydestä. Vielä pahempi että puhuja sai sydärin. Varmaan tilanteella oli suuri vaikutus asiaan. Ihminen on ihmiselle susi.
Ne kaksi kertaa kun olen ollut paikalla klun puhe on katkaistu virrellä niin tilanne on todella vaatinut sitä. Yksi teologian tohtori jäi silmukkaa ja kun kolmas kierros oli menossa ilman, että hä sai lopetetuksi puhettaan niin seuraväki auttoi. Ei hän siitä vihastunut, päinvastoin huokaisi. Toinen sekosi sanoissaan niin pahasti, että jotain oli tehtävä. Asiallisesti käytettynä tapa on erinomainen.
-
Liikkeen valta-alueelta sivussa olevana täytyy sanoa, että mielenkiintoista. Tiedän kyllä tuon veisuun käytön puheen katkaisukeinona, mutta olen luullut, että se olisi ennenvanhaista. Rohkea täytyy henkilön olla, joka päälleveisuun aloittaa ja tietää, missä mennään, ettei tule puheita häntä vastaan. Kyllä pönttöön nousijallakin tulee olla asiansa harkittuna.
-
Liikkeen valta-alueelta sivussa olevana täytyy sanoa, että mielenkiintoista. Tiedän kyllä tuon veisuun käytön puheen katkaisukeinona, mutta olen luullut, että se olisi ennenvanhaista. Rohkea täytyy henkilön olla, joka päälleveisuun aloittaa ja tietää, missä mennään, ettei tule puheita häntä vastaan. Kyllä pönttöön nousijallakin tulee olla asiansa harkittuna.
Nämä puhujat puhuivat molemmat istualtaan ja ilman paperia. Valmisteltu ja kirjoitettu puhe on ihan eri asia. Täytyy todeta, että pari saarnaa kirkossa olisi tehnyt mieli keskeyttää. Toinen niistä kesti 38 minuuttia.
-
Olen ollut jo pitkään sitä mieltä ettei maallikoiden pitäisi edes saarnata, kyllä se riittää että papit saarnaavat. jumalanpalveluksissa ei koskaan mitään tungosta ole joten kyllä sinne pääsee varmaan kaikki halukkaat saarnoja kuuntelemaan.
Mutta kun nyt kerran maallikot mielipiteestäni huolimatta aikovat jatkaa saarnaamistaan niin tämä asia tulee kysymykseen että jos puheen voi kuka tahansa keskeyttää alkamalla veisata päälle niin kuka sanoo että keskeyttäjä on oikeassa tai hyvällä asialla? Siinähän on melkoinen vallankäytön paikka!
Luultavasti on todennäköistä että puhuja joka tuolla tavalla julkisesti häpäistään, saa tilanteesta sellaiset traumat ettei enää koskaan tee mieli astua puhujan paikalle.
Työssäni joudun välillä esiintymään ja välillä kuuntelemaan esityksiä. Toisilla on huono ulosanti, toisilla parempi. Huono-ulosantisella puhujalla voi hyvinkin olla painavaa sanottavaa. Kuka takaa moisessa käytännössä ettei penkissä istuva pahansisuinen turvenuija pelkkää omaa ymmärtämättömyyttään mene veisaamaan puhujaa kumoon, jolla on huono ulosanti tai muita vaikeuksia mutta vilpitön mieli?
Sanokaa mitä sanotte mutta minusta tuollainen tapa on epäkohtelias ja joissain tapauksissa (esim. Leenan kuvaama) jopa moukkamainen. Kyllä sen verran pitää ihmisellä olla kärsivällisyyttä että jaksaa kuunnella huononkin puheen kohteliaasti loppuun asti. Tai nousee sitten penkistä pois jos ei korvat kestä ja antaa henkilökohtaista palautetta myöhemmin kahden kesken, mutta että julkinen nolaaminen... -ei istu minun arvomaailmaan.
-
Ne kaksi kertaa kun olen ollut paikalla klun puhe on katkaistu virrellä niin tilanne on todella vaatinut sitä. Yksi teologian tohtori jäi silmukkaa ja kun kolmas kierros oli menossa ilman, että hä sai lopetetuksi puhettaan niin seuraväki auttoi. Ei hän siitä vihastunut, päinvastoin huokaisi. Toinen sekosi sanoissaan niin pahasti, että jotain oli tehtävä. Asiallisesti käytettynä tapa on erinomainen.
Eli jonkinlainen körttien tuomiokapituli, jossa ratkaistaan opilliset kysymykset ruohonjuuritasolla?
Jos nyt kävisi niin, että herännäisyyden sisälle muodostuisi kaksi kilpailevaa ryhmää erilaisin opillisin painotuksin, niin herättäjäjuhlista tulisi aika mielenkiintoisia kun puheita alettaisiin keskeyttää veisuulla.
Tämä on tietysti vain spekulaatiota.
-
Olen ollut jo pitkään sitä mieltä ettei maallikoiden pitäisi edes saarnata, kyllä se riittää että papit saarnaavat. jumalanpalveluksissa ei koskaan mitään tungosta ole joten kyllä sinne pääsee varmaan kaikki halukkaat saarnoja kuuntelemaan.
Mutta kun nyt kerran maallikot mielipiteestäni huolimatta aikovat jatkaa saarnaamistaan niin tämä asia tulee kysymykseen että jos puheen voi kuka tahansa keskeyttää alkamalla veisata päälle niin kuka sanoo että keskeyttäjä on oikeassa tai hyvällä asialla? Siinähän on melkoinen vallankäytön paikka!
Luultavasti on todennäköistä että puhuja joka tuolla tavalla julkisesti häpäistään, saa tilanteesta sellaiset traumat ettei enää koskaan tee mieli astua puhujan paikalle.
Työssäni joudun välillä esiintymään ja välillä kuuntelemaan esityksiä. Toisilla on huono ulosanti, toisilla parempi. Huono-ulosantisella puhujalla voi hyvinkin olla painavaa sanottavaa. Kuka takaa moisessa käytännössä ettei penkissä istuva pahansisuinen turvenuija pelkkää omaa ymmärtämättömyyttään mene veisaamaan puhujaa kumoon, jolla on huono ulosanti tai muita vaikeuksia mutta vilpitön mieli?
Sanokaa mitä sanotte mutta minusta tuollainen tapa on epäkohtelias ja joissain tapauksissa (esim. Leenan kuvaama) jopa moukkamainen. Kyllä sen verran pitää ihmisellä olla kärsivällisyyttä että jaksaa kuunnella huononkin puheen kohteliaasti loppuun asti. Tai nousee sitten penkistä pois jos ei korvat kestä ja antaa henkilökohtaista palautetta myöhemmin kahden kesken, mutta että julkinen nolaaminen... -ei istu minun arvomaailmaan.
Kyse ei ole julkisesta mollaamisesta. Jos yksi aloitaa virren ja jää sitä yksin veisaamaan, niin itsensä hän siinä nolaa, sillä muilla ei ole mitään velvollisuutta yhtyä virteen. Tämä nostaa kynnystä aloittaa virsi päälle. Tapa ei ole epäkohtelias, vaan päin vastoin armahtava. Olen istunut varmaan yli tuhannet seurat ja vain kahdesti on näin sattunut. Itse en aloita virttä päälle enkä muutenkaan, kun taitoni eivät siihen riitä.
Itse olen pitänyt esitelmiä muilla mantereilla paitsi Etelänapamantereella ja Afrikassa eikä minua pelota puhua. Seurapuhujana olen ylen kehno, mutta jos päästään ammattiasoihin niin mikäs siinä. Kalvot pitää tiellä ja juttua tulee.
-
Eli jonkinlainen körttien tuomiokapituli, jossa ratkaistaan opilliset kysymykset ruohonjuuritasolla?
Jos nyt kävisi niin, että herännäisyyden sisälle muodostuisi kaksi kilpailevaa ryhmää erilaisin opillisin painotuksin, niin herättäjäjuhlista tulisi aika mielenkiintoisia kun puheita alettaisiin keskeyttää veisuulla.
Tämä on tietysti vain spekulaatiota.
Kuten edellä kirjoitin en usko tuohon. Körttien opilliset kysymykset ratkaistaan kirkolliskokouksessa. Jos tulisi kaksi kilpailevaa ryhmää, kuten useissa liikkeissä on käynyt, tuskin pidettäisiin yhteisä juhlia. Eri juhlat on tapa kilpailevilla ryhmillä.
-
Evankeeliset kuulemma jakautuivat.
Pitävät eriseuroja joissa toiset hyväksyvät naispappeuden ja toisessa ne kun ei.
En tiedä heidän kesäjuhlistaan, mutta ois kai kiva käydä, vaikka aika lakihenkiseltä porukalta vaikuttavat näin kuulolta, mutta ei voi sanoa, kun ei ole käynyt kun kerran heidän seuroissaan.
-
Evankeeliset kuulemma jakautuivat.
Pitävät eriseuroja joissa toiset hyväksyvät naispappeuden ja toisessa ne kun ei.
En tiedä heidän kesäjuhlistaan, mutta ois kai kiva käydä, vaikka aika lakihenkiseltä porukalta vaikuttavat näin kuulolta, mutta ei voi sanoa, kun ei ole käynyt kun kerran heidän seuroissaan.
Olin viime juhannuksena heidän juhannusseuroissaan Kiihtelysvaaran Röksän majalla. Se on heidän kesäpaikkansa ja olin siellä kuskin ominaisuudessa vanhoille sukulaisilleni. Sukulaisilla on ollut tapana käydä siellä juhannuksena vaikka eivät evankelisia olekaan.
Toista kertaa en lähde. Siellä haukuttiin suunnilleen koko kirkko; papit sun muut. Jouduin vielä istumaan kuistilla kun sisälle ei mahtunut ja sääksiä oli aivan valtavasti :-\ , paikka kun on järven rannalla. Siionin kannelta lauloivat eikä nekään kolahtaneet. Hyvin lakihenkistä touhua. Lopulta kahvin jälkeen läksin pikkutielle kävelemään.
Olihan se vähän erilainen juhannusaatto.
-
Evankeeliset kuulemma jakautuivat.
Pitävät eriseuroja joissa toiset hyväksyvät naispappeuden ja toisessa ne kun ei.
En tiedä heidän kesäjuhlistaan, mutta ois kai kiva käydä, vaikka aika lakihenkiseltä porukalta vaikuttavat näin kuulolta, mutta ei voi sanoa, kun ei ole käynyt kun kerran heidän seuroissaan.
Myös rukoilevaiset jakautuivat samoin seurauksin ja pitävät eri kesäjuhlat
-
Mutta kun nyt kerran maallikot mielipiteestäni huolimatta aikovat jatkaa saarnaamistaan niin tämä asia tulee kysymykseen että jos puheen voi kuka tahansa keskeyttää alkamalla veisata päälle niin kuka sanoo että keskeyttäjä on oikeassa tai hyvällä asialla? Siinähän on melkoinen vallankäytön paikka!
Se erottelu nyt pitää tehdä, että nyt puhutaan seurapuheesta, ei saarnasta. Herännäispiireissä saarnatyyppisiä puhe-esityksiä ovat esim. raamattutunti, esitelmä tai juhlapuhe herättäjäjuhlilla tai muissa isommissa tapahtumissa. Muiden herätysliikkeiden saarnaajiksi nimitetyt puhujat pitävät kai hekin varsin huolellisesti valmisteltuja esityksiä. Seurapuhe on tilannesidonnainen, usein valmisteltunakin osittain puhetilanteessa improvisoitu.
Ainakin kerran olen tainnut olla seuroissa, joissa on puhe keskeytetty virrellä. Kyseessä ei ollut pyydetty seurapuhe eikä edes tavanomainen tilanteen kirvoittama puheenvuoro seurapenkistä. Henkilö puhui sekavasti eivätkä hengellisyyteen liittymättömät asiat mitenkään soveltuneet hartaustilaisuuteen. Virsi rauhoitti tilanteen, ja kahvipöytään mahduttiin kaikki. Täysin asiaankuulumattomien juttujen puhuminen seuroissa on vallankäyttöä sekin.
Mieleeni on myös jäänyt lukuisia penkistä esitettyjä seurapuheita, jotka eivät millään muotoa täytä puhe-esitysten muodollisia vaatimuksia (jotka tunnen hyvin, plakkarissa on puheopin tutkinto). Milloin lyhyitä, milloin pidempiä, milloin yksinkertaisia, milloin polveilevia, sisältö usein yllättävä. Yhtä kaikki, ne ovat olleet niiden seurojen ainoita mieleen jääneitä puheita. Luulen, että en ole mielipiteineni yksin.
Seuroissa on kyllä paikkansa kaikenlaiselle puheelle, nimittäin kahvipöytä. Jos kahvit ovat ennen seuroja, kahvipuheet saattavat heijastua puheissakin.
Mt
-
Minut on keskeytetty siikkarilla. :icon_wink:
-
"Elämän realiteetit" otsikon alla viimeiset kuusitoista sekä yksi kummajainen ... viestiä mitkä eivät käsittele minusta millään tavalla elämän realiteettejä.
On vain todettava että "elämän realiteeteistä" foorumista on minulla edelleenkin samanlainen käsite kuin vuosia sitten eli niin epärealiteettinen kuin olla voi.
Kaikella kunnioituksella Teitä kaikki kohtaan ja pahoittelen että tuon julki oman henkilökohtaisen mielipiteeni.
Tähän tulokseen olen valitettavasti tullut.
ps. Tämä on elämän realiteettejä: Viisas vaikenee ja poistuu. Paaston aika.
SV 270
-
Myös rukoilevaiset jakautuivat samoin seurauksin ja pitävät eri kesäjuhlat
Herännäisyyskin on jakaantunut; evankelisuuteen ja herännäisyyteen :icon_wink:.
-
Olin viime juhannuksena heidän juhannusseuroissaan Kiihtelysvaaran Röksän majalla. Se on heidän kesäpaikkansa ja olin siellä kuskin ominaisuudessa vanhoille sukulaisilleni. Sukulaisilla on ollut tapana käydä siellä juhannuksena vaikka eivät evankelisia olekaan.
Toista kertaa en lähde. Siellä haukuttiin suunnilleen koko kirkko; papit sun muut. Jouduin vielä istumaan kuistilla kun sisälle ei mahtunut ja sääksiä oli aivan valtavasti :-\ , paikka kun on järven rannalla. Siionin kannelta lauloivat eikä nekään kolahtaneet. Hyvin lakihenkistä touhua. Lopulta kahvin jälkeen läksin pikkutielle kävelemään.
Vaikken kuulu Evankelisiinkaan, sen kummemmin kuin Körttiläisiinkään, niin Evankelisuutta hyvin lähellä olevana ja melko hyvin tuntevanakin, täytyy sanoa että olen eri mieltä tuosta lakihenkisyydestä. Muut kohdat saattavat noinkin olla kuten kuvaat mutta mielestäni on epäreilua väittää Evankelisuutta lakihenkiseksi. Perustelen miksi:
1. Ei pidä leimata koko liikettä tai sen perustaa lakihenkiseksi yhden tai muutaman kokemuksen perusteella.
2. Evankelinen hartauskirjallisuus ja Siionin Kanteleen laulut ovat erittäin armokeskeisiä, sanoisin jopa korostetun sellaisia. Verrattuna esim. Siionin Virsiin Kanteleen laulut keskittyvät lahjana saadun armon kirkastamiseen kun valtaosa Siionin Virsistä keskittyy sisällöltään parannukseen tai sen tekemättömyyteen.
3. Nykyinen skismatilanne Evankelisessa liikkeessä on tietysti ikävä juttu (riitahan ei koskaan ole hyvä asia) mutta mielestäni olisi syytä erottaa nykyaikaiset riitelyn aiheet muten naispappeus tai kirkon puutteellisuuksista puhuminen varsinaisesta Evankelisesta perustasta jolle Hedberg aikoinaan hyvin oikeutetusti liikkeen rakensi.
Lutherin lisäksi voimakkaita hengellisiä esikuviani on ollut esim. F.G.Hedberg, K.V.Tamminen ja Emil Teodor Gestrin. Mielestäni nämä miehet edustavat Evankelisuuden olennaisinta ydintä.
On vahinko että nykyaikana kirkon sisällä tapahtuneet muutokset ovat aiheuttaneet tilanteen jossa kaikki eivät enää voi tuntea kirkkoa turvalliseksi kodikseen ja siitä syystä nykyaikana puheiden sisältö on paljolti muuttunut poleemiseksi.
Polemiikki itsessään, vaikka onkin noussut keihään kärkeen, -ei riitä ketään hengissä pitämään ja siitä kritisoin jonkin verran arvostamaani Evankelista herätysliikettä. Arvostan kyllä kovasti Körttiläisyyttäkin vaikken kaikkia asioita siinä(kään) ymmärrä enkä pidä oikeina. Enhän muuten täällä viitsisi roikkuakaan jos ei täällä olisi jonkinlaista hengenheimolaisuutta ja suunnilleen tolkuissaan olevia ihmisiä.
-
Minäkään en kuulu kumpaakaan liikkeeseen, mutta olen samaa mieltä Jampen kanssa tuosta armokeskeisyydestä. Ennenvanhaan heikäläisiä pidettiin jopa liian kevytmielisinä. Nykyisin evankelisesta liikkeestä on tullut hyvin opillista luterilaisuutta korostava. Ehkä siitä tuo lakihenkisyyden tunne.
-
Minäkään en kuulu kumpaakaan liikkeeseen, mutta olen samaa mieltä Jampen kanssa tuosta armokeskeisyydestä. Ennenvanhaan heikäläisiä pidettiin jopa liian kevytmielisinä. Nykyisin evankelisesta liikkeestä on tullut hyvin "oikeaoppista" luterilaisuutta korostava. Ehkä siitä tuo lakihenkisyyden tunne.
Joku muu on tähän varmaan parempi asiantuntija mutta käsitykseni mukaan Evankelisuuteen kuului alusta asti tietty opillisuuden, oikean luterilaisen opin painotus joskin nykyisin se, että mitä osaa opista painotetaan, on koko lailla eri kuin Herännäisyyden hajaannuksen aikoihin.
Luulen että korostus juontuu siitä kun Hedberg vastusti avoimesti pietismiä ja pietististä hartauskirjallisuutta kuten siihen aikaan suosittua postillakirjallisuutta yms. , niin hänen piti perustella itsekin "omaa" näkemystään jollain. Piti olla jotain johon vedota ja kun Evankelisuus on aina korostanut nimenomaan LUTERILAISTA uskonoppia nähden sen kaikkein kirkkaimpana selityksenä armokeskeisyydelle niin juuri siksi vedottiin ja on vedottu paljon oikeaan luterilaiseen OPPIIN.
Luterilainen oppihan on mitä armokeskeisin uskonoppi. Tosin joku voi aivan oikeutetusti huomauttaa että opistakin voi tulla epäjumala. Rakkaus ja oikea oppi kuuluisivat kuitenkin mielestäni yhteen, oikealla tavalla sovitettuna.
http://www.youtube.com/watch?v=onkHCZPEEfs (http://www.youtube.com/watch?v=onkHCZPEEfs)
-
Herännäisyyskin on jakaantunut; evankelisuuteen ja herännäisyyteen :icon_wink:.
Pitää muuten paikkansa, mutta se on aika vanha juttu eli noin 150v. Nämä muut olivat alle 50v. Eniten on jakaantunut Lestadiolaisuus. Pääryhmiä ovat Rauhanyhdistys, Esikoisuus, Rauhan Sana (ruotsiksi Fridsförening), Uusheräys ja pienempiä ryhmiä ovat leeviläiset ja puoli tusinaa muita. Valitettavasti jokseenkin kaikissa jakaantumisissa on enemmän tai vähemmän kysymys siitä, että ihmiset riitelee ja sitten tehdään opillinen riita, että homma näyttää hurskaammalta. Myös evankeelisuus jakaantui jo aiemmin Uppalalaisiin ym ja syntyi pari pientä erillistä kirkkoa. Jos mennään tuoreisiin niin viides herätysliike on jakaantunut todella moneen eri ryhmään. Opin korostaminen johtaa usein eriseuraisuuteen.
-
Paavo Ruotsalaiselta hänen oppiaan kysyttäessä ukko oli pistänyt piipun perskat suuhunsa ja sanonut että tässä on minun jumaluusoppini.
:)
-
Paavo Ruotsalaiselta hänen oppiaan kysyttäessä ukko oli pistänyt piipun perskat suuhunsa ja sanonut että tässä on minun jumaluusoppini.
:)
Hyvin sanottu, jos se sanotaan sellaiselle jolla jumaluusoppi on tullut epäjumalaksi. Itselläni ei ole varaa suhtautua oppiin(kaan) kovin ylimielisesti koska sen varaanhan joudun epätäydellisyydessäni ripustautumaan: Ymmärrys ei ole tullut niin täydelliseksi että pärjäisin ilman sitä, eikä pääkopassani ole "suoraa yhteyttä" Yläkertaan jonka avulla voisin uploadata ymmärrystä evankeliumista silloin kun tarvitsen.
Eli kyllä me joudumme riippumaan ihan Sanan (opin) ja Sakramenttien varassa. Ainakin jos olemme itsellemme rehellisiä. Haluan siis sanoa että oppi on oppia Kristuksesta ja armosta.
Monet lahkot sotkevat opin kuin sika ruokansa: armo sotketaan lakiin, teot sotketaan evankeliumiin ja toisinpäin. Jos oppia ei varjella, joudumme kaikki lopulta suden suuhun sillä mikään ei ole koko kristillisyydessä tärkeämpää kuin pitää teot ja usko erillään. Lain ja evankeliumin oikea erottaminen on kaiken A ja O.
-
Opin korostaminen johtaa usein eriseuraisuuteen.
Näinhän se on! Varsinkin jos/kun liiallisessa opillisuudessa usein on kyse siitä että uskon painopiste siirtyy epäoleellisuuksiin. Aattelisin jotensakin sillä tapaa että kristinoppi on laaja kokonaisuus joka sisältää monen tasoisia asioita. On niitä jotka ovat ehdottoman luovuttamattomia ja elintärkeitä ja sitten on niitä asioita jotka ovat kehällisiä ja paljon näiden kahden väliltä olevia.
Usein riidat johtuvat enemmän tai vähemmän -kehällisistä asioista (joissa pitäisi olla melko avara ja salliva) -mutta on myös riitoja hyvin tärkeistä asioista kuten Lutherin riita Roomalaiskatolise teko-opin kanssa.
Pääasia on: missä ihmisiä -siellä vikoja ja tyhmyyksiä. Mitä enemmän ihmisiä -sitä enemmän vikoja ja tyhmyyksiä.
-
Turhempaa ei vois olla.
Kilpaurheilu on vielä turhempaa.
Turhaan? Ihmisillä on monta erimieltä mikä on turhaa.
Mutta turhaa on ihmisen kilvoitella keskenään oikean elämänarvojen ja kristillisten opetuksen oikeaoppisuudesta, mitä ikävä kyllä esiintyy tälläkin keskustelualueela hyvin usein.
Tämä tapainen kilvoittelu vain todisttaa ihmisen pyrkimystä oikean opin, totuuden haltuun ottamiseen ja se on minusta henkistä väkivaltaa.
On myös hyvä muistaa,että ihmisen mahdollisuudet tietää Jumalan suunnitelmista ovat hyvin rajalliset
Siksi minusta ihminen pitäisi keskittyä ainoastaan ja vain ainostaan kilvoittelun ytimeen eli Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen ja lopettaa itsekeskeinen omien arvojen esiintuominen ”älyllisenä farisealaisuutena”.
SV 39
ps. Voin vaan ihmetellä "vastavirtaan kulkijana",mihin virtaan "kova ääniset" oikeanoppisuuden kilvoittelijat menevät?
-
Niin eilen kun tänäänkin ja eipä se huomennakaan muutu.
Voin vaan ihmetellä "vastavirtaan kulkijana",mihin virtaan "kova ääniset" kilvoittelijat menevät?
-
Nöyryys …
Hänen tahdon etsimistä silloinkin, kun se merkitsee suosion menettämistä ihmisten silmissä.
-
Kasvaminen tekee kipeää.
-
Ilman rahaa ei ole mitään. ( elämää )
-
Ilman rahaa ei ole mitään. ( elämää )
Ja ilman ihmisiä ei ole rahaa.
Joo, minun mielipiteeni kyllä on että raha ei kuulu elämän perus realiteetteihin.
Mutta rakkaus, se on vesi,ilma,lämpö ja vielä paljon muutakin.
ps.kieltämättä joskus raha hieman helpottaa elämää.
-
ps.kieltämättä joskus raha hieman helpottaa elämää.
Se voi myös vaikeuttaa elämää, jos sitä on runsaasti tai hyvin vähän
-
Se voi myös vaikeuttaa elämää, jos sitä on runsaasti tai hyvin vähän
Siis keskitie tässäkin --> Suomen Keskusta.
-
Siis keskitie tässäkin --> Suomen Keskusta.
:017:
-
PekkaV --> Suomen Keskusta.
Onkohan nyt ihan oikea puolue kyseessä?
On tainnut sinulla PekkaV:llä niin kuin minullakin mennä tänä aamuna realiteetit "sekaisin".
-
komppaan PekkaV:eetä... aristoteelisesti
-
komppaan PekkaV:eetä... aristoteelisesti
Yhtä kuin siis teoreettinen filosofia, mukaan lukien: metafysiikka, fysiikka, matematiikka,
logiikka (analytiikka), käytännöllinen filosofia,tuottava filosofia.
ps. ihminen tarvitsee myös unta.
-
Onkohan nyt ihan oikea joukkue kyseessä?
