Keskustelu > Yleinen keskustelu

Kokemuksia ulkomaalaisesta naapurina

(1/5) > >>

HeinoM:
Asuukohan kenenkään naapurina tai naapurustossa ulkomaalaista henkilöä tai henkilöitä? Miten heidän kanssaan synkkaa?

Tässä meillä rivitalossa toinen seinänaapuri on suomalais-turkkilainen pariskunta. Mies on Turkista. Puhuu hyvin suomea pehmeällä korostuksella. Ihan mukava mies, mutta taitaa olla äijäparka vähän tossun alla.

Ainoa negatiivinen juttu on hirveä ruuan käristäminen, joka käry varsinkin kesäisin tunkee läpi joka raosta. Olen miettinyt, mitä kaikkea hän siihen ruokaansa tunkee, kun siinä on välistä tuttujakin vivahteita.

Onkohan muilla kokemuksia eksoottisimmista tavoista?

ps. Joensuu on aika hyvin päässyt eroon rasistisesta maineestaan. Jokunen pikkuskini saattaa vielä löytyä. Isommat on linnassa tai Helsingissä hähhää.

ps2. Jollain voi tietty olla avio- avopuolisona ulkomaalainen.

Johannes:
Siis itse asun opiskelijakämpässä. Kyllä siellä tuntuu joku ulkomaalainen asuvan samassa rapussa, ilmeisesti kaksikin. Ovat ensinnäkin niin eksoottisen näköisiä ja sitten kerran menin ulos, niin puhuvat jotain outoa kieltä. Voihan se olla englantiakin tms. mutta oli niin kiire, etten kerennyt sen enempää kuunnella, mutta suomea se ei ollut.

Ei minulla ole moitittavaa. Meillä on tosin niin huonot eristeet, että kuuluu kahden asunnon läpikin, jos joku musiikkia kuuntelee tai kattilan kansi tippuu lattialle. Kuitenkin epäilen, että se ulkomaalainen asuu käytävän päässä, joten sieltä asti ei pitäisi kuulua mitään. En tosin tiedä (reilun vuoden kokemuksellakaan...) minkänäköisiä ihmisiä asuu mun seinän takana tai yläpuolella. Toisen puolen seinänaapurin näin viime viikolla. Siis näin, kun se meni kämppäänsä avaimen kanssa, niin se on ilmeisesti sen asunnon omistaja. Hävettää ihan, kun ei enää naapureitansa tunne, mutta kai se kuuluu tähän "kaupunkilaisuuteen".

Laura:
Mulla asuu alakerrassa hullu mummo, käsittääkseni täysin suomalainen, mutta koska puhumme täysin eri kieliä, mielestäni tämä on ihan asiaankuuluva tähän topiciin. :p Että mielelläni ottaisin vaikka kokonaisen konkkaronkan ulkomaalaisia naapuriini tuon sekopään sijasta.
Miten sitten pärjätä ihmisen kanssa, jonka kanssa ei vain pääse yhteisymmärrykseen? Niinpä. Kärsivällisyyttähän siinä vaaditaan.

3357:
Turkkilaisessa perheessä olen käynyt kyläilemässä. Perheenisä oli töissä ja äiti kotona lasten kanssa. Vanhin lapsista oli tulkkina, koska perheenäiti ei ole ehtinyt kielikursseille. Juttelimme, joimme teetä ja hymyilimme.

Rouva kutsui toisenkin kerran, koska halusi valmistaa aterian. Hän hääräsi keittiössä ja minä katselin turkkilaista saippuasarjaa. Ruoka oli hyvää. Öljyssä oli ainakin jotain herkkuja käristetty.

Mörtti-57:
Onha nualla ulukomaalaasilla palio meis kestämistä. Mulukoolahan altakulumien kikkarapäisiä naapuriamme ja ollahan ennakkoluulojemma vankina.
Samoja ihimispoloosia kutenkin ollahan, vaikka erilaasille markiille ollahan synnyttyki. Notta hymyyllähän kun tavatahan!

Kannattaa sitä naapurin mummaa ja vaariaki yrittää ymmärtää.
Ihimisen vanahetes ja muistin ruvetes pätkimähän rupiaa miäli tekemähän kaikellaasia kepposia. Rementoituva voi olla aika härissään ku ei oikeen enää hallitte jokapäiväästä elämäänsä. Tavaroota rupiaa katuamahan ja varkahiaki rupiaa klappaamahan ihan joka paikas. Jokku  rupiaa häjyylemähänkin aharistuksessaan.
Vanahoolla ihimisillä on monellaasta elämänviisautta ja -rikkautta, notta kannattaas tulla juttuhun.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu