Keskustelu > Yleinen keskustelu
Sairauteni 8
öppiäinen:
Ja eikun potemaan taas!
öppiäinen:
No juu. Ei omaa sairautta, mutta äitini. Juuri soiteltiin. Hänet on sitten taas kotiutettu. :icon_rolleyes: Tällä kertaa muutama päivä jo mennyt kotona, yksityisen kotipalvelufirman kanssa saatu laskuja maksuun, ym.
Puhui alkuun sekavia, mutta puhelun edetessä juttu alkoi seljetä, ja ilmeisesti myös itse ymmärtää että on ajoittain harhainen. Oli nyt sitä mieltä, että voisi myydä asunnon ja muuttaa jonnekin, eli ehkä pienempään ja jossa olisi jotain hoitopalvelua. Minun sitä uutta osoitetta kai pitäisi etsiskellä. Lupasin myös olla pankkiinsa yhteydessä erinäisten asioiden järjestelyjen takia.
joensuun sosiaali- ja terveysasioita järkkäävän Siun Soten verkkosivut harmikseni eivät ole kovin informatiiviset, ja usein huomaan kiertäväni niillä kehää, kun yritän jostain asiasta tietoa etsiä.
Pitäisi kyllä olla senioripuhelinten lisäksi seniilipuhelimia. Äitini sanoi, että on yrittänyt soittaa, mutta puhelimessani ei näy mitään soittoyrityksiä. Eli jokin on mennyt pieleen. Eiköhän voisi toteuttaa lankapuhelimen näköisen puhelimen, jossa on rivissä napit ja napin vieressä isolla tekstillä nimi, ja näitä nappeja voisi olla ehkä 10 kpl ja yhtä nappia painamalla voi soittaa sinne minne haluaa? Ja kun puhelin pirisee, nostaa luurin ja vastaa. Ei pitäisi olla teknisesti mahdoton toteuttaa. Mitään muita ominaisuuksia ei tarvita, eikä edes saa olla.
Ja jooh... https://yle.fi/a/3-11070914
Jossakin vaiheessa löysin jostakin joensuulaisia yksityisiä hieman palveluasumistyylisiä paikkoja, mutta en enää muista, mistä.
Riitta-mummi:
Kaksi viikkoa on kulunut niistä tapaturmistani. Nyt on jo hiukan helpompaa, mutta ei kuitenkaan ihan entistä.
Tänään sain taas injektion silmään. Yhdeksättä vuotta näillä mennään, ja näen yhä auttavasti.
Runsas viikko sitten saimme influenssarokotukset. Minulle siitä tuli viikonloppuna lievän flunssan oireet, Matille ei niin mitään.
On ikävä kuulla öppiäisen ädin tilasta, kuin myös tyttärenkin. Ei ole mukavaa kun asutaan kaukana toisistaan ja huoltovelvollisuus painaa.
Itselläni oli äiti aina lähellä, ja veli myös. Hänkin hoiti osuutensa, joten ei meidän äiti ollut yksinäinen ainakaan lapsistaan. Ystäviään hän kaipasi kun ne alkoivat kuolla kaikin. Äitini pysyi melko hyvin 'kartalla' loppuun asti. Jotain pientä tietenkin huomasin, mutta itselläkin on nimien muistaminen ollut jo kauan heikompi.
Virtsatietulehdus on aina vanhusta sekoittava, se on koettu myös anopin kanssa.
Leena:
Mietin tuota Öppiäisen äidin juttua, ja virkaholhoojan mahdollisutta. Tosin siitä on kokemuksia vain omasta työstä käsin, ja silloin oli monesti pääasiana auttaa olemattoman pieniä eläkkeitä riittämään, ja riitti kai ne mutta potilaille jäi todella vähän käyttörahaa. Yritin selvitellä niitä juttuja, enkä tainnut juuri onnistua. Olematon summa ei moneen veny. Joskus sain puhuttua pari euroa enemmän.
Lähinnä mietin, voisiko tämä ottaa joitakin kaukana asuvien omaisten hommia kuten tuon kotipaikkakunnan palveluasumis- tai muitten sopivien asumismuotojen hakemisen.
Meillä on vanhuksilla joku "ihan kuin lankapuhelin" mutta en ole aivan kartalla mitä, äitini sillä tarkoittaa, minäkin asun ainakin toistaiseksi liian kaukana. Tuo olisi toivottava, ja ne isot napit koska monella on näön kanssa ongelmia ellei muuta.
En nyt tiedä, mitä hyötyä tästäkään on, viime päivät on ollut fiilis että taitaisi olla paras ottaa täältä ritolat. Jos nyt olen n i i n hirveäsksi loukkaukseklsi kun en todella päivystä tätä sivustoa, enkä todella, anteeksi anteeksi anteeksi lukenut että viisveisaajua sitä ja riitta tätä enkä aio sitä tehdä jatkoissakaan.
Toivon jaksamisia, jaksamista Riitalle, joko siitä on yhdeksän vuotta. Aika kuluu mahdotonta vauhtia, kohta on elämä elettynä ja saldo, taisi olla aika köykäinen. Ei huvita, että tämän päälle joku koiranleuka virnooottaa kasteen armoja ja ystäväkansoja, en ole nyt sillä fiiliksellä ja silkka typeryys jatkuvana ilmiönä alkaa olla jo vaikeasti anteeksiannettavaa. Ja minä e n o l e yhtään mikään enkä ainakaan körtti, olen pelkästään Leena ja toivon Jumalan tuntevan minut tällä ainoalla nimellä. Suotta ainakaan pistää körttien piikkiin juttujani! Kun jokainen ei vaivaudu huomaamaan että j o k a i n e n va as t a a o m i s t a j u t u i s t a a n .
Vielä vähemmän jaksan lukea itsemurhauhkauksia tai miettiä, pitäisikö sitten taas siitä kirjoittaa, että ne ensinnäkin ovat tarttuvia. Aloittaessani väitöskirjaani, prof Lönnqvist varoitti, ja nvaroitti vakavasti, tule puhumaan jos/kun tulee ensimmäisiä ajatuksia vahongoittaa itseäsiu, höpöhöpö ajattelin, minulle muka ja ei ikinä, mutta kuulkaa hän oli ihan oikeassa. en uskionut mutta hän oli erittäin oikeassa.
Toisekseen, ja tulkoon nyt tämän kerran vaikka saan p ihan painetustas sanasta ja arvovaöltaiselta taholta lukea olevani vihammielinen ja epäilemättä narsistnen ja slyhyesti sanottuna vittumaisin akka jota maa päällään kantaa,olenhan ainakin varottanut. Kaui pitää kun tämän sattuman oikusta tietää liiankin hyvin. Pyydän tämän nyhden kerran saada käyttää tällaista kieltä.
Mitä enemmän vatvoo itsemurhaa, sitä varmemmin ajatus vähitellen muuttuu sanoiksi. Sanojen jälkeen huomaa niiden kyllä rauhoittaneen, mutta itsemurha-ajatus on kuin huume. Sitä tarvitsee aina suurempia ja suurempia annoksia, kunnes tarvitaan itseä vahingoittavia tekoja, ja ne puolestaan toistuvat ja tavallisesti noin kahden viikon välein. Tämä ns parasuisidaalinen käytös (termi ei minun) jää joskus henkilön käytökseen pysyvänä piirteenä, itsemurhan tehnyt kärsi yleensä hoitoa vaativasta depressiosta tai puhkeavasta psykoosista.
Sanomatta on selvää, että soisin jokaisen saavan apiua, mutta en rupea ketään neuvomaan kädestä ohjaten saadakseni ehkä lukea tunnin kuluttua, että olin nniin paska että haukuin hulluksi ja käskin mennä hoitoon. Olkaa kaikki ihan rauhassa, en käske.
Tuli tässä omatkin huolet purettua. Iisisti vaan, minä en tee itsemurhaa enkä vahingoita itseäni. Toivon että minut muistetaan kuoltuani ja toisin kuin moni ajattelee, itsemurhan tehneet unohdetaan nopeasti.
Ihminen on valitettavasti heiikoa tekoa, eikä kestä mitän tahansa, ei kukaan, ei juuri ollenkaan. Sillä ei ole mitään tekoa minkäänkukertavan kansan tai kasteen-armoon-turvaten-kulkevan-hartaan-.alatien-ja -läpäläpälää.
Ehkä opiun vähän elämältä. Koetan myös muistaa, kuinka haurasta tekoa me olemme, kaikki, ja minä, osaltani, pyydän anteeksi niiltä joita joskus sohaisin, ja se tapahtui paljon paljon ennen tumman-ystäväkainsan-vaivaisen-madon-konttaamista-alatiellä.päläpälää ja mitän virtsien kääntä,misiä, keitä iskin, kyllä tietävät ja heitä minä nyt ajattelen.
öppiäinen:
Kymmeneltä tänään puhelinpalaveri sosiaalityöntekijän kanssa. Tarvittaessa voidaan soittaa pankkiinkin siinä samalla.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
Siirry pois tekstitilasta