Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Surua ja epätoivoa

(1/1)

PekkaV:

Tyttäreni pieni ystävä on kuollut!
Tämä 22-vuotias poika oli sambialainen.
Kun tyttäreni työskenteli Sambiassa 15 vuotta sitten, he tutustuivat.
Pojan äiti oli kuollut aidsiin. Isä on länsimaalainen eikä asu enää Sambiassa eikä heillä ole yhteyttä.
Tyttäreni äitinsä kanssa puhelimessa puhuessaan oli surun murtama ja itki katkerasti. Menehtynyt lapsi oli hänelle läheinen. Hän ei voinut tukea riittävästi orpoa poikaa täältä Suomesta käsin.
Kuolinsyy selviää huomenna. Se ei kuitenkaan enää auta.
Nuorukainen on kuollut. Hänen elämänsä päättyi liian aikaisin. Voi kunpa me olisimme voineet auttaa, jotta tätä ei olisi tapahtunut!
Olemme lohduttomia. Meillä ei ole mitään paikaa. Me olemme surumme kanssa yksin. Jumalakaan ei saa lasta takaisin.
Miksi nuoren ihmisen pitää kuolla!? Miksi emme osanneet turvata lapsen elämää?!

Pena:
Ette ole surunne kanssa yksin. Nyt osa siitä on minunkin suruani.

luterilainen:
Osa on minunkin suruani.  :icon_cry:

Thomas McElwain:
On järkyttävää.

PekkaV:
   Migrillä on vaikeaa. Vävyni jonotti eilen kuusi tuntia  u l k o n a  jatkoa oleskeluluvalleen, ja kun virka-aika koitti, ovi suljettiin hänen nenänsä edessä.
Laitoin palautetta Valtioneuvoston kansliaan, Ulkoministeriöön, Sisäministeriöön ja Migriin: tämä on epäinhimillistä, näin ei saa olla, lisätkää henkilökuntaa.

Ja nyt hävettyänne ja toimeen ryhtyessänne kipittäkää kiireen vilkkaa miljardiarkkumme luo ja kaivakaa rahat r i i t t ä v ä n  h e n k i l ö k u n n a n  r e k r y t o i m i s e e n!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu