Keskustelu > Testialue

Muistelo nuoruuden kotikaupungistani Äänekoskelta

<< < (2/6) > >>

1944:
Vaimon eka palveluspaikka oli Konneveden koulussa kielten opettajana. Kotimme oli Tikkakoskella, joten tuli minullekin Äänekoskelta eteenpäin tie tutuksi Konnevedelle. Oli aina niin kiire, että Äänekoski ja Suolahti jäivät "tutkimatta".

sivullinen:

--- Lainaus käyttäjältä: 1944 - 19.11.20 - klo:13:44 ---Vaimon eka palveluspaikka oli Konneveden koulussa kielten opettajana. Kotimme oli Tikkakoskella, joten tuli minullekin Äänekoskelta eteenpäin tie tutuksi Konnevedelle. Oli aina niin kiire, että Äänekoski ja Suolahti jäivät "tutkimatta".

--- Lainaus päättyy ---

Ahaa, tuttuja paikkoja. Nykyisin nelostie on jo melkein Äänekoskelle asti moottoritienä. Itse Äänekoski jää nyt enemmän syrjään valtaväylältä Jyväskylästä Ouluun kuin ennen, kun tien linjaustakin vähän siirrettiin. Suolahti ja Konnevesi ovat jo syrjässä. Minulle Saarijärvikin tuli hyvin tutuksi, eikä vähiten silloisen tyttöystävän takia.

1944:
Todellakin nelostietä on uusittu ja hyvä niin, sillä se on pohjoiseen vievä valtaväylä. Täällä Kankaalassa asumme "oikotie Lappiin" tien varrella, mutta ränni tämä on uusitun nelostien rinnalla. Äänekosken seuduilla on tehty paljon uutta, mm se uusi siltakin, on räjäytetty kallioita ja siirretty maamassoja parempiin paikkoihin.
Suomi on toimiva maa!

sivullinen:
Surullinen kuolonkolari taas kerran Äänekosken Liimattalan kylän vaiheilla (entistä Konginkangasta) joulun jälkeen sunnuntaina. Monesti miettinyt, miksi aina siellä? Pahimmissa on ainakin yhtenä pääsyynä ollut kelin liukkaus, kova vauhti ja ohitus. Säikähdin todella kun kuulin tästä onnettomuudesta, koska tiesin veljeni menneen uuden kihlattunsa kanssa mökille Viitasaarelle tapaninpäivänä ja ajattelin, että ovat sitten sunnuntaiaamupäivällä lähteneet tulemaan sieltä pois. Nimittäin yksi kolariautoista näytti aivan veljen autolta. Laitoin tekstarin ja soitinkin, mutta ei vastausta.

Onneksi veli sitten iltapäivällä soitti, että ovat vielä siellä mökillä. Kerroin onnettomuudesta ja kysyin, tiesikö hän enempää, mutta ei tiennyt muuta, mitä uutisissa oli sanottu.

Silloin kun se paha bussionnettomuus sattui, veli joutuikin lomaltaan auttamaan henkisesti järkyttyneitä ihmisiä. Se onnettomuus taisi olla Suomen pahimpia ellei pahin liikenneonnettomuus. Ennen viime sunnuntaista niillä seuduin sattui rekkakolari, jossa toinen täysperävaunurekka törmäsi ylämäessä? toisen perään ja syttyi palamaan. Kuljettaja kuoli siinäkin.

Tunsin Liimattalasta kouluaikaan kaksi veljestä, joista toinen elää vieläkin. Olisikohan jommalta kummalta kuultua omituinen kummitustarina, että juuri näillä kolaripaikoilla nähdään joskus seisovan tumma hahmo tien vieressä? Tämän kuulin jo 70-luvulla ennen pahimpia kolareita. No tällaisiin en usko, mutta karmivalta kuitenkin kuulostaa. 

1944:
Olen monet kerrat ajanut kuvaamasi bussiturmapaikan kohdalta etelään tai pohjoiseen, miten tieni on sattumoisin kulkenut. Silloin aluksi veti mielen hiljaiseksi, mutta nyt paikan ollessa historiallinen tunteeni ovat haalean erilaiset. Saattaa joihtua siitäkin, että esikostyttäreni menehtyi suomalaisen heikon lain ulottumattomissa poliisivankilassa, mitä pidän kuoleman esikartanona.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu