Keskustelu > Yleinen keskustelu

homoparien siunaaminen, vol. 756 (erotettu hjuhlaketjusta)

(1/24) > >>

karjalaisenkyösti:
* Aiheen alku täällä. t. ylläpito*

Luin tuon lehtijutun.
Kuka osaa vetää oikeaa rajanveoa tässä kysymyksessä?
Minulle tulee sellainen tunne, että mitä tahansa asian suhteen kirkkossa päätettäisiin tehdä, aina tehdään väärin.
Mitkä ovat raamatulliset toimintatavat?
Jos homopareja vihitään, kuten aviopareja, oman tulkintani mukaan sellainen toiminta ei voi olla kirkon toimintaa, koska Raamatussa näyttää olevan kielteinen kanta asiaan.
Raamattu kuitenkin painottaa lähimmäisenrakkautta.
Joidenkin asioiden olemassaolo vain pitää hyäksyä, vaikka itse asioita ei hyväksyttäisikään.

Toisaalta, lähimmäisenrakkaus ei toki voi tarkoittaa sitä, että pyritään tekemään mahdollisimman monen mieli iloiseksi.

Pitäisi löytää jokin tapa, jossa olisi mukana Jumalan rakkaus mahdollisimman puhtaana, mutta samalla pysyttäisiin myös mahdollisimman hyvin raamatullisilla linjoilla.
Vaan tuntuu siltä, että joskus on rikottava joitain tiettyjä raamatullisia periaatteita vastaan jos halutaan noudattaa lähimmäisenrakkauspykälää.

Yleensäkin minusta näyttää siltä, että Raamatun arvovalta ja sen tuntemus on vähenemässä yhteiskunnassamme.
Ennustan, että jos tätä menoa jatkuu, kyseisestä kirjasta tulee jossakin vaiheessa sellainen teos, että esim. itse harrastamaani ikkunapropagandatoimintaa tai muutenkaan Raamatun tekstien julkaisemista julkisuudessa ei enää voi tehdä. Jokainen joutuu lukemaan kyseistä teostaan kotona tai niihin varatuissa tiloissa.

mies valaan vatsasta:

--- Lainaus käyttäjältä: "karjalaisenkyösti" ---Kuka osaa vetää oikeaa rajanveoa tässä kysymyksessä?
Minulle tulee sellainen tunne, että mitä tahansa asian suhteen kirkkossa päätettäisiin tehdä, aina tehdään väärin.
Mitkä ovat raamatulliset toimintatavat?
Jos homopareja vihitään, kuten aviopareja, oman tulkintani mukaan sellainen toiminta ei voi olla kirkon toimintaa, koska Raamatussa näyttää olevan kielteinen kanta asiaan.

Raamattu kuitenkin painottaa lähimmäisenrakkautta.
Joidenkin asioiden olemassaolo vain pitää hyäksyä, vaikka itse asioita ei hyväksyttäisikään.
--- Lainaus päättyy ---


Eikös Augustinus aikoinaan sanonut, että on asia, jota opetetaan, asia, jota suvaitaan, ja asia, jota on pakko sietää.

En ymmärrä miksi homoseksuaalit pitäisi siunata avioliittoon. Toisaalta, moni ei ymmärrä, miksi ei. Urpo Karjalainen sanoi saarnassaan Aholansaaren viimesitelyleirillä, että kirkon pitäisi siunata, lähimmäisen rakkauden nimessä.

Mutta eikä avioliitto ole selkeästi instituutio miehen ja naisen välillä? Miten silloin homoavioliitto olisi mahdollinen? Eikö kenet tahansa voi siunata, ja nykyään minkä tahansa, mutta pitäkö sitä silloin kutsua avioliitoksi?

Juhlilla oli tavallaan hienoa, että seksuaalivähemmistöt toivotettiin tervetulleiksi. Kuitenkin tapa oli hiukan outo. Melkein kuin olisi sormella osoitettu: " Katsokaa, nämä ovat erillaisia kuin me, mutta me sallimme heidän kokoontua täällä." Näytelmää? Hurskastelua?


--- Lainaus ---Toisaalta, lähimmäisenrakkaus ei toki voi tarkoittaa sitä, että pyritään tekemään mahdollisimman monen mieli iloiseksi.
--- Lainaus päättyy ---


Miksi sitten kirkossa ja herättäjässäkin näin näyttää nykyään olevan? Kaikki pitää sallia lähimmäisenrakkauden nimissä. Kaupallistetaan kaikki. Välillä tuntuu melkein ironiselta, kun ihmise ostavat kahdella kympillä paitoja, joissa lukee "murra valta mammonan".

Ja ei enää uskalleta sanoa asiota, niin kuin ne ovat. Hyvin mielstäni eräs nainen puhui, kun sanoi suoraan lepopäivän pyhittämisestä.

Mutta voinhan olla tunkematta itseäni kaiken maailman oheistoimintaan juhlilla...

Salis:

--- Lainaus käyttäjältä: "Laura" ---Jipun konsertti oli kerrassaan mainio. Ja ensivuonnahan ollaan taas tuttujen ja perinteisempien juhlaesiintyjien parissa. Itse vähän aluksi ihmettelin miksi tämän kaltainen esiintyjä on halunnut tulla juhlille esiintymään. Mutta miksei?

Surullisena olen seurannut kirkon kompastelua ensin naispappeuden kanssa ja nyt homoliittojen. Onneksi H-Y on ottanut suvaitsevamman kannan asiaan. Oma näkemykseni kun on, etteivät nämä asiat ole valintakysymyksiä. On surullista katsoa, kuinka instituutio, jonka tarkoitus on edistää lähimmäisenrakkauden toteutumista ihmisten elämässä epäonnistuu jatkuvasti.
--- Lainaus päättyy ---


No ...anyway seuroissa oli ainakin yksi tuttu homopari, jotka ovat eläneet pitkään avoliitossa. Vihkimistäkin ovat miettineet, kun on pappi ystävänä.

llwyd:
Kirkkohan on historiansa aikana lähinnä tukenut äärimmäisen epäoikeudenmukaisia ja mielivaltaisia olemassaolevia valtarakenteita. Valta ja vallankäyttö on ollut kristillisen kirkon ytimessä, heti siitä saakka, kun niskan päälle Rooman valtakunnassa päästiin - alkukristillinen vaatimattomuus ei tälle mahtavalle ruhtinaskirkolle enää sen koommin kelvannut. Tätä ei kauheasti muistella vaan ajatellaan puhdasoppisen ajan edustaneen todellakin puhdasta oppia. Minusta se oppi, ja etenkin sen opin maallinen, inhimillinen soveltaminen, oli erityisen tahriintunutta, erityisen epäkristillistä. Nyt kun kirkko on - onneksi - marginalisoitunut pois vallanpitäjän asemasta sille sitten vaaditaan äkillisesti "ryhtiä", kaikkien näiden ryhdittömien vuosisatojen jälkeen, niin mistä kohteesta? Täysin syyttömästä, täysin vaikutusvaltaa vailla olevasta vähemmistöryhmästä, joka ei vapaaehtoista ja ketään vahingoittamatonta olemustaan ja toimintaansa (siis lähinnä rakastamista) ole tietoisesti ja vapaasti valinnut. Tämä ryhmä meidän on sitten "kristillisyyden" nimissä tuomittava - maailmassa jossa vallitsee joka päivä räikeän rakkaudettomuuden ja itsekkyyden henki, räikeä loitontuminen kristillisistä arvoista. Kirkon pitäisi olla huutavan ääni korvessa, mutta sitä kutsutaankin kivittämään valtaa vailla olevia marginaaleissa eläviä, totaalisen viattomia ihmisryhmiä. Siinä sitä ryhtiä meille hyville, hienoille kristityille.

PekkaV:

--- Lainaus käyttäjältä: "llwyd" ---Kirkkohan on historiansa aikana lähinnä tukenut äärimmäisen epäoikeudenmukaisia ja mielivaltaisia olemassaolevia valtarakenteita. Tätä ei kauheasti enää muistella vaan ajatellaan puhdasoppisen ajan edustaneen todellakin puhdasta oppia. Minusta se oppi, tai sen opin maallinen, inhimillinen soveltaminen, oli erityisen tahriintunutta, erityisen epäkristillistä. Nyt kun kirkko on - onneksi - marginalisoitunut pois vallanpitäjän asemasta sille sitten vaaditaan "ryhtiä", niin mistä kohteesta? Täysin syyttömästä, täysin vaikutusvaltaa vailla olevasta vähemmistöryhmästä, joka ei vapaaehtoista ja ketään vahingoittamatonta olemustaan ja toimintaansa (siis lähinnä rakastamista) ole tietoisesti ja vapaasti valinnut. Tämä ryhmä meidän on sitten "kristillisyyden" nimissä tuomittava - maailmassa jossa vallitsee joka päivä räikeän rakkaudettomuuden ja itsekkyyden henki, räikeä loitontuminen kristillisistä arvoista. Kirkon pitäisi olla huutavan ääni korvessa, mutta sitä kutsutaankin kivittämään valtaa vailla olevia marginaaleissa eläviä, totaalisen viattomia ryhmiä. Siinä sitä ryhtiä meille hyville, hienoille kristityille.
--- Lainaus päättyy ---

Voi Jumalan pyssyt! Veljeni llwyd! Nyt kun olemme vahvoilla argumentaatiossamme, eikö lähdetä riskiretkelle pelastamaan karsastavia  lähimmäisiämme. Heristen nosteessa voisimme pelastaa ja selvittää samalla linttuulla jotain muutakin, mitä nyt eteen tulee - samalla vauhdilla kun nyt liikkeellä olemme, eikö.
Enivei. Leikki leikkinä. Asia on vakava. Olen kybällä sinun mukanasi.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu