Olen seurannut tätä Aholansaaren verokapina keskustelua ja nyt tuli tilanne, että minunkin oli luotava kiireellä oma käyttäjätunnus, jotta voin kirjoittaa oman mielipiteeni. Athv:n kirjoitus kirvoitti toimimaan, koska siinä oli samansuuntaista ajattelua kuin itselläni.
Todellakin olisi jäiden hattuun laittamisen aika. Kapinoimmeko sitä vastaan, että Aholansaari maksaa veronsa kruunulle niin kuin lain mukaan kuuluu? Omat kokemukseni verotarkastuksesta ovat samansuuntaiset kuin Aholansaaren väellä. Ensinnäkin on yllätys joutua sen kohteeksi. Toiseksi verotarkastuksessa paljastuu lähes aina jotain oikaistavaa. Tämän olen myös yrittäjätovereilta monet kerrat kuullut. Se on siis aivan normaalia. Verolainsäädäntömme on niin monimutkainen ja usein muuttuva, ettei esim. tällainen pienyrittäjä, kuten minä, millään pysy perässä. Sen vuoksi ammattitaitoinen tili-ihminen on kullanarvoinen ja säästää monilta murheilta. Tässä jo aiemmin puhutin käyttämäni tilitoimiston väkeä tästä Aholansaaren asiasta. Hänkin kaipaili lisää tietoa voidakseen paremmin jotain lausua. Lehtijuttujen ja laajan kokemuksen perusteella hän esitteli arveluja tapahtuneesta ja puhui sen suuntaisesti kuin athv kirjoitti. Senkin hän lausui, että Aholansaaren kirjanpitoa hoitavien ja tarkastavien olisi pitänyt tämä tarkistaa ja varmistella, kun talkoolaisten majoittaminen ja ruokkiminen on ollut niin laajaa. Jälkikäteen voi aina tietysti viisastella. Mutta oliko kyse ammattitaidottomuudesta vai laiminlyönnistä. Tuskin kuitenkaan mistään tahallisesta. Jos verottaja ei tee verotarkastusta, kyse ei ole laiminlyönnistä, jos ei ole ollut aihetta epäillä esim. ilmiantojen tai muiden tarkastusten yhteydessä (esim. tavarantoimittajat) tulleiden seikkojen perusteella. Tässä kohdin nimimerkki mt on pahasti hakoteillä. Kyllä verovelvollisen ensisijainen vastuu ja tehtävä on hoitaa kirjanpitonsa ja veroilmoituksensa lain mukaan. Verotarkastus ei ole yrityksen tai muun verovelvollisen kohdalle automaattisesti osuva toimenpide. Toki mt. viittasi verottajan kommenttiin järjestöjen verotarkastusten laiminlyönnistä. Kolmannen sektorin ongelmalliset verotulkinnat ovat kuitenkin todennäköisesti jossain muussa kohdassa kuin arvonlisäverotuksen puolella.
Arvonlisäverotus on monimutkaista. Perusperiaatteet ovat yksinkertaiset, mutta sitten on paljon poikkeuksia. Niitä poikkeuksia on lakiin tehty tukkimaan porsaanreikiä. Sen vuoksi arvonlisäverojärjestelmä on paljon aukottomampi kuin esim. tuloverotus. Tilitoimistoni väki myös huomautti, että arvonlisäverojärjestelmä on EU-maissa kaikkein pisimmälle harmonisoitu verotuksen laji. Sitä ohjaavat lukuisat EU-direktiivit. Suomenkin arvonlisäverolaki on muuttunut EU-aikana monimutkaisemmaksi juuri direktiivien takia. Tosin tässä Aholansaaren tapauksessa todennäköisesti on kyse asioista, jotka on ollut säädelty jo ennen EU-aikaa Suomen laissa.
Arvonlisäverotus on yrittäjälle ja myös Aholansaarelle vain läpikulkuerä. Veron maksaa tavaroiden ja palveluiden lopullinen käyttäjä. Kuluttaja siis. Aholansaari on vain veron tilittäjä. Se, että sille määrätään maksettavaksi arvonlisäveroa näin jälkikäteen , johtuu siis käytännössä siitä, että se on vetänyt välistä. En väitä, että tahallaan. Pikemmin taitamattomuuttaan ja ymmärtämättömyyttään. Arvonlisäverotuksella ja muilla välillisillä veroilla (esim. alkoholi, tupakka ja polttoaineverot) yhteiskunta perii enemmän tuloja kansalta kuin tuloverotuksella. Se on helppo verotuksen muoto. Verovelvollinen, kuluttaja, ei tiedosta miten paljon hän maksaa veroa esim. ruokakaupassa asioidessaan. Nythän hallitus on esittänyt elintarvikkeiden arvonlisäveron laskemista 17 %:sta 12 %:iin. Oppositiopuolue SDP vastustaa tätä kiivaasti, koska se pelkää, että kauppa vetää alennuksen ainakin osittain välistä. Arvonlisäverotus on vasemmistopuolueiden lemmikki. Sillä on helppo kerätä valtiolle verotuloja, kun kansa ei huomaa sitä samalla lailla kuin tuloverotuksen pientäkin muutosta. Verothan on joka tapauksessa kerättävä tavalla toisella. Arvonlisäverojärjestelmää on EU-aikana kuulemma rassattu kiivaasti. Etenkin silloin, kun EU suurimpien maiden hallitukset ovat olleet sosialidemokraattivetoisia (Saksa, Ranska, Englanti). Sinällään SDP:n pelko on oikea, koska elintarvikekauppa on Suomessa liikaa kahden ketjun S ja K hallinnassa. S-ryhmän dominointi on totaalisempaa. Se määrää tahdin pellolta kuluttajan pöytään. Se on markkinajohtaja, kun viljelijälle myydään tuotantotarvikkeita, se on markkinajohtaja kun esim. vilja ostetaan viljelijältä, sillä on iso markkinaosuus eläinrehun valmistuksessa ja kaupassa. Kun sitten vielä S-ryhmä on suurin vähittäiskauppa, ei voi ihmetellä ruoan kallistumista ja S-ryhmän kykyä rakentaa ostospalatseja pienillekin paikkakunnille. Kun vielä huomioidaan, että pitkälle samat luottamushenkilöt ovat S-ryhmän hallintoelimissä sekä lihan, viljan ja maidonjalostajien hallinnossa. Arvonlisäveron alentaminen olisi varmasti Aholansaarellekin tervetullut asia, jos raaka-aineiden siis ruoanvalmistuksessa käytettyjen elintarvikkeiden hinnat todella laskevat. Sitä odotellessa…
Olen itse puoluepoliittisesti sitoutumaton. Edellä kerrottu huomioiden silti ihmetyttää, että täällä syytellään pääministeriä ja valtiovarainministeriä Aholansaaren verotakusta. Tai en tiedä syytteleekö muut kuin kirjanoppinut Järveläinen. Muut sitten vain peesaavat. Eikö meidän pitäisi olla tyytyväisiä, että pääministeri ja valtiovarainministeri eivät reagoi suoraan, kun verovelvollinen pyytää tekemään lain suhteen poikkeuksen yhden verovelvollisen kohdalla. Mihin se johtaisi, jos tällainen keittiön kautta vaikuttaminen, ilmeinen hyvä veli –systeemi toimisi yleisesti. Puolueiden kohdalla se toimii, mutta poliittiset puolueet ovatkin yhteiskunnan erityissuojeluksessa. Niillä on omat lakinsa. Puoluetuet sun muut. Ehkä se on demokratian etu. Niin kauan kuin kakki laillisia päämääriä ajavat puolueet ovat samalla viivalla. Sen sijaan voidaan tietysti harjoittaa kansalaisvaikuttamista kansanedustajien suuntaan, että kolmannen sektorin yleishyödylliset yhdistykset saisivat lisää poikkeuksia verolakeihin. Ja arvonlisäveroasiassa pitäisi kai vaikuttaa myös euroedustajiin. Kuinka todennäköistä sitten on, että poikkeuksia säädetään? Kuten athv mainitsee, arvonlisäverotuksessa lähdetään siitä, että kaikkia samansuuntaista toimintaa samalla lailla, jottei synny vääristymiä kilpailutilanteeseen. Sen vuoksi esim. seurakunnat maksavat arvonlisäveroa palkkaamansa kiinteistönhoitaja-puutarhuri-haudankaivajan työstä, koska yksityinen palveluntarjoaja joutuu maksamaan vastaavasta työsuorituksesta arvonlisäveron. Sama koskee esim. srk-talon keittiöhenkilökuntaa. Aivan pieni toiminta on euromääräisellä rajalla suljettu arvonlisäverotuksen puolelle. Tämän vahvistanee joku, joka tietää seurakuntien taloudenhoidosta.
Verottajan arvonlisäverotulkinnassa ei ole kyse siis talkootyön verottamisesta tai uskonharjoittamisen rajoittamisesta. Miksi rippikouluista ei ole peritty verottajan tarkastelun kestävää korvausta (vähintään kulut kattavaa). Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotyö olisi voinut maksaa laskusta lopun. Lopputuloksena olisi ollut nuorelle sama kustannus, Aholansaarelle parempi korvaus ja Herättäjän halu tukea nuorten toimintaa olisi tapahtunut.
On turha selittää, että veroa ei saisi määrätä, kun ruokkimisesta ja majoittamisesta kertyy vain menoja. Tämä kertoo väitteen esittäjästä vain, että häneltä puuttuu alkeellinen verojärjestelmän taju. Jos menot vähentää verotuksessa, pitää tulopuolelle kertyä kirjattavaa. Meno tulon kohdalle –periaate on alkeellisinta kirjanpito-oppiakin. Jos Aholansaari on vähentänyt menot verotuksessa, vaikka niistä ei ole kertynyt tuloa, on nipistetty verottajan kakusta luvatta. Tämä pätee kaikkien verovelvollisten kohdalla. Talkootyötä voi tehdä myös niin, että maksaa majoituksesta ja ruokailusta sen aiheuttamat kustannukset. Yksi tukemisen muoto sekin. Tai sitten ruokailut ja majoittamiset voisi järjestää täysin erillään muusta ateria- ja majoituspalvelutoiminnasta. Talkoolaiset valmistaisivat erillisessä keittiössä itse ateriansa säätiön kaupasta hankkimista tarvikkeista (joita ei vähennetä elinkeinotoiminnan verotuksessa missään muotoa) ja majoitus hoidetaan erillisessä talkoolaisten majoitusrakennuksessa, jonka kaikki kulut jätetään vähentämättä elinkeinotoiminnan verotuksessa. Isä oli aikanaan 70-luvulla talkoissa Aholansaaressa ja nukkui ulkorakennuksessa, jossa samassa tilassa majoittui toistakymmentä miestä. Ei ollut kuin yksi lamppu katossa, ulkovessa ja lämmitys sähköpatterilla. Ehkä nykyajan talkoolaisilla onkin ollut liian hulppeat oltavat: majoitus ok, aamupala, kymmenkahvit, lounas, iltapäiväkahvit, päivällinen ja iltapala. Ehkä siitä olisi voinut jotakin maksaakin, ystäväkansaa jos ollaan. Maksaahan kotona loikoilukin? Silloin ei Aholansaarikaan olisi niin kovassa rahapulassa.
On vedottu siihen, että verottaja puuttuu tässä ikiaikaiseen käytäntöön, jossa talkoolainen saa ruuan ja yösijan. Ero siihen talkootyöhön, jossa siinä kohtaa viitataan on kuitenkin siinä, että yösijan tarjoaja ja muonittaja ei vähennä kuluja verotuksessa. Jos Aholansaaressa olisi näin toimittu, ikiaikaisen menetelmän mukaan, ei oltaisi nyt tässä tilanteessa. On turha valittaa, että verottaja olisi muuttanut käytäntöään. Verottajan päätös näiden tarkastuksesta saatujen puutteellisten tietojen mukaan perustuu siihen käytäntöön ja lainsäädäntöön, joka on ollut vuosikymmeniä voimassa. Jos Aholansaaren toimijoille se selviää vasta verotarkastuksessa, ei ole verottajan vika. Siinä ei ole kyse muuttuneesta käytännöstä, jos verovelvollinen verotarkastuksen myötä ohjataan toimimaan normien mukaan. Olisi todella mielenkiintoista, jos joku ammatti-ihminen täällä selvittäisi tarkastuksen sisältöä.
Ei tehdä itsestämme lapsellisia. Tai harhaanjohdeta poliittisin vaikuttimin. Toimitaan mieluummin Aholansaaren hyväksi, maksetaan verot niin kuin kuuluu ja suunnataan katse tulevaisuuteen niin, ettei saaren arvokas toiminta vaarannu. Jaro Julkunen kirjoitti tästä hyvin viimeisimmässä HK:ssa.
Ja älkää olko vainoharhaisia. Ei verottajaa ohjaa Tahkon yrittäjät tai uskonnonvastaiset voimat. Jos laki on kaikille sama, ei voi tuollaista väittää. Ja tässä tapauksessa niin kaikesta päätellen on! Sinällään reaktio - vainoharhainen sellainen – muistuttaa omaa käytöstäni vastaavassa tilanteessa. Kun jälkiverot määrättiin. Se on inhimillistä. Mutta niin vain minäkin kovapäinen lopulta uskoin, kun asia minulle selitettiin.
Valittaa saa ja pitääkin päätöksestä. Jotta saadaan varmuus, että se on kaikilta osin oikea. Niillä tiedoilla ja olettamuksilla, jotka tapauksesta on esitetty, on todennäköistä, ettei päätös muutu. Ja jos muuttuu, ollaan onnellisia. Sitten kaikki ei olekaan ollut niin pahasti kuin tässä olen ounastellut.
