Pihlajamäessä oli Herättäjän kirkkopyhä. Alkoi vasta kello 16, mutta oli onnellista olla pitkästä aikaa messussa. Kirkkokahvien jälkeen ei pidetty enää seuroja, alkoi mennä myöhäksi, mutta lyhyet veisuut kyllä.
Teksti, rakkauden kaksoiskäsky, ja ennen muuta tuo osa Jumalan rakastamisesta yli kaiken, sai saarnassa rauhallisen, selkeän selityksen, joka raotti sitä ainakin jonkin verran ja itselleni riittävästi. Yleensä tässä tartutaan jälkipuoliskoon, lähimmäisen rakastamiseen, ja tästähän Forsberg kerran ärähti, kun saarnoista kyllä tuli puolipsykologisia luentoja itsen rakastamisen välttämättömyydestä.
Oli kerrassaan hieno saarna. Kuinka rakastaa yli kaiken henkeä joka käy yli ymmärryksen? Lue Raamatusta, mikä Jumalaa miellyttää, mikä on Hänen tahtonsa mukaista, tutustu Jumalaasi. Sitten oli asia- asiaa siitä kaikesta joka ottaa alttiisti Jumalan paikan. ” Missä on aarteesi, siellä on sydämesi”
Totta tästä voi vääntää vaikka mitä kiemuraa, ja tietty mieleen palasi se Jonas Gardellin kirja ” Jumalasta”. Raamattu ei aivan suoraviivainen ja selkeä ole, mutta onhan siinä tie, jota kulkea. Ennen kaikkea saarna oli hyvin elävä, koetun ja eletyn oloinen, juuri siksi helppotajuinen.
............
Käskyn loppuosa kuvattiin kolmella lyhyellä tarinalla, joille yhteistä oli myötätunnon osoittaminen, siis tunteista raskaimman sietäminen.
Kehyksenä suuret tai pienet teot, palvelu omassa arkityössä—- toisen huomioimisen yritys milloin suuressa, milloin vähässä. Koskaan ei tiedä, milloin vähäinen merkitseekin suuria.
............
Herännäisnuorten kuorosta oli paikalla seitsemän laulajaa. Lauloivat hyvin, aika vaativia sovituksia.
Saarnan piti paikallinen kirkkoherra, jäänyt eläkkeelle kolme vuotta sitten, enkä saa sijoitettua oikein