Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: llwyd - 04.06.06 - klo:19:18
-
Eikö tätä aihetta tosiaankaan ole foorumilla? Yritin hakea, mutta ei osunut silmiin. Jos löytyy niin toimeliaat administraattorimme varmasti yhdistävät.
Olisi helppo luetella kolme-neljäkymmentä Siionin virttä jotka poikkeuksellisesti koskettavat sydäntä ja mieltä, mutta jos pitäisi vain yksi valita? Tuli mieleen tämä kysymys kun viimeisen kuukauden aikana olen melkein tauotta saanut kuulla Siionia lapsuudenkodissa Nurmossa. Itselleni SV183 on herännäisyyden teologian puhdas ydin, jonka suhteen oma kiivas mieli kyllä jatkuvasti pakkaa epäonnistua. Jos yksi pitäisi valita niin se se kai olisi...
edit: Johanneksen toivomuksesta myös sanat:
1. Suo, Jeesus, hellä mieli
ja ystäväisi kieli
alati ollaksemme
lohduksi toisillemme.
2. Pois ota mestarointi
ja tuomitseva sointi
minunkin äänestäni,
ylhäinen ystäväni.
3. On väsynyttä monta,
heikkoa, toivotonta,
ihmisten sanat kovat
kun heitä lyöneet ovat.
4. Lohduttajamme hyvä,
suo rauha enentyvä.
Sen virrata suo meihin
ja meistä uupuneihin.
-
Kattokaapa jokasta näistä mun kirjotuksista nii siinä jo näkkyy että mikä on mun lemppari. :wink:
-
Itse en muista numeroita, niin laittakaa vähän aina pätkää mukaan, että minäkin tietäsin, missä mennään. Ei ole nyt ihan käden ulottuvilla siikkarit. Siis itselleni on rakkain sukuvirsi eli 124, laulettu aina hautajaisissa ja muissa. On tuossa viestin allakin, eli:
1. Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa.
2. En lepoa mä löytänyt,
en muusta mistään tyyntynyt,
ennen kuin löysin aartehen,
ystävän, Herran Jeesuksen.
3. Muu vaivoissa ei lohduta,
ei auta kuolon tuskissa,
ei päästä alta murheitten
kuin läsnäolo Jeesuksen.
4. Valmisti kuuliaisuuden
ja aukas oven autuuden
Jumala meille Pojassaan,
kun antoi hänet kuolemaan.
5. Ainoa anteeksantamus,
ainoa synnin sovitus
ja ainoa tie armohon
Jeesuksen risti yksin on.
6. On ainut neuvo huonolle,
on ainut turva heikolle
ja ainut meillä puolustus
Jeesuksen esirukous.
7. Maailman viettelyksistä,
kiusauksista, synneistä
ainoa ompi pelastus
Jeesuksen suuri rakkaus.
8. Ainoa tosi viisaus
ja ainoa vanhurskaus,
ainoa puhdas pyhitys
on Vapahtajan yhteys.
9. Muut kuollessa ei rauhaa saa,
ei kestä Herran kunniaa,
ei pysy eessä Jumalan
kuin seuraajat vain Karitsan.
-
Niin ja on tästä jokin ketju olemassa tai ainakin jokin sinne päin, kun nyt muistelen, että olen ennenkin tuon virren tänne pistänyt.
-
Niin ja on tästä jokin ketju olemassa tai ainakin jokin sinne päin, kun nyt muistelen, että olen ennenkin tuon virren tänne pistänyt.
Ajattelin kyllä että tosiaan olisi, mutta en millään löytänyt vaikka selasin aika lailla aiempia ketjuja. No, eiköhän se sieltä jostain löydy niin voidaan yhdistää.
-
Ei kai tuolta mitään erityistä suosikkia voi nostaa yli muiden, sopiva kyllä löytyy monenlaiseen tilanteeseen, mutta tilanteesta riippuu, mikä niistä monesta on paras...
-
185 mutta se on pitkä kun synti joten en jaksa sanoja raapustaa jokainen varmaan löytää sen itse
-
"Tuon tästä päivästä kiitoksen sulle
Häveten Herrani tunnustaen
huonosti suoritin tehtävät sen.
Vaan anna virheeni anteeksi mulle
syntini unhoita uskollinen
Päiväni palvelus puutteellinen.
...
Rukoile, Jeesus, ja varjele silloin
Lepoon kun vaipua vuoteelle saan
Enkä voi valvoa, rukoillakaan.
Nukkua suo minun rauhaasi illoin.
Rukoile minulle, armollisin,
Uusia voimia, uskoakin.
Jos vielä lahjoitat..."
(Siionin Virsi 236)
-
Itselleni SV183 on herännäisyyden teologian puhdas ydin, jonka suhteen oma kiivas mieli kyllä jatkuvasti pakkaa epäonnistua. Jos yksi pitäisi valita niin se se kai olisi...
4. Lohduttajamme hyvä,
suo rauha enentyvä.
Sen virrata suo meihin
ja meistä uupuneihin.
Myös oma suosikkini, siis 183. Kiivaan mielen varalle tässä virressä on myös tuo useampimerkityksinen loppu. Itse olen kovasti tykästynyt siihen tulkintaan, että rauhan virtaamista toivotaan erityisesti heille, jotka ovat niin kovasti minun/meidän kiivaudestamme ym. uupuneet.
-
SV 80.
Vaivaisten turva ainoa, Sä kutsut syntisiä ja
luokses pyydät kaikkia Työn alle nääntyviä.
Sä särjettyjä virvoitat ja raskautettuja, Leposi heil-
le lahjoitat ja autat vaivattuja.
Voimaton olen, kylmennyt, Unhotan usein
sinut. Voi, jospa Herra itse nyt Sä ravitsisit minut.
Mua pese, Jeesus, syntistä, Suo valos sokealle. Mua
köyhää kanssas yhdistä, Etten jäis synnin alle.
...
Tästä virrestä kirkastuu minulle henkilökohtaisesti sekä vapahdus arkiasioiden raskaista taakoista, että omasta työstä pelastuksen asiassa.
Virsi on soinut sielussani aina 60-luvulta lähtien, koska se oli kotiseurakuntani kirkkoherran, (joka oli myös perhetuttuja) saarnavirsi Pohjois-Savossa.
Tuo Suorastaan mainitsema SV 185 on myös läheinen (ja paljonhan niitä on muitakin). Jostain syystä olen viime aikoina alkanut kiintyä näihin Antti Achreniuksen virsiin.
-
Lapsena laulettiin näinkin:
One mbo mua siluahenda
Simanekeni Omuua.
Jesus Kristus oje ependa
Kua si, nokua sindana.
Onime ja Juda je,
Je a pua a simane.
Sanat ovat Lars Nybergin ja kieli ndongaa vanhalla oikeinkirjoituksella.
-
Itselleni SV183 on herännäisyyden teologian puhdas ydin, jonka suhteen oma kiivas mieli kyllä jatkuvasti pakkaa epäonnistua. Jos yksi pitäisi valita niin se se kai olisi...
4. Lohduttajamme hyvä,
suo rauha enentyvä.
Sen virrata suo meihin
ja meistä uupuneihin.
Myös oma suosikkini, siis 183. Kiivaan mielen varalle tässä virressä on myös tuo useampimerkityksinen loppu. Itse olen kovasti tykästynyt siihen tulkintaan, että rauhan virtaamista toivotaan erityisesti heille, jotka ovat niin kovasti minun/meidän kiivaudestamme ym. uupuneet.
Itsekin olen aina miettinyt samaa asiaa - sopii loistavasti virren sanomaan: kiivaiden ihmisten virsi...
-
Rupesin hakemaan Siionin virsistä afrikkalaisen lapsuuteni mielivirttä, enkä löytänyt. Onkohan se jäänyt jossain uudistuksessa kirjasta pois? Suomeksi merkitys on tämän tapainen:
Kunnioittakaa Herraa, armahdetut.
Jeesus Kristus, Juudan leijona, kuoli ja voitti.
Viimeisessä säkeistössä puhutaan kivistä, jotka ylistävät, vaikka ihmiset vaikenisivatkin. Tunteeko joku tällaisen siioninvirren?
-
Minulle erityisen tärkeä on tämä säkeistö:
"Nyt ihmettelen tässä
sä kuinka elämässä
lastasi talutat
Suot armolahjojasi,
hellintä hoitoasi
ja joka päivä armahdat"
-
Valtavan monta on siikkareita lempivirsikseni, mutta tämän vuoden 2006 uusista Siioneista valitsin lemppariksi tämän säkeen SV 278:7. :wink:Ylihärmäläästen hautausvirsi - siis siinä on iloa. :wink: Me yritämme, mutta se menee helvettiin. Kristus yrittää ja me pääsemme taivaisiin. :wink:
-
Ah armon Herra suloinen, mun kuule huutoani. (100) Annan ja Samulin kuoro laulaa sen niiin kauniisti!
-
Ah armon Herra suloinen, mun kuule huutoani. (100) Annan ja Samulin kuoro laulaa sen niiin kauniisti!
Sä oot hassu ;) Kiitos sovituksesta myös (muistaakseni) Päivi Hakomäelle, sovitushan vaikuttaa myös paljon siihen, miltä biisi kuulostaa.
-
111 Jeesus luona armopöydän:
1. Jeesus, luona armopöydän
sinut löydän,
siinä mulla kyllin on.
Siellä armo, rauha, ilo,
siellä elo,
sieltä löydän ravinnon.
2. Siitä vuotaa lohdutusta,
virvoitusta, jota sielu nautitsee.
Siitä kasvaa usko, tieto,
voima, taito,
joka mielen hallitsee.
3. Armon pöytä, Jeesus rakas,
olet paras,
elämäni kuolosi.
Haavasi on auki mulle,
vaivatulle,
voimani kun raukeni.
4. Ruumiis, veres ruokanani,
juomanani
haluisesti nautitsen.
Hengen nälkä suureneepi,
eneneepi,
aina kun sä annat sen.
5. Tätä ruokaa syödessäni,
juodessani
orjan mieli katoaa.
Riemussa sen rikkahassa,
runsahassa
oma puku putoaa.
6. Tässä näyttää tahraiselta,
saastaiselta
kaikki oma hurskaus.
Isän sydän paljastuupi,
kirkastuupi
palavaks sen rakkaus.
7. Mieltäni se liikuttakoon,
opettakoon
armon Herraa kiittämään.
Sieluni se sulattakoon,
taivuttakoon
Jeesuksehen tyytymään.
8. Hälle kiitos, voitto, valta
kaikkialta
loppumaton olkohon.
Maa ja taivas hälle yksin
ylistyksin
kiitoksensa tuokohon.
Mutta jaetulla 1. sijalla on ehdottomasti 185 eli Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on
1. Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on,
emme kauhistu vastustajaamme.
Viha vaikka on vastaamme sammumaton,
niin me turvaamme puolustajaamme.
Vaikka kaita on tie
ja se taistohon vie,
meille Jeesus on turva ja kilpi.
Siis me uskossa vaan
käymme taistelemaan.
Pyhä on tämä tie, pois jo vilppi.
2. Vihamies kuka oisi niin voimallinen,
että voittaa hän vois tämän Herran.
Sodassamme hän linna on turvallinen,
hän on voittanut saatanan kerran.
Jos me joudummekin
syvihin vesihin,
ratki keskelle kuoleman kauhun,
emme nääntyä voi,
hänen äänensä soi
läpi myrskyn ja helvetin pauhun.
3. Ota kuoleman vallan jo taitettu on
ja on riistetty helvetin voitto.
Elon ruhtinas Jeesus on voittamaton,
jo on koittanut autuuden koitto.
Hänen kunniataan,
hänen kirkkauttaan
me nyt kiittäen veisaelkaamme.
Meille voittonsa toi,
lunastuksensa soi,
hänen kauttansa autuuden saamme.
4. Meitä syntimme nousevat kauhistamaan,
vaan ne ei kadotuksehen saata.
Merehen jo hän heitti ne pohjattomaan,
hänen armonsa voisiko laata.
Meidät hurskahiksi,
pyhiks, puhtahiksi,
yhä saattavi hän verellänsä.
Kuka armahtajaan
tähän luottavi vaan,
hänen varjeltu on elämänsä.
5. Siis te, Jeesuksen ystävät armoitetut,
kaikki uskossa vaeltakaatte.
Luja toivonne olkoon, te ahdistetut,
vaikka kiusoja, vaivoja saatte.
Teillä auttaja on,
apu ahdinkohon
tätä tietänne kulkiessanne.
Hän on armollinen,
hän on uskollinen,
pysykää yhä Jeesuksessanne.
6. Kun me heikkoina Herralle huokaamme vaan,
Pyhä Henkensä auttavi meitä.
Uni meitä kun pyrkivi ahdistamaan,
meitä Herra ei nukkumaan heitä.
Kun me uuvumme niin,
ettei rukouksiin
eikä valvomahan ole voimaa,
hän on puolustaja,
esirukoilija,
eikä heikkoja, huonoja soimaa.
7. Isä tuonut on Poikansa maailmahan,
hälle suonut on oppineen kielen,
että lohdun hän viisas ois antamahan,
meille antaisi alttihin mielen.
Ja hän uupuville,
tiellä vaipuville
Pyhän Henkensä lahjaksi suopi.
Heitä uudistamaan,
heitä vahvistamaan
Pyhän armonsa, voimansa tuopi.
8. Tule, Jeesus, sä meitä nyt vahvistamaan,
tule, virvoita voimalla taivaan.
Sinun tietäsi auta sä vaeltamaan,
täällä tyytymään ristihin, vaivaan.
Tue uskoamme,
tue toivoamme,
pidä sielumme tallella aina.
Kuule huutoamme,
sinä Auttajamme,
kuvas kallis sä sieluumme paina.
-
Nyt osu tuo Felixin ensimmäinen virsi ihan nappiin. Aina on hyvä mieli messussa, jos tuo veisataan ehtoollisen aikana.
-
Nyt osu tuo Felixin ensimmäinen virsi ihan nappiin. Aina on hyvä mieli messussa, jos tuo veisataan ehtoollisen aikana.
Kiitos Pyryharakka!
Olin jo kauan aikaa tykännyt em virrestä, kunnes kerran messun jälkeen kysyin VL kanttorilta hänen suosikki virttään ja hän sanoo pitävänsä SV:stä. ja antoi tämän saman virren ja vieläpä SV versiona. Se vain lisäsi arvostustani tuohon virteen.
Minua puhuttelee aina seuraava säkeistö:
Tässä näyttää tahraiselta,
saastaiselta
kaikki oma hurskaus.
Isän sydän paljastuupi,
kirkastuupi
palavaks sen rakkaus.
-
SV 239
Maat, metsät hiljenneinä ja
meret tyyntyneinä..
Oi suuri Jumalani, Sua kiitän oloissani
kun tunnen voimasi...
Nyt ihmettelen tässä sä kuinka elämässä lastasi talutat...
Aamusta aamuun herään ...
.. Viitoittamallas tiellä en tänään kulkenut...
Vaan tiedän, synteineni Mun helmaas olet sulkenut.
ja
SV 94. Salattu Herra valtakunnassasi...
-
Salattu... on minunkin suosikkini; numerolla 101 varustettu pätkä ehkä eniten.
Salattu taito. Järki ei nyt riitä.
Maailman viisaus ei tiedä siitä.
Ei paljas sanan tieto käsitä.
Sen hulluudeksi täällä moni sanoo.
Se tietää kaiken, silti etsii, janoo
- On salattu.
-
Tuon tästä päivästä kiitoksen sulle..
Nyt ihmettelen tässä...
Rippikoulussa poikien toive iltaveisuissa oli Olen vankina täällä ja ymmärrän sen...