Keskustelu > Yleinen keskustelu
Mitä körttiläisyys on ?
Viisveisaaja:
--- Lainaus käyttäjältä: juhani - 23.02.23 - klo:16:24 ---Minä en tiedä mitä körttiläisyys on... mutta körttiläiset ovat ottanut minut porukkaansa. Mutta eivät muut.
--- Lainaus päättyy ---
Aika samat sanat, vaikka muuallekkin on otettu ja olisi, niin armollisin porukka tämä.
Teologioista ja opeista en niin sitten tiedä, enkä oikein haluakkaan aikaani niiden miettimiseen kuluttaa.
Leena:
Minut hyväksyivät oikeastaan kaikki, paitsi körttiläiset. Ihmeekseni jopa ortodoksit.
Olin miettinyt ortodoksista kirkkoa vuosia, minua kiusaa yhä luterilainen äärimmäinen matalakirkollisuus --- kuka hyvänsä saa tulla opettamaan mitä hyvänsä sen nimissä ,eikä kyseessä enää ole "astian maku" kuten kauniisti sanOtaan, vaan koko opetus riippuu siitä, minne sattuu syntymään ja missä käy rippikoulunsa, ettei eri maakunnassa edes ymmärretä mitä oikein kysyy, mitä sanoo. Pitää täysin paikkaansa, että etsin Suomen luterilaisen kirkon sisältä jonkinlaista yhtenäisyyttä, sillä "moniäänisyys" ei enää edusta kuin pahaa älämölöä ja epäselvää meteliä. Tämähän se sai täällä erään nimimerkin kyselemään, mkski esiinnyin siinä tapauksessa körttipuku ylläni edellisillä Herättäjäjuhlilla. Kaiketi ekumeenisuus siinä tapauksessa olisi vielä hirvittävämpää.
Tämän jälkeen minun oli kovin vaikea jakaa kauniita näkyjä yhtenäisyydestä ja kristittyjen yhteydestä , kuinka "puukaan ei pala yksin". Kyllä kai ihmisillä on oltava lupa etsiä -- ja tämmöisenä loputtimana harhailijana on vain elämänsä elettävä, ellei koko ajatusta voida täällä sietää.
Ymmärrän kuulumisen tarpeen, mutten voi sentää olla epärehellinen, olkoon sitten ettei voi kuulua mihinkään.
Ajattelin ortodoksista kirkkoa erityisesti sen jälkeen, kun kurssitoverini Elina menehtyi rintasyöpään vain kolme vuotta v almistumisensa jälkeen. Hyvä ystäväni Markus patisti lukemaan Siltalan toimittaman "Elinan kirjan", Elinan muistiinpanoja, hänen lääkärinsä kokemuksia, ystävien ja isä Arsenin tekstejä. Elinalle ortodoksinen kirkko oli tarjonnut turvaa ja tukea. Luin sen vasta, kun Elinan kuolemasta oli joi kymmenen vuotta, ja sen valoisuus todella rohkaisi ja auttoi.
Että en jäänyt ortodoksisen kirkon jäseneksi johtui vain siitä, etten voinut uskoa heidän pelastusoppiinsa, miuut asiat olisin varmaan voinut sivuuttaa, kuten, että sairaus on rangaistus kehnosta kilvoittelusta. Ajatus jonka mukaan ihmisen on itsensä lunastettava sielunsa, oli liikaa, sillä ikinä en siihen kykenisi. Ihmettelin, kuinka he voivat olla niin levollisia. Sanotttiinhan minulle että joudun kadotukseen, kun vaihdoin kirkkokuntaa takaisin luterilaiseeen, ja kyllä se aika hyytävä kokemus oli.
Elina kohtasi oikestaan vain sielunhoitajansa, lauloi kyllä kuorossa, ja asui kokonaan eri paikkakunnalla. Opetus heillä saattaa vaihdella -- vaikka soitin kyllä kaikki ne "isät läpi jotka ikinä tavoitin sillä oletin käsittäneeni itse väärin.
..................
On tietysti väärin leimata k a i k k i körtttiläiset tai heränneet, kuinka vain, foorumin perusteella, mutta auttamatta tämä saa araksi lähtemään yhtään minnekään.
Enkä ole voinut antaa itselleni anteeksi eräitä seuroja, josíssa joku mies, kuka lieneek, puhui jotenkin väärin -- en ymmärrä miten, ja kuulijat alkoivat laulaa häntä lopettmaan. Näin paikaltani, että hänen kasvojensa väri vaihtui aika ikävän sinertävänpunaiseksi, hgän hapuili kädellään kaulaansa ja alkoi horjahdella. Saatoin olla ainoa joka näki ja ymmärsi, että siinä olisi tarvittu nopeita toimia, ainakin auttaa makuulle, avata paidan nappia ja pyytää paikalle ensihoitoyksikköä. Enkä tehnyt mitään, pelkäsin niitä laulajia.
Seuraaana päivänä soitin kyllä kirkkoherralle, jonka seurakunnan tiloissa tämä tapahtui. Kysyin, miten puhuja voi, mutta kirkkoherra sanoi, ettei voi siitä puhua, vaikka ymmärtääkin huoleni. Juteltiin aikamme, hän kyseli kuka alkoi sen laulun, sanoin että tiedän ulkonäöltä mutta en taitaisi tietää nimeä. Tätä en ole voinut antaa itselleni anteeksi --- ja tunnustan pelkääväni ja pelänneeni kaiken aikaa näitä, joitka opin sitten tuntemaan. Ehkä he menettelivät oikein ja kuten kunnon herännyt, kun ilmeisesti puhuttiin jotakin väärää, ehkä loukkaavaa. Minä en sitä ymmärtänyt -- sillä kertaa koko se puhe vaikutti hieman sekavalta.
Olisin mieluummin antanut puhujan puhua asiansa, ja hänen lopetettuaan käytettävän puheenvuoron, jossa olisi oikaistu joa jotakin loukkasi -- sen voi varmasti tehdä niin, että asia tulee ymmärretyksi ja silti ketään ei loukata.
------------------
Kukaan ei tiennyt, m i s t ä s y y t ä kyselin täällä, johdattaako Jumala ihmistä. Ehkä vataus olisi ollat vähemmän kärkevä ja itsevarma, jos olisin kertonut kaiken, mutta en omista syistäni halunnut. Oikeastaan minun olisi pitänyt osata kääntää yhdeltä kaanaan kieleltä toiselle mitä tarkoitan: Jos Jumala välittää yskittäisen ihm isen kohtaloista, jos Hän antaa meille hyvän ja pahan, vaarallisen ja turvallisen, kaiken voi ottaa, sillä ne otetaan Jumalan kädestä --- muistaakseni Lutj´hetr on puhunut Jumalan "oikean ja vasemmen käden " työstä.
Vähitellen olen alkanut ajatella koko tuommoista uskoa todella tolkuttomaksi, lapselliseksi ja typeräksi. Mistä syystä Jumala piittaisi minusta, jolla muutenkin on kaikki hyvin? Ei mistään, ja nyt olen sen verran saanut kaikiktenkin vaikutteita herännäisyydestä, etten enää edes ajattele Jumalan piittaavan minusta pätkääkään. Lähimmääsenrakkaus olkohon meirän ainoo johooraatus. Kaikki hyvin.
.............................
En aivan tyhjänä palannut ortodoksisesta kirkosta. Tutustuin siellä isä Leoon, joka esitteli minulle Joensuun pappisseminaarin kirkon, jota ei edes hoksaa ellei tiedä mennä seminaarin sisäpihalle. Hänen kanssaan keskustelin eniten sairaudestani ja sen aiheuttamista ongelmista --- suurin osa kuitenkin loukkaantuu, ja mitä sellaisella anteeksipyynnöllä on virkaa, joka ei voi lainkaan sisältää lupausta että yritän"parantaa tapani" kun ei se ole hallinnassani.
Hieman toisin kuin Pena kirjoitti erakoista, on myös täydelliseen yksinäisyyteen vetäytyviä,nämä henkilöt seurasivat liturgioita esimerkiksi luostarissa sjuljetusta tilasta, hieman kuin katselisivat ikkunan läpi -.- en muista miten se oli järjestetty, Hän ehdotti sitä, ja sanoi suoraan, etten voisi millään muulla tavalla koskaan liikkua kristittyjen keskuudessa. He eivät tulisi minua sietämään, ,mutta saisin itseni turvatuksi, eikä Jumala jättäisi minua yksin. Hän itse asiassa ehdotti minulle luterilaiseen kirkkoon palaamista sillä juuret olivat liian syvällä enkä koskaan voisi ollam onnellinen oirtodoksisessa kirkossa, Elinan laita oli hieman toinen, sillä hän oli alkujaan ollutkin ortodoksisen kirkon jäsen.
.............................
Olen viime aikoina miettinyt enenmmän kui n ennen, millainen mahtaisin olla ilman aivovammaani. En tiedä. Hyvä ystäväni menetti isänsä viisivuotiaana, eikä äiti koskaan etsinyt uutta kumppania. Tämä mies kertoi kerran hapuilevansa tyhjää silloin, kun yrittää kuvitella isää itselleen -- se on jotain olematonta ja tavoittamatonta.
.............................
Olen jättämässä hyvästejä, edelleen ajatellen että herännäisyys. olkoon nyt mikä liike tahansa, on löytänyt krinstinuskosta ytimen -- melko lailla samalla tavoin, kuin Luther, ja siten se missään nimessä ei ole ainakaan luterilaisuudesta irtautunut eikä missään nimessä lahko.
Pahoittelen että epäilemättä olen loukannut. kaikkea en itsenmuista mutta näen mitä olen kirjoittanut, en enää pyytele anteeksi vaikka tiedän, että ihmisten enemmistö tahtoisi -- en enää anna kenellekään sitä väärää käsitystä, että mahtaisin oireilleni mitään.
Jäi paljon asioita joita en ymmärrä enkä edes voi hyväksyä, kuten ilmeisen sairaan miehen puheen keskeyttäminen veisuulla. Se oli väärin, ja toimin väärin, sillä veusasin myös, enkä mennyt miehen luo, pyytänyt hiljaisuutta ja ensihoitoyksikköä paikalle --- me emme milloinkaan tiedä toisen toimien johtavaa motiivia -- tahtoiko hän sohaista körttejä vai puhuiko terveyden pettäessä mitä sattuu -- sen verran sain kirkkoherralta sentään irti. Se oli julmaa, kaukana "lähimmääsenrakkuresta".
Jos maallikkoliikkeessä ei kerta kaikkiaan siedetä yliopistossa luetettavia kirjoja, ei minulla voi olla sinne mitään asiaa --- sillä ne eivät todellakaan ole kirjaa kummempia, ne ovat vain ja ainoastaan kirjoja --- eivät siis venäläisiä klassikoita tai nobelisteja tai finlandiaehdokkaita yhtään kummempia. Joku ihminen on niihin k,irjoittanut oman etsintänsä ja tutkimuksensa tuloksia, ei mitään mikä uhkaisi "maallikkoliikettä".
Kansannaiseksi tai kansanmieheksi ei voi vain heittäytyä, ruveta omalla päätöksellään, elleli sellainen ole. Silloin ei enää olla rehellisiä.
Körttiläisyyden historia tuntee melkomoisia debatteja, osin ihan "akafeemisia", vaikka olisikin mukavaa ajatella tätä pikkutaivaaksi jossa ollaan syntymänöyriä ja liian huonoja --- mutta ah, sentään noita toisia parempia. Jos ne ryömivät maton alle niin minäpäs ryöminkin korkkimaton alle. Sinä olet lukenut, minä olen kansannainen, onhan tuo aikamoinen painu matkoisisi, sinä et tänne kuulu.
.....................
Vakuutan, ettei minkäänlainen lukeneisuus tee Jumalan kaipausta tyhjäksi, eikä siksi luetakaan. Jos kirjasta tipahtaa nisunjyvä, sitä kai joku kutsuisi armonvilaukseksi.
viimeiseksi toivomukseksi taitaa jäädä, että Jumala löytäisi minut.
Riitta-mummi:
Minä en näe enkä koe körttiläisyyttä yksinomaan omien kokemisieni perusteella.
Kun ensikohtaaminen tähän minulle rakkaaseen herätysliikkeessen tapahtui vuonna 2007 otin heti selvää mihin liikkeeseen minut näin voitettiin . Luin kirjallisuutta ja lisäksi vietimme viikonlopun Aholansaaressa tehden tuttavuutta ihmisten ja konsertin parissa. Meillä oli koiramme Basso mukana eikä meitä siitä paheksuttu.
Jaakko Löyttyyn sain heti kontaktin ja hänhän oli Lahdenkin alueen toiminnanjohtaja vielä pitkään.
Seinäjoella tutustui Jaakko Heinimäkeen, sekä muutamin vieläkin foorumilla vaikuttaviin ihmisiin.
Vuosi vuodelta tuttavani lisääntyivät ja iloni yhteisöstä kasvoi.
Foorumi on luku sinänsä. Täällä olen saanut ihan sydänystäviä joiden kanssa yhä tavataan.
Olemme olleet Matin kanssa mökkivierailuilla ja meilläkin on käyty.
Olen kuuluttanut rakkauttani tähän liikkeeseen ja sen luomiin ystäviin. Sen olen kokenut olla Herran elopellolla työssä, omalla tavallani. Kodikkaan rupattelun ja tarinoinnin koen laasukseni.
Olen ollut aidosti oma itseni, ja toiminut sen, ja Herran antamien ohjeiden mukaan.
Nyt olen jo vanha ja aktiivisuuteni laantuu niin kuin luonnollista onkin.
Körttiläisyys on ollut elämäni voima, lähes pelastus. Vapahtani pelastanee loputkin.
...
Leena, rukoilen , ja olen vuosikymmenen rukoillut sinulle Jumalan rakkauden löytymistä.
Kaikki olemme erilaisia, ja silti Jumalalle rakkaita, Kristuksessa.
Leena:
Sinun se on aina otettava viimeinen sana, olin melkoisen varma että nytkin, ja vastaat minulle, no kuinkas olikaan. Melkein jo huvittaa.
Muistatko Hellaakosken runoa?
Tietäköön löytäjä suurin
etsi en. Tähän jään.
Kaipaajat, perinjuurin
köyhät, löydetään.
'
Siinä on minun turvani, ja on ollut aina. Voisit välillä rukoilla vaikka Ukrainan puolesta --- äläkä nyt vastaa, että tottahan sinä. Kyllähän ne jokainen sen tiedämme. Ajattelin vain, että hyvää tekisi ottaa neiti tohtorista ja akateemisesta debatoijasta nyt kertakaikkinen loma. Ilman körttitustaa.
Kaikkea hyvää Sinulle
Leena, ei mitään muuta. Lopultakin.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta