Ihan vaan muutamia ajatuksia.
Eihän meillä ihmisillä ole taitoa käydä mihinkään taisteluun. Kuten sanoit, ihmiselle se on mahdotonta. Eikö taistelu ole jo voitettu ristillä? Eikö Jeesuksen sovitustyö ja Jeesuksen veri vapauta meidät taistelusta rakkauteen?
Mitä tarkoitat lain tuhovoimalla? Eikö Jumalan laki ole pyhä ja vanhurskas? Mitä tämä tarkoittaa syntiselle? Laki ei tuhoa, mutta synti tuhoaa.
Entä edelleen tämä Pelastuskysymys? Minulle on opetettu kyllä, että se joka uskoo pelastuu, mutta mitä se tarkoittaa että joku uskoo? Meistä moni täällä on moneen kertaan muotoillut sen asian niin, että uskominen on sitä, että usko on tullut salatulla tavalla meille lahjana. Ei siis niin että olemme itse ottaneet sen vastaan. Siinä on eroa. Annettuna vai otettuna? Uskoa ei voi varastaa, vaikka sen kuinka haluaisi.
...ja edelleen. Eikö se, mitä Kristus on tehnyt, pelasta eikä se mitä me teemme uskossamme ja epäuskossamme. Meidän "hyvät tekomme" eivät ole meidän tekojamme, vaan Jumalan tekoja. Kuitenkin niin, ettei meillä ole kykyä eikä ymmärrystä arvuutella milloin Jumala meidän kauttamme toimii... silloinhan meistä itsestämme tulee epäjumalia.
tällaisia satunnaisia ajatuksia näin aamutuimaan. Enemmän kysymyksiä.
Kiitos ajatuksistasi. Todella tärkeitä ja hyviä kysymyksiä. Koetan sanoa mielipiteeni lyhyesti vaikka aihetta olisi paljoonkin.
Ei meillä ole taitoa, voimaa eikä haluakaan minkäänlaiseen taisteluun pelastuksemme puolesta. Taistelu on voitettu Golgatalla ja saatana on täydellisesti lyöty. Ainoa taistelu mitä me voimme käydä on hengellisen identiteettimme ja tämän valhemaailman välillä. Sitä Paavo Ruotsalainen kävi kovissa sisäisissä kamppailussa ja hengenpimeydessä. Hän kävi muistaakseni kolme kertaa tapaamassa seppä Högmania, ennenkuin todella vapautui Jumalan rakkauden välikappaleeksi.
Jumalan laki on pyhä, vanhurskas ja hyvä, siksi se ei siedä syntiä. Se tappoi Jeesuksen, joka otti päälleen meidän syntimme. Jumala siis käänsi lain tuhoavan vaikutuksen Jeesukseen eli itseensä.
Jeesus on ovi ja joka hänen kauttaa menee sisälle pelastuu. Jossain elämän vaiheessa Jumala avaa tämän oven ja kutsuu sisään, samalla hän antaa kutsutulle uskon ottaa se vastaan. Silloin ihmisellä on vastausvuoro. Tämä on yleensä salattu muilta mutta kutsuttu kuulee sen.
Sellainen ajatus, että usko olisi meissä niin salattu, että emme siitä tiedä, ei ole Raamatusta. Sen ovat keksineet ne, jotka eivät itse ole menneet sisälle ja estävät muitakin menemästä.
Se mitä Jeesus on tehnyt on täydellistä, meidän ei tarvitse pelastuaksemme tehdä siihen yhtään mitään. Mutta Raamattu painottaa monin eri tavoin sitä, että otamme sen vastaan. Monessa paikassa sanotaan myös, että jos emme ota pelastusta vastaa, meidät tuomitaan lain mukaan.
Meidän "hyvät tekomme" ovat niitä edeltä valmistettuja hyviä tekoja, joissa Jumala kutsuu meidät vaeltamaan (Ef 2:10). Siksi "lampaatkaan" eivät tunnistaneet niitä omikseen.