Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: karjalaisenkyösti - 25.06.19 - klo:00:53

Otsikko: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 25.06.19 - klo:00:53
Viisi kysymystä:

1) Onko moraalisesti oikein kohdistaa agressiota, vihaista puhetta tai rankaisutoimenpiteitä ihmistä kohtaan, joka toimii omantuntonsa mukaan eikä koe voivansa toimia vastoin omaatuntoaan?

Otetaan esimerkki.
Joku on Raamatusta ymmärtänyt, että homosuhteessa eläminen on synti. Hän kertoo vakaumuksestaan julkisesti.
Vakaumus ei satu edustamaan ajan henkeä. Hän saa osakseen vihaista puhetta ja agressiota, ehkä uhkailujakin.
2) Mikä meni väärin?
3) Sekö, että hänen vakaumuksensa ei edusta ajan henkeä?
4) Millaisilla toimenpiteillä hän voisi muuttaa vakaumustaan sellaiseksi, kuin enemmistö haluaa sen olevan?
5) Vai, oliko ehkä se väärä teko siinä, että hän ei ymmärtänyt sitä, että vastoin ajan henkeä olevaa vakaumusta ei saisi kertoa kenellekään, ei ainakaan julkisesti?


Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: 1944 - 25.06.19 - klo:12:20
Tänä päivänä me jokainen olemme maallisen esivallan alaisia kaikki. Jos lain kanssa omatunto riitelee, niin siinä  tulee ongelma. Valitettavasti Raamattu ei ole tänään lakikirja, vaan se sivistyneen ihmisen elämän kirja.

Kirkkokin on laille alisteinen. Vapaat suunnat myös.

Esittämäsi ongelma on vaikea käsitellä. Vastasit oikeastaan monella tapaa itsellesi. Enemmistön mukaan näissä asioissa olisi jokaisen turvallisempi esiintyä, niin ei mene riidoiksi. Mutta enemmistö ei aina ole oikeassa, jolloin yksilöstä tulee uhri, jos lain mukaista oikeuttaan puolustaa. Vasta oikeus sanoo viimeisen sanan, jota totellaan. Ja siinäkin asiassa on monta porrasta, jotka voivat olla erimieliset, että ne läpikäydään korkeimman asteen tiedon saamiseksi.
Olen kahden maan kansalainen.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Riitta-mummi - 25.06.19 - klo:14:46
Kumpi on veljistä pahempi tai parempi tapa ymmärtää Raamatun opetuksia.

1. Menneinä vuosisatoina lukutaidoton kansa sai opetuksen saarnatulista niin kuin pappi sen opetti. Ja siinä edelleen muuttumattomana ptstminen.

vai

2. Nykyään Lukutaitoinen ihminen tutkii lukemansa rukoillen Jumalalta ymmärrystä ja muuttuen johdatuksen mukaan.
...

Omaan uskooni eivät kuulu eräät Vanhan Testamentin ennustukset, kiellot ym. koska luulen niiden olleen silloisen maailmanan , patriarkaattisen agraarikultturin perinteitä.
Pokkeuksia on kyllä, esim. Psalmit, Job, Joona, Jesaja, Sanalaskut ja Saarnaaja.

Uskon Jumalan kaikkivoivaan rakkauteen Jeesuksessa, syntiemme sovittajassa.
Jeesuksen elämä, puheet ja neuvot ovat matkaviittoja tielläni.

Ymmärrän kyllä että heiltä jotka fundamentisti uskovat jokaisen sanan oleva Jumalasta, ja että niiden muuttajalle tai tulkitsijalle  käy kalpaten.
Tässäkin kuuntelen Hengen ääntä ja noudatan sen neuvoja.

Lisäksi on Raamatun käännösten erilaisuus.  :017:

Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Riitta-mummi - 25.06.19 - klo:14:49
Vakuudeksi:  https://www.youtube.com/watch?v=4eu5NglYhDM
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: öppiäinen - 25.06.19 - klo:15:26
Onko tarkoitus keskustella aloituksen kysymyksestä numero yksi,  vai esimerkistä, jossa on kaikkea muutakin (ajan henkeä ym. ykköskohdassa mainitsematonta)?

Jos omatunto jotakuta pakottaa toimimaan vastoin lakia, niin eikös tuomarilla ole moraalinenkin velvollisuus langettaa rangaistus ja muilla viranomaisilla panna se toimeen? Eli kyllä näitä tapauksia löytyy.

Tai missä tapauksessa aggressio ja vihainen puhe olisi oikein? Onko niitä sitten sen oikeampi kohdistaa ihmiseen, joka kyllä tietää tekevänsä väärin?
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: 1944 - 25.06.19 - klo:16:15
Ei tietenkään agressiota ja vihapuhetta voida sallia sillä livulla, että sellaiseen kenties löytyy puoltoa Raamatusta.
Maallinen laki koskee kaikkia ensin. Hengellisen elämän kanssa on pärjättävä siten, että en rikkoisi lakia.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: seppos - 25.06.19 - klo:18:02
Viisi kysymystä:

1) Onko moraalisesti oikein kohdistaa agressiota, vihaista puhetta tai rankaisutoimenpiteitä ihmistä kohtaan, joka toimii omantuntonsa mukaan eikä koe voivansa toimia vastoin omaatuntoaan?

Otetaan esimerkki.
Joku on Raamatusta ymmärtänyt, että homosuhteessa eläminen on synti. Hän kertoo vakaumuksestaan julkisesti.
Vakaumus ei satu edustamaan ajan henkeä. Hän saa osakseen vihaista puhetta ja agressiota, ehkä uhkailujakin.

Kun omatunto ja laki ovat ristiriidassa, niin jommassa kummassa on vikaa. Tilanne on paha.

Lainaus
2) Mikä meni väärin?
3) Sekö, että hänen vakaumuksensa ei edusta ajan henkeä?
4) Millaisilla toimenpiteillä hän voisi muuttaa vakaumustaan sellaiseksi, kuin enemmistö haluaa sen olevan?
5) Vai, oliko ehkä se väärä teko siinä, että hän ei ymmärtänyt sitä, että vastoin ajan henkeä olevaa vakaumusta ei saisi kertoa kenellekään, ei ainakaan julkisesti?

Lukekaa raamatun eri kieliversioita, vaikka vai Ruotsin kirkkoraamattua, niin se poikkeaa yllättävän paljon suomalaisesta, sakasalaisesta ja englantilaisesta, kuten muutkin keskenään eli absoluuttisen totuuden löytäminen on erittäin haasteellista, mikä on fundamentalistille erittäin vaikea tilanne. Mihin silloin voi vakaumus perustua. (rakkauteen)
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: öppiäinen - 25.06.19 - klo:23:39
Kolmoskohtaan vastaisin "ei". Ei millään ajan hengellä ole asian kanssa tekemistä. Aika lailla siitä riippumatta erimielisyydet näyttävät puolin ja toisin herättävän aggressioita ja vihaista puhetta, tai ainakin puhetta joka tulkitaan vihaiseksi.

Minullakin herää aggressiot epäjohdonmukaisuudesta.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: öppiäinen - 25.06.19 - klo:23:41
Nelosesta tiedustelen ensin, onko kysymys vilpittömästi kysymys. Kysytkö esim. itsellesi neuvoa, miten onnistuisit muuttamaan mieltäsi?
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: öppiäinen - 25.06.19 - klo:23:46
Kakkoseen ja viitoseen saanee parhaat vastaukset kysymällä suoraan niiltä aggressiivisilta vihaisilta uhkailijoilta.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Viisveisaaja - 26.06.19 - klo:00:15
1) Onko moraalisesti oikein kohdistaa agressiota, vihaista puhetta tai rankaisutoimenpiteitä ihmistä kohtaan, joka toimii omantuntonsa mukaan eikä koe voivansa toimia vastoin omaatuntoaan?

Itse olin tuollainen ja olin valmis tekemään terrorismiteonkin oman sekaisen aatteeni mukaan.

Mikä oli aivopesty muhun nuorena.

Hyvä että agressiivisestikkin valkoinen valta ja muihin liikkeisiin ragoitiin.
Vaikka ne loukkasi mun vakaumusta, joka oli aika pahasti pielessä joskus.

Se, jos joku näkee homouden olevan syntiä ja ei kestä, että sitä vastaan jotkut on, niin en osaa sanoa mikä on oikein tai väärin.
Uskonnolliset tunteet kun on niin voimakkaita.


En ymmärtänyt karjalaisenkyöstin kirjoutuksesta oikeen mitään,oliko siinä kysymys ja vastaus tai ainakin, että näin tulisi opetus juttuna?
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Pyryharakka - 26.06.19 - klo:21:18
Lakia pitää noudattaa ja omaatuntoa tulisi kuunnella.

Oletan, että sodan aikana oli miehiä, jotka eivät halunneet tappaa, vaikka oli sota. Jokin aika sitten jonkun (en nyt edes muista maata tai paikkaa) mielestä oli oiken tappaa muslimeja moskeijassa, kun olivat vääräuskoisia. Hänen omatuntonsa ei soimannut vääräuskoisten tappamista.

Minun omatuntoni ei antaisi myöden ottaa työtä, jossa puoli väkisin myydään jotain tarpeetonta ja kallista ovelta ovelle myös vanhuksille, vaikka laki ei sitä kiellä. Mielestäni sellainen pappi, joka ei voi toimia yhteistyössä naispapin kanssa, hakeutukoon tehtäviin sellaiseen järjestöön, jossa omatunnon tuskia ei tule. Jos hän menee seurakuntapapin tehtäviin, joutuu varmasti jossain vaiheessa työskenelemään vastoin omaatuntoa.

Asioisa voi olla eri mieltä, mutta soviussa pitäisi pystyä elämään. Pitäsi olla pelisilmää, ettei turhaa provosoi.
Room. 12:14 Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. 15 Iloitkaa iloitsvien kanssa, itkekää itkevien kanssa. 16 Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. 17 Älkää maksako pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. 18 Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.

Etsin tämän kohdan tuon viimeisen jakeen takia. Vanhassa käännöksessä taisi olla termi, sovussa.
Kirjoitin vähän pidemmältikin kohtaa, sillä se loksahti tänään omalle kohdalle. Olin niin kiukkuinen ja tuohtunut tämän päivän työasian takia. Siinä on nyt ohjetta minulle itselleni.  :017: 
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: seppos - 26.06.19 - klo:21:25
Lakia pitää noudattaa ja omaatuntoa tulisi kuunnella.

Asioisa voi olla eri mieltä, mutta sovussa pitäisi pystyä elämään. Pitäsi olla pelisilmää, ettei turhaa provosoi.
Room. 12:14 Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. 15 Iloitkaa iloitsvien kanssa, itkekää itkevien kanssa. 16 Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. 17 Älkää maksako pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. 18 Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.
  :017:

Amen
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Mansipaani - 27.06.19 - klo:08:57
Raamattu on selkeä tässä asiassa. Ihmisillä vain ei ole enää uskoa siihen mikä Raamatussa on Jumalan sanaa, mikä ihmisen. Jumalan Pyhyys ei ole kadonnut mutta usko Jumalaan on. Onko Jumala kristityn pääasia, vai ihminen? ehkä pääasiaksi on tullut ihmismääritelmä rakkaudesta, mikä on turmeltunut jos asian ydin eli Jumalan sana on kadonnut. Samalla synnintunto on kadonnut. Tiestä on tullut lavea.

Oliko tämä vihapuhetta? En vihaa ketään, enkä halua mitään pahaa kenellekään. En oikein tiedä miten liberaalipuoli ja konservatiivipuoli voisivat kohdata tässä.

Vaikka kirkko näyttää muuttuvan jatkuvasti liberaalimmaksi, kirkosta eroaminen lisääntyy. Eroajina esim. Räsäsen kannanottoihin suuttuneita liberaaleja, myös konservatiiveja eroaa. Kirkko on kadottanut merkityksen ihmisten elämässä, ja sen sanoma on samentunut ja moniäänistynyt.

Entä jos lukisimme Raamattua kuin lapsi: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia." Kuten rakkaus, tai ihminen, tai oma itse. Paljon vaadittu! Vieläkö se pitää paikkaansa?
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Pena - 27.06.19 - klo:09:21
Raamattu on selkeä tässä asiassa.

Missä asiassa? Tässäkö: Joku on Raamatusta ymmärtänyt, että homosuhteessa eläminen on synti? Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa on kohtia, joissa tuomitaan homoseksuaaliset teot. Yksittäiset teot on kuitenkin eri asia kuin 'homosuhteessa eläminen'. Eihän miehen ja naisen avioliittokaan ole pelkästään rakastelua. On muistettava, että Raamatussa on kuvattu liikuttavankin kauniisti miesten välinen elämän kestävä rakkaus. Tarkoitan tietysti Daavidin ja Joonatanin tarinaa.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Riitta-mummi - 27.06.19 - klo:09:46
Se mikä monille on homosuhteissa pahinta, on sen näyttäytyminen.  Jos salassa ollaan, niin OK ! :102:

Näyttäytyminen, kuten Pride-marssit, minä näen samana ihmisoikeusvaatimuksena kuin Rauhanmarssit ja mustien marssit Yhdysvalloissa ja muidenkin vähemmistöjen marssit oikeuden puolesta. Jopa traktorimarssit Senaatintorille.

Tästähän on kysymys, oikeudesta olla se mikä on.

On synnynnäistä homoutta, ja on opittua tai elämän aiheuttamien traumojen ja pelkojen aiheuttamaa.
Kun löytää rakkautta ja ymmärrystä , vaikkakin saman sukupuoliselta, se on
kärsimisen arvoista.

Vapauteen Kristus meidät vapautti !
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Mansipaani - 27.06.19 - klo:10:25
Missä asiassa? Tässäkö: Joku on Raamatusta ymmärtänyt, että homosuhteessa eläminen on synti? Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa on kohtia, joissa tuomitaan homoseksuaaliset teot. Yksittäiset teot on kuitenkin eri asia kuin 'homosuhteessa eläminen'. Eihän miehen ja naisen avioliittokaan ole pelkästään rakastelua. On muistettava, että Raamatussa on kuvattu liikuttavankin kauniisti miesten välinen elämän kestävä rakkaus. Tarkoitan tietysti Daavidin ja Joonatanin tarinaa.

"Yksittäiset teot ovat eri asia kuin homosuhteessa eläminen." Tavallaan ehkä ymmärrän mitä ajat takaa, mutta en kuitenkaan täysin. Eikös sellaisessa suhteessa eläminen sisällä niitä yksittäisiä tekoja? Tarkoitat ehkä sitä että suhteessa ollaan vakiinnuttu ja sitouduttu- eli suhde on ihmisystävällisempi vaihtoehto kuin yksittäiset teot.

Mitä tulee Daavidin ja Joonatanin rakkauteen, niin olen ajatellut sen olevan samansukuista hengellistä ja henkistä rakkautta kuin mitä esim. Uudessa Testamentissa varhaisen seurakunnan aikana, siellä sydämellinen veljellinen rakkaus korostuu. On sanottu että Daavid ja Joonatan kokivat välillään olevan rakkauden naisen rakkautta paremmaksi, mutta en silti ole koskaan ajatellut kyseessä olevan seksuaalisen rakkauden. 
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: seppos - 27.06.19 - klo:11:30
"Yksittäiset teot ovat eri asia kuin homosuhteessa eläminen." Tavallaan ehkä ymmärrän mitä ajat takaa, mutta en kuitenkaan täysin. Eikös sellaisessa suhteessa eläminen sisällä niitä yksittäisiä tekoja? Tarkoitat ehkä sitä että suhteessa ollaan vakiinnuttu ja sitouduttu- eli suhde on ihmisystävällisempi vaihtoehto kuin yksittäiset teot.

Mitä tulee Daavidin ja Joonatanin rakkauteen, niin olen ajatellut sen olevan samansukuista hengellistä ja henkistä rakkautta kuin mitä esim. Uudessa Testamentissa varhaisen seurakunnan aikana, siellä sydämellinen veljellinen rakkaus korostuu. On sanottu että Daavid ja Joonatan kokivat välillään olevan rakkauden naisen rakkautta paremmaksi, mutta en silti ole koskaan ajatellut kyseessä olevan seksuaalisen rakkauden.

Samaa sukupuolta olevien välinen seksuaalinen rakkaus ei ollut mikään harvinaisuus tai piilossa pidettävä asia antiikin aikaan. Joten se lienee oikea vaihtoehto.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: öppiäinen - 27.06.19 - klo:11:51
Raamattu on selkeä tässä asiassa. Ihmisillä vain ei ole enää uskoa siihen mikä Raamatussa on Jumalan sanaa, mikä ihmisen. Jumalan Pyhyys ei ole kadonnut mutta usko Jumalaan on. Onko Jumala kristityn pääasia, vai ihminen? ehkä pääasiaksi on tullut ihmismääritelmä rakkaudesta, mikä on turmeltunut jos asian ydin eli Jumalan sana on kadonnut. Samalla synnintunto on kadonnut. Tiestä on tullut lavea.

Oliko tämä vihapuhetta? En vihaa ketään, enkä halua mitään pahaa kenellekään. En oikein tiedä miten liberaalipuoli ja konservatiivipuoli voisivat kohdata tässä.

Vaikka kirkko näyttää muuttuvan jatkuvasti liberaalimmaksi, kirkosta eroaminen lisääntyy.

Olen varmaan niitä liberaaleja, ja minut voisi kohdata olemalla johdonmukainen. Homosuhteiden tapauksessa se vaatisi, että vähintään yhtä suurella innolla vastustettaisiin uudelleen avioitumista eron jälkeen. Uusi Testamentti on siinä asiassa harvinaisen selkeä. Tietysti pitäisi myös muistaa, ettei avioliittoa papin aamen tee, vaan se "yhdeksi lihaksi tuleminen".  Ja muutenkin voisi siltä katsoa kaikki käskyt ja kiellot jotka eivät käy järkeen ja miettiä, pitäisikö niitä silti noudattaa. Tai kuinka paljon saa omistaa ja tuhlata tarpeettomaan kun maailmassa kuitenkin on oikeasti hädänalaisia, se onkin jo vaikeampi tapaus.

Liberaalimmaksi muuttumisen tavoitteena tuskin on pitää ihmisiä kirkossa. Jos ei vain usko ja katsoo että kirkkoon kuuluakseen pitää uskoa (=hyvin on joidenkin liikkeiden sama henkilökohtaisen uskon vaatimus iskostunut mieliin), on loogisinta erota. Tuo on se perustelu, jonka useimmin kuulen. Jos taas uskoo, sama perustelu voi johtaa eroon maallistuneeksi koetusta kirkosta, sillä mitäpä kirkolla tekee kun oma usko on se mikä ratkaisee. Vähemmän individualistiset konservatiivit voivat myös vaihtaa kirkkokuntaa.



Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: öppiäinen - 27.06.19 - klo:12:03
Äh, miten osaisin sanoa oikein... tarkoitukseni ei ollut homosuhteita syntinä pitäville sanoa, että itsekin teette kaikenlaista syntiä, sillä sen varmaan heistä useimmat myöntävätkin. Vaan ihan vain ihmettelen, miksi he eivät samalla aktiivisuudella puutu muuhun synnintekoon tai -hyväksymiseen. Vai puuttuvatko mutta en sitä vain huomaa, kun tiedotusvälineet eivät kaikkea raportoi?

Erityisesti kyllä ihmettelen moneen kertaan mainitsemaani uudelleen avioitumis -asiaa. Onko sittenkin helpompi mennä kutsuvieraana uudelleen avioituvan sukulaistytön häihin kuin jos hän olisikin naisen kanssa avioitumassa, ja jos niin miksi?
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Mansipaani - 27.06.19 - klo:12:16
Samaa sukupuolta olevien välinen seksuaalinen rakkaus ei ollut mikään harvinaisuus tai piilossa pidettävä asia antiikin aikaan. Joten se lienee oikea vaihtoehto.

Mooseksen laki oli aika jyrkkä asian suhteen, joten olisiko Jumalaa pelkäävä Daavid rikkonut niin paljon lakia vastaan?
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Mansipaani - 27.06.19 - klo:12:33
Olen varmaan niitä liberaaleja, ja minut voisi kohdata olemalla johdonmukainen. Homosuhteiden tapauksessa se vaatisi, että vähintään yhtä suurella innolla vastustettaisiin uudelleen avioitumista eron jälkeen. Uusi Testamentti on siinä asiassa harvinaisen selkeä. Tietysti pitäisi myös muistaa, ettei avioliittoa papin aamen tee, vaan se "yhdeksi lihaksi tuleminen".  Ja muutenkin voisi siltä katsoa kaikki käskyt ja kiellot jotka eivät käy järkeen ja miettiä, pitäisikö niitä silti noudattaa. Tai kuinka paljon saa omistaa ja tuhlata tarpeettomaan kun maailmassa kuitenkin on oikeasti hädänalaisia, se onkin jo vaikeampi tapaus.


Niin, ymmärrän kyllä pointtisi. Mihin vetää raja? Mitä noudattaa, mitä pitää vähemmän tärkeänä? jonkinlaista arvotusta kukin tekee. Vaimoväki ei enää peitä päätä seurakunnan kokoontumisissa, rahallista avustusta ei painoteta, paljon asioita on muuttunut. Ihminen minäkin olen ja ymmärrän että on vaikeita, suorastaan mahdottomia asioita kuten naimattomana pysymisen vaatimus eron jälkeen, kunnes entisestä puolisosta aika jättää. Ei minullakaan ole halki-poikki-pinoon vastauksia joka asiaan. Uskon kuitenkin että kristittynä tulisi kysyä Jumalan tahtoa asiaan ja tehdä ratkaisu sen perusteella.

Liberaalimmaksi muuttumisen tavoitteena tuskin on pitää ihmisiä kirkossa. Jos ei vain usko ja katsoo että kirkkoon kuuluakseen pitää uskoa (=hyvin on joidenkin liikkeiden sama henkilökohtaisen uskon vaatimus iskostunut mieliin), on loogisinta erota. Tuo on se perustelu, jonka useimmin kuulen. Jos taas uskoo, sama perustelu voi johtaa eroon maallistuneeksi koetusta kirkosta, sillä mitäpä kirkolla tekee kun oma usko on se mikä ratkaisee. Vähemmän individualistiset konservatiivit voivat myös vaihtaa kirkkokuntaa.

Näinhän se on.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Pena - 27.06.19 - klo:13:11
Mitä tulee Daavidin ja Joonatanin rakkauteen, niin olen ajatellut sen olevan samansukuista hengellistä ja henkistä rakkautta kuin mitä esim. Uudessa Testamentissa varhaisen seurakunnan aikana, siellä sydämellinen veljellinen rakkaus korostuu. On sanottu että Daavid ja Joonatan kokivat välillään olevan rakkauden naisen rakkautta paremmaksi, mutta en silti ole koskaan ajatellut kyseessä olevan seksuaalisen rakkauden.