On tainnut sinulla Tölikän miehellä mennä tänä aamuna realiteetit "sekaisin".
-
Tähän keskitiehen. Onko kultainen keskitie joku tavoite? Eikö se ole pikemminkin tasapainoilua erilaisten arjen asioiden keskellä. Joskus ollaa keskitieltä kaukana, joskus lähempänä. En pidä keskitietä edes tavoiteltavana. Olisi luonnikkaampaa olla jossakin aivan muualla.
-
Tähän keskitiehen. Onko kultainen keskitie joku tavoite? Eikö se ole pikemminkin tasapainoilua erilaisten arjen asioiden keskellä. Joskus ollaa keskitieltä kaukana, joskus lähempänä. En pidä keskitietä edes tavoiteltavana. Olisi luonnikkaampaa olla jossakin aivan muualla.
Minä häivyn hetkeksi.
Mutta palaan entistä terävämpänä.
-
Siinä, että olisi keskiarvoinen, ei ole riittävästi tavoiteltavaa.
-
Kultainen keskitie
Kultainen keskitie tarkoittaa filosofiassa tavoiteltua puoliväliä kahden ääripään, joista toinen edustaa liiallisuutta ja toinen puutteellisuutta, välillä. Käsite liittyy erityisesti antiikin kreikkalaiseen filosofiaan, ja se tunnetaan ennen kaikkea Aristoteleen ajattelusta. Kultaisesta keskitiestä on tullut myös suomalainen sanonta, joka tarkoittaa äärimmäisyyksien välttämistä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainen_keskitie
-
Kultainen keskitie
Kultainen keskitie tarkoittaa filosofiassa tavoiteltua puoliväliä kahden ääripään, joista toinen edustaa liiallisuutta ja toinen puutteellisuutta, välillä. Käsite liittyy erityisesti antiikin kreikkalaiseen filosofiaan, ja se tunnetaan ennen kaikkea Aristoteleen ajattelusta. Kultaisesta keskitiestä on tullut myös suomalainen sanonta, joka tarkoittaa äärimmäisyyksien välttämistä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainen_keskitie
Arvot, periaatteet, tosiasiat ja maailma eivät ole mustavalkoisia vaan monivärisiä ja monitahoisia. En ole aristotelisen maailmankuvan kannattaja. Mielestäni ääripäitä ei ole olemassa, on vain paljon erilaisia suuntia, joihin ihminen voi ponnistella. Kohtuullisuus ja proaktiivisuus ovat toki esimerkiksi ympäristön kannalta hyvä asia.
-
Varallisuustasoihin sisältyvät ääripäät, joihin puoluekartta perustuu.
-
Varallisuustasoihin sisältyvät ääripäät, joihin puoluekartta perustuu.
Tunnen sen verran hyvin eri puolueiden kannattajia, että varallisuus on merkittämässä merkityksensä. On kai selvää, että keskusta-oikeistossa on enemmän yrittäjiä kannattajia kuin vasemmistossa ja vasemmistolla enemmän sinikaulustyöntekijöitä ja keskusta-oikeistolla valkokaulustyöntekijöitä. Mutta kokoomusta kannattava toimihenkilö saattaa saada alle 3000 palkkaa, kun taas metallistyöntekijä repii 3500-4000 palkkoja. Mitä varakkaampi väestö keskimäärin on, sitä tärkeämpiä ovat aatteelliset erot.
-
Aristoteles ja mm. Lutteerus olivat tämän kultaisen keskitien kannalla. Ja Lutteerus sanoi monessakin kirjassaan, että maanpäällinen elämä ja sosiaaliset suhteet ovat hyvin perusteltuja Aristoteleen kirjoista. Hän oli Aristoteles-fani. Mutta tämä teologia ei kuulu tähän.
-
Siinä, että olisi keskiarvoinen, ei ole riittävästi tavoiteltavaa.
Usein kuulee puhuttavan keskiarvoisesta tms., mutta yksilö ei ole mikään keskiarvo,
ja todellisuudessa keskiarvoa ei ole kai olemassakaan (jos ei puhuta matematiikasta)...
esim. tilastojen keskiarvo on kai aika kyseenalainen määre.
-
Onkohan nyt ihan oikea joukkue kyseessä?
On tainnut sinulla Tölikän miehellä mennä tänä aamuna realiteetit "sekaisin"
On ja paljon muutakin on sekaisin, mutta joukkue on kyllä oikea.
-
Minä en ymmärrä matematiikasta, saati kirjanpidosta. Mutta "kyökkipoliitiikkona" tiedän että routakeleillä on turvallisinta kulkea keskellä tietä ja väistellä tarvittaessa.
Rahoista olen sen verran perillä että: Suu säkkiä myöten !
Yksilö on hyvä sana. En tykännyt lainkaan kun pankinjohtaja puhui henkilökunnasta kappaleina: Nyt meitä on täällä xxx kpl, joista... jne.
-
Tunnen sen verran hyvin eri puolueiden kannattajia, että varallisuus on merkittämässä merkityksensä. On kai selvää, että keskusta-oikeistossa on enemmän yrittäjiä kannattajia kuin vasemmistossa ja vasemmistolla enemmän sinikaulustyöntekijöitä ja keskusta-oikeistolla valkokaulustyöntekijöitä. Mutta kokoomusta kannattava toimihenkilö saattaa saada alle 3000 palkkaa, kun taas metallistyöntekijä repii 3500-4000 palkkoja. Mitä varakkaampi väestö keskimäärin on, sitä tärkeämpiä ovat aatteelliset erot.
Mihin kategoriaan mahdan kuulua kun (työ)paidassani on yleensä mustat kaulukset? Palkkaa en kerro ja puoluekantaa ei ole.
-
Veikkaisin Nokiboys :023:
-
Veikkaisin Nokiboys :023:
Niin. Tämä bluecollar, whitecollar tulee amerikkalaisesta yhteiskunnallisesta kirjallisuudesta. Jos kaulukset ovat mustat, saattaa kysymyksessä olla myös hengellisen työn tekijä. Esimerkiksi kappalainen. :icon_biggrin:
-
Se voi myös vaikeuttaa elämää, jos sitä on runsaasti tai hyvin vähän
Joku on osannut ilmaista asian mielestäni aika hyvin:
"Missä köyhyys loppuu, siinä alkaa ahneus."
Luullakseni tuo pätee myös hengellisiin…
-
Joku on osannut ilmaista asian mielestäni aika hyvin:
"Missä köyhyys loppuu, siinä alkaa ahneus."
Luullakseni tuo pätee myös hengellisiin…
Onko tämä nyt yleispätevä totuus? Kaikki ihmiset, varakkaatkaan, eivät ole ahneita. Omistamisen ja rahan hamuaminen riippuu pitkälti yksilöstä itsestään. Jotkut vievät tuhkatkin uunista, toiset taas ovat tyytyväisiä oloonsa.
-
Tosi asiat tosi asiana...ihminen on ihminen ja eläin on eläin ja joka kaiken tämän on luonut on Hän kaiken yläpuolella.
-
Onko tämä nyt yleispätevä totuus? Kaikki ihmiset, varakkaatkaan, eivät ole ahneita. Omistamisen ja rahan hamuaminen riippuu pitkälti yksilöstä itsestään. Jotkut vievät tuhkatkin uunista, toiset taas ovat tyytyväisiä oloonsa.
OLen vähän myöhässä, mutta me ihmiset olemme erilaisia ja yleispätevää ei ole. Otetaan esimerkisi pihit. Niitä on kahta sorttia. Toiset säästävät jättämällä hankkimatta ja toiset maksattamalla muilla.
-
Mitäs mieltä olette seuraavasta?
Kuulin tässä aika jännän asian, mielestäni.
Oli puhetta rahan "vallasta", merkityksestä yms.
Sitten tuli esille pienissä ja suurissa puitteissa, esim. eri kokoisissa yrityksissä, valtioilla, kotitalouksissakin:
- nykyäänhän on hyvin vaikea ennustaa, on epävarmuutta ym. ym.
"Ennen vanhaan" esim. yrityksissä tehtiin PTS:ää, budjetteja, suunnitelmia...ja ne jopa toteutui jotenkin.
Kysäisin, mistä tällainen muutos: aikaisemmin oli selkeämmän tuntuista, nyt kaikki epävarmempaa...
Tuli vastaus: Ahneus ja pelko
Mielenkiintoista, jäin tuota miettimään.
-
Paljon sanoja vähän asiaa.
Vähän sanoja ja paljon ajatuksia.
-
Jäykät asenteet. Vävyni on yksityisyrittäjä, veitsenterällä meno joskus. Sympatiani on aina sen puolella, jolla on taloudellinen vastuu.
-
Usein kuulee puhuttavan keskiarvoisesta tms., mutta yksilö ei ole mikään keskiarvo,
ja todellisuudessa keskiarvoa ei ole kai olemassakaan (jos ei puhuta matematiikasta)...
esim. tilastojen keskiarvo on kai aika kyseenalainen määre.
"Tunteille ei ole olemassa mittaa ja siksi kaikki kreikkalaiset opit keskitiestä ovat vääriä."
Elias Canetti: Ihmisen alue - Muistiinmerkintöjä, sivu 36, suom. Liisa Laukkarinen
"Oppi" sisältää ihanteen. Suomen Keskusta on pragmaattinen puolue ( = käytännönläheisesti asioihin suhtautuva; esimerkiksi toimii poikkeuksellisissa tilanteissa taktisesti oikein mahdollisesti poiketen suurista linjoista, strategiasta tai ideologiasta http://fi.wiktionary.org/wiki/pragmaattinen, mitä muuten hallitus- ja kaikki inhimillinen toiminta on) . Käytännönläheisyys sulkee sisäänsä tunteiden koko skaalan, mutta yhteisten asioiden hoitamisessa ne on valjastettava realiteettien muokkaamiseen ja edelleen kehittämiseen. Tunteet ovat hiiva.
-
OLen vähän myöhässä, mutta me ihmiset olemme erilaisia ja yleispätevää ei ole. Otetaan esimerkisi pihit. Niitä on kahta sorttia. Toiset säästävät jättämällä hankkimatta ja toiset maksattamalla muilla.
Noiden lisäksi pihit voi jakaa vielä kahteen lisäryhmään:
1. Ne jotka ovat pihejä järjettömällä tavalla, eli punnitsevat kaupassa tomaatit ilman pussia, käyttävät wc-pöntössä huuhteluvetenä sadevettä, syövät pilaantunutta ruokaa vaikkei olisi pakko jne. (=eivät oikeasti säästä mitään), mutta saattavat investoidainvestoivat uuteen autoon ja turhiin ulkomaanmatkoihin rahaa ympäriinsä.
2. Ne jotka ovat pihejä järkevällä tavalla. Tekevät kaiken mahdollisen itse omin käsin, sillä vaivannäkemisellä voi säästää ennennäkemättömiä summia esim. rakennushankkeissa. Jotka investoivat varansa sellaiseen missä se pysyy eli kiinteistöön/-ihin, rakennukseen/-siin tai muuhun vastaavaan. Eivät matkustele ulkomailla eivätkä ajele uudella autolla mutta eivät myöskään syö nuukuuksissaan pilaantunutta ruokaa tai punnitse hedelmiä ilman pussia.
Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ovat pankinjohtajienkin mielestä tyhmiä idiootteja kun taas jälkimmäiseen kuuluvat ovat viisaita.
Kaikkein typerintä mitä nuori ihmislapsi voi eläissään tehdä, on ostaa uusi auto velaksi tai käydä ulkomailla velaksi.
Sen tyhmempää ei voi edes kuvitella. Sellaisesta pitäisi säätää jokin rangaistus, vaikka julkisia raippoja tai jotain.
Älkääkä sitten sekoittako tähän oikeasti köyhiä ja joiden on pakko. Puhuin sellaisista keski- ja hyvätuloisista joilla on riittävästi rahaa mutta ei järkeä. :018:
-
Ja sitten on niitä pihejä, jotka kadehtivat lastensa tulevaisuuden jättämällä heidät kouluttamatta. Kun niistä tulisi herroja.
-
Paljon sanoja vähän asiaa.
Vähän sanoja ja paljon ajatuksia.
Pätee tänäänkin.
-
Ahneuden perkele ja Kateuden Rietas vaanivat jokaista onnetonta kanssaihmistä ollen Eräänlainen realitetti monelle kanssamatkustajalle. Kateus ja Pelko ovat kumppaneita ja ne väijyvät aika ajoittain jokaista ihmispoloista vauvasta vaariin. Todellinen kateudenaihe on vielä katsomatta, mutta uskon tuon vielä löytäväni ja jolla sitten saan piinata itseäni loputtomasti. Luulen suurimman kateudenaiheen ja elämän realiteetin olevan Todellisen sydämellisyyden ja Omantunnon rauhan omistamisen. Itse haluaisin olla yksinkertaisesti vapaa ja onnellinen kaikista maallisista vaikeuksista ja huolista Uskoen Jumalan sanan auttavan yksinkertaista ihmistä hänen tarkoittamalleen tielle ja totuudelle. Synnitön elämä ei voi olla kurjaa eikä sydämen Usko , Omantunnon rauha ja Elämisen Ilo ole markkinatavaraa, vaan jumalalta saatuja Armolahjoja. Nämä ovat realitetteja jotka ainakin itse haluaisin omistaa vaan mitenkä on? Lyhyt Rukous on Anna Taivaan Isä Meille tänä päivänä jokaiselle meille sitä parasta taivaan mannaa jonka myötä myös saamme Kateudesta ja Ahneudesta selkävoiton. Jumala kateutta lisätköön vihollisillemme ja antakoon Rauhaa ja Rakkautta ystävillemme. :icon_rolleyes:
-
Viisauden sanoja Papalta !
Onko tuo Rietas teilläpäin yleisemminkin käytetty vihollisen nimitys ? Vaiko jonkin herännäissuunnan omima nimi. Vai ihan Lutheria ?
Ei ole nimenä tullut vastaan, muuten kyllä.
Rauhaa ja terveyttä ! ( minä olen taas sairaana. Komas flunssa on vaivana sen mahataudin lisäksi tänä vuonna.Alan kohta kadehtia terveempiä kanssarämpijöitä.)
Riitta
-
Jumala ei ole joulupukki.
-
1. Ne jotka ovat pihejä järjettömällä tavalla, eli punnitsevat kaupassa tomaatit ilman pussia, käyttävät wc-pöntössä huuhteluvetenä sadevettä, syövät pilaantunutta ruokaa vaikkei olisi pakko jne. (=eivät oikeasti säästä mitään), mutta saattavat investoidainvestoivat uuteen autoon ja turhiin ulkomaanmatkoihin rahaa ympäriinsä.
2. Ne jotka ovat pihejä järkevällä tavalla. Tekevät kaiken mahdollisen itse omin käsin, sillä vaivannäkemisellä voi säästää ennennäkemättömiä summia esim. rakennushankkeissa. Jotka investoivat varansa sellaiseen missä se pysyy eli kiinteistöön/-ihin, rakennukseen/-siin tai muuhun vastaavaan. Eivät matkustele ulkomailla eivätkä ajele uudella autolla mutta eivät myöskään syö nuukuuksissaan pilaantunutta ruokaa tai punnitse hedelmiä ilman pussia.
Tulee mieleen Jeesuksen vertaus palvelijoille uskotuista rahoista... :icon_cool:
Luuk. 18:11-27
(Jampen jälkimmäinen nuukailija on vähä niinku se palvelija, joka sai sijoittamalla kymmenkertaistettua lanttinsa ja ensimmäinen se, joka hautasi killinkinsä maahan.)
-
Anteeksi taas mokani, ei ollut onneksi ensimmäinen mokani ja toivottavasti ei viimeinenkään.
Ihmisen selässä lukee moka, mutta onneksi on savenvalaja joka korjaa mokan.
Valitettavasti on silti ihmisiä jotka kuvittelevat omassa hurskaissa ajatuksissaan olevansa melkein täydellisiä, kuten minä suurineen ajatuksineen.
-
Tässä yksi realiteetti:
http://www.youtube.com/watch?v=LPbhdC0qoQg
-
Tässä yksi realiteetti:
http://www.youtube.com/watch?v=LPbhdC0qoQg
Niekuttettu tutusti ja hienot kuvat mukana.
-
Joillakin näyttää olevan hyvin negatiivinen elämänkäsitys.
Sitä on liikkeellä itse kuullakin, mutta itselläni tällä hetkellä, tällä kellon lyömänä on elämässäni sellainen keski-ikäisen uudistus rakenteilla. Missä haetaan positiivista näkökulmaa omaan elämään, tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. En kiellä sitä että minun omakohtainen suvaitsevaisuuden rajojen, totuuden etsiminen ihmisten persoonasta on hieman erilainen, mutta ei mitenkään niin ainutlaatuinen tapa saada ihmisistä käsitystä. Valitettavasti epäilevänä Tuomaana, tulee kyllä tehty hyvinkin usein myös virhe arvioita, mutta se kasvattaa minua ja on antoisaa. Kun huomaa että en ole todellakaan täydellinen ihminen, missään asiassa, ei missään.
Tietysti on sekin tunnustettava että kun tapa jolla minä ihmisiä välillä tutkin ja annan palautetta. Aiheuttaa välillä myös syviä ”haavoja” ihmisille joita on turha edes pyrkiä enää korjaaman millään anteeksi pyynnöllä. Välillä kärsin siitä aika paljonkin omassa sielun elämässäni. Siihenkin kyllä löytyy ”lääke”… polviumpiot lattiaan, kädet ristiin ja olla hiljaa.
Pidän Hannu Matti Ilmari Lauerman toteamusta: ”Usko, Toivo ja Huijaus”. Yhtenä suurena pohtimisen arvoisena ajatuksena, kun elämän realiteetteja katsotaan ihmisen psyykkiseltä kannalta. Eli kuinka ihminen ja ihmiset voivat ja voidaan kasvattaa, ohjata, tukea sekä johtaa harhaan itseään ja muita ihmisiä.
SV.28
-
Kun ihmiset saavat hieman maistaa Sanan helinää ja tuntea Vapahtajan rakkautta, niin ei mene kauan kun ihminen alkaa tulla hieman ylimieliseksi ja jopa katsoo kanssa kulkijoita "yläviistosti".
Sellaisia me ihmiset olemme.
-
Kun ihmiset saavat hieman maistaa Sanan helinää ja tuntea Vapahtajan rakkautta, niin ei mene kauan kun ihminen alkaa tulla hieman ylimieliseksi ja jopa katsoo kanssa kulkijoita "yläviistosti".
Sellaisia me ihmiset olemme.
minäkin olen realisti..
-
Olen pohtinut itseni, ihmisten ja jopa tälläkin keskustelualueella olevia mielenhäiriöitä.
Elämä on tosi asioitten hyväksymistä, toiset vaan eivät hyväksy niitä ja hakevat apua itsepäisesti jopa vääristä paikoista. Näin hoitavat sitten itseänsä väärin.
Jumala loi ... mutta antaa myös avun.
Tämä on elämän realiteetteja ja ne on sitten hyväksyttävä.
-
Onko ihmisellä yleensä mahdollisuutta löytää vastauksia, saada vastauksia?
Vai ollaanko aina kyselijän, etsijän, hapuilijan paikalla.
Koen että itselläni on itkemättömiä itkuja, kysymättömiä kysymyksiä, matkaa on vielä vastausten saamiseen.
-
Oman energiansa kohdistaminen itsensä hoidossa väärään paikkaan. Aiheuttaa väärin ymmärretyksi tulemisen ja väärän hoidon.
-
Benkku, sinun allekirjoituksesi sisältää sen mikä on paras neuvo lohdutuksen tarpeessa olevalle.
-
Benkku, sinun allekirjoituksesi sisältää sen mikä on paras neuvo lohdutuksen tarpeessa olevalle.
En nyt allekirjoittaisi sinun toteamustasi, ei edes lohdutuksen tarpeessa olevalle.
Jumala loi myös nimittäin lohdutukseksi mielenterveyshoidon sitä tarvitseville ja se on elämän realiteettia.
-
Niin, sydämessämmie asuvat myös synnit.
Ajattelin inhimillisen lohdutuksen varaan jääviä. Toki surevia lohdutetaan ja sairaiden puolesta rukoillaan.
Mielenterveyshoito on OK sen tarpeessa oleville. Jumala kaikille.
-
Olenkohan minä mielenterveyshoidon tarpeessa oleva?
-
Mikäli ihminen tuntee itse että hänellä on mielenterveysongelmia, ehkä on hyvä pohtia ohjausta elämäänsä terveydenhoidon ammattilaisilta.
Sielunhoidon tehtävänä ei varmastikaan ole ratkoa mielenterveysongelmia.
-
Näinhän se tietysti on. Olen kokenut erittäin hoitavana sen että vierellä on kuulevia ja rukoilevia
ystäviä. Uskon tiellä yksinäinen puu ei pala.
-
Mikä on lukijan / kuulijan (ehkä mielenterveysongelmaisen) vastuulla ja mikä lohduttajan?
Ehkä olisi hyvä molempien osapuolien aina ensin katsoa omaan reppuunsa, millä eväillä ollaan liikkeellä.
SV.99
-
Meille on annettu ohjeeksi rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistämme niinkuin itseämme.
Olemme kukin vastuussa itsestämme yksilönä Jumalan ja ihmisten edessä. Olemme yksilöinä omalta
osaltamme rikastuttamassa sitä yhteisöä missä saamme olla mukana toisiamme tukien ja rohkaisten.
-
Meille on annettu ohjeeksi rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistämme niinkuin itseämme.
Olemme kukin vastuussa itsestämme yksilönä Jumalan ja ihmisten edessä. Olemme yksilöinä omalta
osaltamme rikastuttamassa sitä yhteisöä missä saamme olla mukana toisiamme tukien ja rohkaisten.
Minun osaltani tuon toteuttaminen on usein hieman haasteellista.
-
Ei onnistu minultakaan yrittämällä. Vapaaehtoisesti joskus.
-
Ei kai mikään omalla yrittämisellä onnistu, kaikki on lahjaa ja armoa ja annetaan ylhäältä.
-
Tässä, edelleen, Paavo Ruotsalaisen näkemykset (myös omani) ja ohjeet uskonsa heikkoutta murehtivalle:
http://www.kirjasilta.net/ruotsalainen/kirjeet/kirjeet.html#13
-
Tässä, edelleen, Paavo Ruotsalaisen näkemykset (myös omani) ja ohjeet uskonsa heikkoutta murehtivalle:
http://www.kirjasilta.net/ruotsalainen/kirjeet/kirjeet.html#13
Vaikka herännäisyydessä joillekin ihmisille Paavo Ruotsalaisesta on tullutkin "palvonnan" kohde.
Kaikella kunnioituksella Paavo Ruotsalaisen muistoa kunnioittaen, mutta hän ei ole Jumala ja se on elämän realiteettia.
Mutta en kiellä ettenkö saisi hänen näkemyksistään itselleni pohdittavaa omaan hengelliseen maailmaan.
ps.Mikä on lukijan / kuulijan (ehkä mielenterveysongelmaisen) vastuulla ja mikä lohduttajan?
Ehkä olisi hyvä molempien osapuolien aina ensin katsoa omaan reppuunsa, millä eväillä ollaan liikkeellä.
Mielenhäiriöistä potevat / mielenhäiriöiset ihmiset ovat hyvin usein myös hieman itsekeskeisiä, elämänsä ongelmien kanssa.
-
Hei Benkku, Paavo ei ole minun jumalani, vain ihmettelyn ja ihailun kohde. Että kirjoitustaidoron mies liki parisataa vuotta sitten löysi niin paljon annettavaa meille jälestä tuleville.
Kunnioitamme Paavoa yhtenä Herännäisyys-liikkeen voimamiehenä ja herättäjänä. :039:
-
Hieno asia että on kirjoitettu "muutamia" kirjoja meille tyhmemmille avuksi että ymmärtäisimme
paremmin Jumalan johdatuksen ja merkityksen. Toki on myös joitain kirjoja mitkä aiheuttavat hämmennystä.
Uskon että Jumala pitää "hulluistaan huolen" ja viitoittaa kullekin oikean tien, saamme sitä pyytää.
-
Jokaisella on oma tiensä.
-
Hieno asia että on kirjoitettu "muutamia" kirjoja meille tyhmemmille avuksi että ymmärtäisimme
paremmin Jumalan johdatuksen ja merkityksen. Toki on myös joitain kirjoja mitkä aiheuttavat hämmennystä.
Uskon että Jumala pitää "hulluistaan huolen" ja viitoittaa kullekin oikean tien, saamme sitä pyytää.
Jokaisella on oma tiensä.
:023:
Terv. "Hullujenhuoneelta karannut" :icon_wink:
-
Hei Benkku, Paavo ei ole minun jumalani, vain ihmettelyn ja ihailun kohde. Että kirjoitustaidoron mies liki parisataa vuotta sitten löysi niin paljon annettavaa meille jälestä tuleville.
Kunnioitamme Paavoa yhtenä Herännäisyys-liikkeen voimamiehenä ja herättäjänä. :039:
Kyllä Patekin oli suurmies, mutta kyllä Riitta-mumminkin tavoin en pidä sitä jumalana. Mutta oli siellä paljon muitakin maallikkoteologeja, joidenka teologiset pohdinnat olivat loistavia mm. Wilhelmi Niskanen, jonka tavoin körttiläisyydestä tuli vieläkin lutherilaisempi. Ekskurssina näet on se, että Niskanen oli Paavon oppilas ja Niskanen oli enemmän Paavon tapainen teologiassaan kuin itse Paavo. Historiallisesti Paavo ei tuntenut kuin jotakin pientä Lutteeruksen teksteistä. Niskanen tunsi enemmän.