Urputusketju numero 12

[vn]

Jep, minäpä avaan tämän urputusketjun Riitan kehoituksesta.
Onhan näitä menneinä vuosina ollut useita, en lähde penkomaan mikä tämän numero olisi,
joten laitoin äksän.
Ja samaa mieltä ehdottomasti olen että onhan tämä ketju tarpeellinen olla olemassa.
Ja tuota...rohkenisinko ehdottaa että keskitetään kaikki valitukset ja negatiiviset jutut
tähän ketjuun, kun kerran tämä varta vasten on olemassa. 
Ja tästä sopiva aasinsilta omaan urputusaiheeseeni...
on se vaan kumma kun negatiiviset ajatukset jyllää itsestään päälimmäisenä
ja positiiviset ajatukset on kilvoittelun, etsimisen ja ponnistelun takana, tästä jo toisaalla
mainitsinkin.

[vn]

Kaikilla muilla kirjoittajilla ilmeisesti kaikki hyvin kun tässä ketjussa on hiljaista.

Ainoa mikä mulla mättää ehkä, on se ettei nytkään tullut sellaista päivää että olisi mennyt
suunniteellusti. Mutta ehkä se on vain näkökulmakysymys ja pitäisi olla kiitollinen että
on uusia ennakoimattomia haasteita, elämän rikkautta.
Ja yllättävän paljon saan naputeltua tekstiä ilman varsinaista asian tynkää. 

[PekkaV]

   Juilii

[Riitta-mummi]

Martan joululahjatoivomus ei taida toteutua. Ei ollut, eikä kai saada maahantuojaltakaan Prismaan sitä keräilykansiota jota hän toivoo.

Se taitaa olla näiden 'hitti-lelujen' kanssa niin että yhdeksi jouluksi vain valmistetaan.
Ja sitten taas 'uutta putkeen'.

[juhani]

Olen kirjoittamassa minun mielestäni ensimmäistä kertaa "urputusketju":uun. Monia vuosia olen lukenut UK:n ajatuksia. Tarvitsee olla  urputusketju. Pseudopohjalaisena minä präiskään vaimolleni kaiken. (Suom. huom. präiskää= huutaa kirosanoin, suuttuneena jollekin henkilölle vaan ei vaimolle). Voi olla, että tämä on viimeinen vierailu tällä urputuspalstalla. 

[1944]

 Naapuripitäjästä maailmalle lähteneenä, so Lapuanjoen varresta, ymmärrän sen mitä yllä kirjoitit. Kuulehan, yritetään olla kiroolematta  .

[Mörtti-57]

Kummilikka Sofia oli meirän luona Pohjois-Karjalassa syyslomansa aikana ja tuumas maisemia kattelles, että täälä ei näe taivahanrantaa, aina vaan mettää.
Lakeurella tuli asuttua 64v. avaruuren keskellä. Lapuanjokia pitkin koluttihin kersana virvelöömäs täs Pasi Aholan kuvaamas Lapuanjokivarres. Kilometri ja joenmutka toisensa perähän koluttihin jokivartta ja aina joskus hauki tarttui uistmehen.
Jokirantahan tein myäs taloon (keltaasella ympyrällä merkitty) ja siinä tuli asuttua reilu 20 vuatta ennen muuttoa tänne itähän.
https://photos.app.goo.gl/etSiw49UcW1ydpzCA

[vn]

Sofia ei tainnut sillä reisulla käydä Kolilla. 

[Mörtti-57]

Sofia ei tainnut sillä reisulla käydä Kolilla. 

Kun sattui olemaan huanot kelit silloin, niin mentihin Outokummun kaivosmuseohon kattelemahan entisten mainarien maanalaasta elämää.

[1944]

Kummilikka Sofia oli meirän luona Pohjois-Karjalassa syyslomansa aikana ja tuumas maisemia kattelles, että täälä ei näe taivahanrantaa, aina vaan mettää.
Lakeurella tuli asuttua 64v. avaruuren keskellä. Lapuanjokia pitkin koluttihin kersana virvelöömäs täs Pasi Aholan kuvaamas Lapuanjokivarres. Kilometri ja joenmutka toisensa perähän koluttihin jokivartta ja aina joskus hauki tarttui uistmehen.
Jokirantahan tein myäs taloon (keltaasella ympyrällä merkitty) ja siinä tuli asuttua reilu 20 vuatta ennen muuttoa tänne itähän.
https://photos.app.goo.gl/etSiw49UcW1ydpzCA

En saanut asua noin lähellä jokea, mutta paimenessa olin 50-luvulla ja heinätöissä joka kesä. Oli melko töisevää vetää jokirannan heinät ylös pellolle. Tätä ei sattunut aina, sillä isän viikate lienee ollut väliinsä tylsässä kunnossa.
Pelottikohan asukkaita paisunta?