Näitä seuraavia ajatuksia ei heränneen eli körtin ole helppo, taikka ei ollenkaan tarvitse omaksua. Oma pyhitys ei kuulu herännäisyyteen. Ajattelen näin opetetun luostariyhteisöissä.
R-m
Täydellisesti pyhitetyn toiminta on persoonatonta; hänen yksilöllinen persoonallisuutensa on ainoastaan näennäinen. Hänen toimintansa synnyttää suurimman autuuden; mutta tämä tapahtuu sielun sisimmässä. Se valtakunta, jossa tällainen ihminen asustaa, on autuas; hän luo yhdessä silmänräpäyksessä enemmän ikuista hyvää, kuin mitkä ulkonaiset toiminnat hyvänsä, jotka koskaan ovat tulleet tehdyiksi.
Se on loppumaton läksy, että ihminen kasvattaa kaikkia henkisiä voimiaan niin, etteivät ne enää mitään muuta toimi eivätkä voi muuta toimia kuin ainoastaan jumalallisten asioiden hyväksi. Kaikki luonnontaipumukset pitää taivuttaa sielun perustassa eläväksi tulleen pyhyyden periaatteen kuuliaisiksi välineiksi eli välikappaleiksi.
Siveydenharjoittelu puhdistaa hengen. Kun ihminen ensin on luopunut kaikista esineistä sekä irtautunut omasta itsestään, silloin hän toiminnassaan kulkee omaa varmaa tietään ja vasta silloin hän saattaa esineistä saada nautintoa ja niistä kieltäytyä ilman että ne häntä enää estäisivät.
Jumaluus toimii ainoastaan itsessään ja kaikki sen toiminta virtaa siihen takaisin; vaikka siitä virtaa ulos, jää kuitenkin paljon enemmän siihen. Samoin pitää ymmärryksen toimia. Sen ei tarvitse itsestään lähteä, sen pitää sulkeutua kaikelta ulkonaiselta.
Kun sielu erkanee ruumiista ja haluaa uskollisessa rakkaudessa ja lujassa tahdossa kaikki tehdä Jumalan tähden ja jättää kaikki syntiset himot, niin hänellä on suuri tuska ja kärsimys siitä, että hän ei enää voi tuota toivomustaan toteuttaa, ja hän odottaa sitä päivää, jolloin Jumala hänet armahtaa. Se, jolle taas ikuisuuden valo, puhtain Jumalan ilmennys on osaksi tullut, ei saavu tähän välitilaan.
Mestari Eckhart
