Keskustelu > Yleinen keskustelu
Päiväkirjani
PekkaV:
Jaa-jaa. Joo-joo. Nääs-nääs. Euroopassa soditaan. Viholliskuvat ovat haitallisia. Entä milloin kuva alkaa elää? Kuva alkaa liikkua. Kuva on staattinen, aika kaukana todellisuudesta, vaikkakin kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa! Olen tuon ajatuksen lukenut Erno Paasilinnalta. Kuvaa tuijottaessa ajatus liikkuu, liikkuvassa kuvassa ajatus seisoo. Oikeastaan liikkuva kuva ei ole kuva, vaan kuvia. Eihän puhuta viholliskuvasta, vaan -kuivista. Vihollinen on monta kuvaa. Tarkoittaako se sitä, että vihollisia on monta vai että vihollisella on monta päätä, kuten lohikäärmeellä, vihollinen on moneksi. Vihollinen kuten sota karkaa käsistä. Se on arvaamaton. Ystävä on ennustettava ja turvallinen. Rauhan olot ovat armoa, laupeutta ja rauhaa Isältä, meidän Jumalaltamme, Herraltamme Jeesukselta Kristukselta. Amen.
PekkaV:
Tänään ollaan "Vanhana jenginä" koolla yhden 75-vuotisjuhlassa. Jengin perusta koostuu vaimon kolmesta opiskelukaverista 60-luvun lopulta. Olemme vuosien saatossa koontuneet, välillä vain vaimot. Miehet ovat päässeet silloin tällöin mukaan, ottaneet miedätkin armoihinsa. Mennään kaikin paitsi yksi on flunssan vuoksi estynyt. Pornaisiin yhden luo ja ainoan joka on ollut leski jo vuosia. Mies menehtyi parhaassa iässä altistuttuaan asbestille työssään.
Laulamme kuoroa harrastavan veljen kanssa ensimmäisen säkeistön "Sä kasvoit neito kaunoinen...".
Ja sitten s y ö d ä ä n . Tilatut kokit ovat panneet parastaan. Kerrotaan kuulumiset, lapset ja sairaudet, tahdon uskoa että ilot ja onnet myös. Tähytään tulevaan. Edellisestä kokoontumisesta onkin vierähtänyt muutama vuosi. Tapaamiset siis harvenneet, eivät ehkä jatkossa. Kenen hautajaisissa kokoonnumme ensimmäiseksi. Kuten mainitsin yksissä olemme jo olleet, mutta ne eivät siis johtuneet iän aiheuttamasta menehtymisestä. Nyt on toisin. Lähestessämme 80 ikävuotta, edessä on luonnollinen kuolema. Yhdessä taaperramme kuitenkin Jumalan armon varassa niin kauan kuin meille on elinpäiviä suotu.
(Tahtoisin lukea tämän juhlassa. Printtiyhteys on kuitenkin epävarma enkä muutenkaan tiedä. Rohkeus ei taida riittää. Olen joukossa ainut, jolla ei ole akateemista loppututkintoa ja sen mukanaan tuomaa asemaa. Vaikkakin eläkeaika tasii, vanhin esiintyy luontevasti kaikkien puolesta ja äänenä ensisijaisesti ainakin ja perinteisesti. Minä pahnanpohjimmaisena kuljen perässä. Ei siinä mitään. Osa on minulle annettu. Kiitän siitä. )
Mutta näin. Näillä mennään. Mukava ajatella tapaamista pitkästä aikaa. Katsoa ja peilata toisissa omaa tilaansa.
PekkaV:
Kummallista, ettei Jumala kuule pyyntöäni ... kuuleehan Hän tietenkin, mutta vastaa omalla ajallaan tietysti. Välillä vaan hermostuttaa. En jaksaisi odottaa. Nimittäin kun rukoilen Kirjoittamisen inspiraation armolahjaa. Hän vastaa pyyntööni omalla tavallaan, kuten näin.
Pena:
Ehkä Hän kehoittaa tyytymään nöyrästi perspiraatioon. Sanotaan, että luovuus on kymmenprosenttisesti inspiraatiota ja yhdeksänkymmentäprosenttisesti hikistä työtä.
juhani:
Muuten kyllä on!!!
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta