Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje

[karjalaisenkyösti]

Viikolle 19.9. - 25.9.2016 1. Korinttolaiskirjeen 1. luku.

Jonkinlaista perspektiiviä kirjeeseen antaa kirjeen kirjoittamisajan taustoihin tutustuminen.
Tässä Wikipedian asiaa käsittelevä suppea artikkeli, josta löytyy linkkejä muihinkin taustoista kertoviin teksteihin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimm%C3%A4inen_kirje_korinttilaisille
Wikipedian tekstin luin ja tarkoitukseni on tutustua noihin muihinkin, kunhan ehdin.

Täältä löytyy raamatunkäännökten 1992 ja 1933/1938:
http://www.evl.fi/raamattu/

Biblia 1776:
http://www.finbible.fi/UT/1Korintto/biblia.htm

Vuodelta 1648:
http://www.finbible.fi/Biblia1642/UT/1korintto1.htm

Käännös vuodelta 1548:
http://www.finbible.fi/wsi%20Testamentti/1korintto.htm

Jos löydät linkkejä muihin olemassa oleviin käännöksiin, niin tuo toki linkit tänne.

Itse luultavasti eniten tulen käyttämään Raamattu Kansalle käännöstä, mutta tarkoitukseni on lukea myös ainakin kerran seuraavista käännöksistä: KR1992, KR33/38, Biblia 1776, Jumalan kansan Pyhä Raamattu (muistaakseni tämä on Uuras Saarnivaaran käännös), Uusi Testamentti - Vapaa evankeliumisäätiö (Käsitykseni mukaan Aapeli Saarisalon käännös), Elävä Uutinen, Uusi Testamentti nykysuomeksi, Toivo Koilon käännös, Novumista löytyvä sanatarkka käännös ja ainakin vilkaisen noita 1500 ja 1600 luvun käännöksiä, josko niistä saisi jotain selvää. Minulla on jokin 1900 luvun alkupuolen käännös, jota en nyt pikaetsimisellä löytänyt, jota myös ajattelin käyttää. Ja jos on muitakin suomenkielisiä käännöksiä, niin olen niitä kiinnostunut käyttämään sekä Uuden Maailman käännöstä, vaikka sen mainitseminen saattaa herättää pahennusta monissa kristillisissä piireissä.

Raamatunkäännöstarjonta suomenkielelle on sen verran runsas, että jokainen löytää oman mielikäännöksensä tai mielikäännökset.

[karjalaisenkyösti]

Minua puhuttelee jakeessa 2 tuo tummentamani teksti
"kaikkia, jotka eri seuduilla, missä asuvatkin, huutavat avukseen Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä" (KR1992).
Minulla kristinuskon ydin on hakusessa ja tuon kaltaiset kohdat sopivat hyvin minun elämäntilanteeseeni. Tuo tuntuu arvokkaalta oljenkorrelta minunlaiselleni ihmiselle.

Luin luvun hetki sitten nopeasti läpi. Siellä tuntuu olevan paljon minua itseäni kiinnostavia ajatuksia, joihin palaan vielä tämän viikon aikana. Tarkoitukseni on vielä pohtia tuota Herran nimen avuksi huutamistakin.

[Pena]

Minua puhuttelee yhteisöllisyyden, yhteyden korostaminen. Alkujakeissa kerrotaan, miten seurakunnalle on annettu armolahjojen koko rikkaus. Sehän ei tarkoita, että kullakin kristityllä olisi kaikki lahjat hallussaan. Myöhemmin (12. luvussa) kuvaillaan, kuinka yhdellä on yksi lahja ja toisella toinen.

Seuraavissa jakeissa surraan seurakunnan hajaantumista keskinäiseen riitelyyn.

[Riitta-mummi]

Mieltäni kiehtoo puhe Jumalan hulluudesta, tai ihmisen viisaudesta. Niistä on ajatuksia jakeissa 27 - 30.

Omaa ylpeyttä on vielä niin paljon, etten voi sanoa ylpeileväni Herrastani. Kiitän ja ylistän kyllä, mutta esim. toreilla ja tutuilla minusta ei ole Hänestä ylpeilemään. Eikä Hän ole sitä vielä vaatinutkaan.

[vn]

Luen käännöstä 33/38, kirjan lisäksi juuri tuota evl:n linkkiä.

Kolmannessa jakeessa on Paavalin käyttämä tervehdys seurakunnalle.
Suunnilleen samat sanat on jokaisen kirjeen alkujakeissa.
Armo teille ja rauha Herralta Jeesukselta Kristukselta...
sisältää varsin paljon.
Luemme sen kyllä nopeasti läpi sen kummemmin miettimättä, mutta se hoitaa meitä
varmasti tietämättämmekin.

Kuuluiko tämän tervehdyksen "käyttöoikeus" vain Paavalille ja muille apostoleille,
no ei varmaankaan, uskon että mekin voimme sitä käyttää.

Mietin aina välillä mitä on "Kristuksen kirjeenä" tai "Herran palvelijana" oleminen.
Esirukous lähimmäisteni puolesta lienee suurinta mitä voin tehdä.
Mutta myös olla käytettävissä, pyytää itselleni näkeviä silmiä, kuulevia korvia.
Herra voi...ja johdattaa...sellaisiin tilanteisiin, kohtaamisiin, missä voimme olla avuksi
ja siunaukseksi jollain tavalla.

Saamme elää armossa ja anteeksiantamuksessa.
Uskovien kesken voisimme käyttää enemmän armon ja rauhan - tervehdystä, toivotusta.
Esim. isoilla kesäjuhlilla tms. ehtoollisen yhteydessä on usein ns. "rauhan tervehdys"
ennen ehtoolliselle menoa, se tuo läheisyyden ja yhteyden tuntua, en ole yksin
väkijoukon keskellä.
Siunauksen toivottaminen toisillemme ei ole mikään pelkkä muodollisuus,
vaan todella iso juttu yhteydessä, rohkaisussa, lohdutuksessa, myötäelämisessä.

[malla]

3 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Minuakin puhuttelee tuo toivotus, ajatella Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta itseltään noin valtava toivotus.

Ja sana rististä on hullutusta, jonka kautta Jumala näki hyväksi pelastaa ihmiset synnin siteistä Jumalan lapsiksi.
Opetuslapsiksi.

Ja tässä on paljon sanottu:

25 Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.
26 Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,
27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
29 ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.

Hänessä, vapahtajassa on kaikki.

[malla]

Armo ja Jumalan rauha, valtavia asioita.
Olosuhteistakin riippumatta - ja varsinkin erilaisissa olosuhteissa.
Paavalihan sanoo jossain, että hän on oppinut oloihinsa tyytymään.
Elämään monenlaisissa olosuhteissa.
Kirjoitti osan kirjeistäänkin vankilasta käsin.
Jopa ns ilon kirjeensä sieltä juuri.
Hyppään jakeen verran eri kirjeeseen, eli:

Fil. 2:18

samoin iloitkaa tekin, ja iloitkaa minun kanssani!

Jumalan antamat lahjat ovat erikoinen asiakokonaisuus.

[vn]

Joo, todellakin!
Armo, anteeksiantamus, sovitustyö ristillä, Jumalan rauha
on jotain aivan muuta kuin pienen ja heikon ihmisen olosuhteet ja tunteiden vaihtelu.
 

[Viisveisaaja]

27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
29 ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.

Opettaja opettaja, anteeksi että olen taas myöhässä.
Kai tänne mukaan vielä mahtuu.

Minuakin tämä puhuttelee eniten.
I feel it.
Joskus aina mulla on paha tapa alkaa miettimään sellaista huumoria Raamatussa.
Jeesuksen vastaukset vastustajilleen kirjanoppineille oli aika hauskoja ja sellaista stand up tai tilanne komiikkaakin.

En usko Paavalin tai Jumalan tarkoittaneen, että kukaan nyt häpeään joutuisi, vaan alkaisi miettimään omia tikapuitaan ja ponnistelujaan.
Kuten jossain kirjoitin, niin samat asiat toinen voi nähdä aivan toisin kuin toinen.
Sinänsä se on ookoo, mutta kun joku sitten omia näkemyksiään alkaa väkisin muille tuputtamaan ja opettamaan, niin joskus se voi käydä hermoille, mutta sitten on tälläisiä joita ei heilauta mikään puhe.
Tälläisiä puheen kuin puheen kestäviä.

[malla]

Mukavaa, kun Viisveisaaja tulit mukaan.
Ajatusten vaihtaminen on mielestäni hyvä asia.
Minä vaan nyt äärettömän hidas, kun vasen käsi kipsissä.
Ehkä hyväkin, kun monesti olen niin monisanainen.

Mä alan usein ajatella kun luen täällä toisten kirjoituksia.
Pähkäilen tykönäni sitten.

[malla]

Nuorempana kävin suhteellisen säännöllisesti Raamattupiirissä.
Ja rukouspiirissäkin.
Nykyään olen enimmiltäni kotona, pääasiassa.

Siellä Raamattupiirissä luettiin jokin kohta ja sitten siitä keskusteltiin pienpiiri-tyyliin.
Lopussa rukous.

Rukouspiiri taas oli enemmän sellainen, että annettiin aiheita kuka mitäkin ja sitten niiden puolesta rukoiltiin.
Lyhyesti useimmiten.

[Riitta-mummi]

Kyllä on hyödyllistä opiskella yhdessä. Olen moneen kertaan jo lukenut 1. Kor 1 stä.
Huomasin 1. jakeessa nimen Sostenes. Tiedonjanoisena googlasin, ja tämä häsestä kerrotaan;

http://www.ortodoksi.net/index.php/Sostenes_Apostoli

[malla]

Pena tuolla mainitsi yhteisöllisyyden.
Se onkin hyvä, aina voi saada rakennusvärkkiä itselleen toisten kokemuksista, ajatuksista, mietteistä ja päätelmistä.
Ja ihmiset ollaan eri elämäntilanteissakin, kokemuskin puhuu toiselle ja taas toiselle...Oivallukset jne

Mutta enempää en nyt jaksakaan olla tässä.

Taivaan Isän hyvyyttä ja siunausta kaikille.

[karjalaisenkyösti]

Omaa ylpeyttä on vielä niin paljon, etten voi sanoa ylpeileväni Herrastani. Kiitän ja ylistän kyllä, mutta esim. toreilla ja tutuilla minusta ei ole Hänestä ylpeilemään.

Lainaan Riitan siteeraaman jakeen:
31 Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta." (KR92)
31. että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra". (KR38)

Millä tavalla Herrasta ylpeileminen voisi ilmetä tavallisessa elämässä?
Ehkä ainakin tavalla tai toisella Herran kehumista.

[karjalaisenkyösti]

Olen moneen kertaan jo lukenut 1. Kor 1 stä.

Tuli hyvä olo ja mukava mieli näinkin pienestä lauseesta.

Itsellänikin on tarkoitus toimia noin.
Ajatus tahtoo monesti lentää ja keskittymiskyky ei ole aina hyvä, joten tarvitsen minäkin useaan kertaan tekstin läpi käymistä.