Heidän rakkautensa 'seksuaalisuudesta' ei meille kerrota. Se ei meille varmaan kuulukaan. Ajattelen kuitenkin toisaalta, että avioliitto on hyvin paljon muuta kuin kristitylle sallittu sukupuolisuhde. "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen." ja: "Kaksin on parempi kuin yksin, sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan. Jos he kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan, mutta voi yksinäistä, joka kaatuu -- häntä auttamassa ei ole ketään. Ja jos kaksi makaa yhdessä, on molemmilla lämmin, mutta kuinka yksinäisellä voisi olla lämmin?" kuvaavat mielestäni hyvin sitä, mitä avioliitolla tarkoitetaan.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: öppiäinen - 27.06.19 - klo:13:15

ymmärrän että on vaikeita, suorastaan mahdottomia asioita kuten naimattomana pysymisen vaatimus eron jälkeen, kunnes entisestä puolisosta aika jättää. Ei minullakaan ole halki-poikki-pinoon vastauksia joka asiaan. Uskon kuitenkin että kristittynä tulisi kysyä Jumalan tahtoa asiaan ja tehdä ratkaisu sen perusteella.

Eihän tuo eronneille asetettu vaatimus liene sen vaikeampi täyttää kuin homoille asetettu vaatimus elää ikänsä selibaatissa.

Eiköhän ns. liberaalitkin Jumalan tahtoa kysele. Ovat vain tulleet toisiin päätelmiin kuin ns. konservatiivit, jolloin voi konservatiivien silmissä näyttää etteivät kyselisi. Lienee syytä kirjoittaa ns., sillä jossakin muussa kysymyksessä kuin tässä ainaisessa homoasiassa voivatkin rintamalinjat kulkea eri kohdissa.

Tuo vimeinen ehkä huomiona siihen, että ns. liberaalit saattaa nostaa sotajalalle myös ns. konservatiivien väite, että eihän teitä edes kiinnosta mikä Jumalan tahto on vaan vain oma tahtonne. Kuka ensimmäisenä haluaisi olla sovinnollinen?
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: PekkaV - 28.06.19 - klo:08:53

   Viisi kysymystä:

1) Onko moraalisesti oikein kohdistaa agressiota, vihaista puhetta tai rankaisutoimenpiteitä ihmistä kohtaan, joka toimii omantuntonsa mukaan eikä koe voivansa toimia vastoin omaatuntoaan?

Otetaan esimerkki.
Joku on Raamatusta ymmärtänyt, että homosuhteessa eläminen on synti. Hän kertoo vakaumuksestaan julkisesti.
Vakaumus ei satu edustamaan ajan henkeä. Hän saa osakseen vihaista puhetta ja agressiota, ehkä uhkailujakin.
2) Mikä meni väärin?
3) Sekö, että hänen vakaumuksensa ei edusta ajan henkeä?
4) Millaisilla toimenpiteillä hän voisi muuttaa vakaumustaan sellaiseksi, kuin enemmistö haluaa sen olevan?
5) Vai, oliko ehkä se väärä teko siinä, että hän ei ymmärtänyt sitä, että vastoin ajan henkeä olevaa vakaumusta ei saisi kertoa kenellekään, ei ainakaan julkisesti?[/i]

http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=5137.0


1) Onko moraalisesti oikein kohdistaa agressiota, vihaista puhetta tai rankaisutoimenpiteitä ihmistä kohtaan, joka toimii omantuntonsa mukaan eikä koe voivansa toimia vastoin omaatuntoaan?

Kuuntelu on oikein. Kuuntelu, kuuntelu ja kuuntelu. Agressio ja vihainen puhe ovat inhimillisiä reaktioita. Niille ei aina voi mitään. Rankaisu, esimerkiksi ”joukkohivutus” on yksi tapa päästä eteenpäin. Rikosilmoitus tulee kyseeseen joskus. Et varmaan sellaisia tekoja ajanut takaa?


Otetaan esimerkki.
Joku on Raamatusta ymmärtänyt, että homosuhteessa eläminen on synti. Hän kertoo vakaumuksestaan julkisesti.
Vakaumus ei satu edustamaan ajan henkeä. Hän saa osakseen vihaista puhetta ja agressiota, ehkä uhkailujakin.
2) Mikä meni väärin?

 
Ei mikään.


3) Sekö, että hänen vakaumuksensa ei edusta ajan henkeä?

Ei.


4) Millaisilla toimenpiteillä hän voisi muuttaa vakaumustaan sellaiseksi, kuin enemmistö haluaa sen olevan?

Opiskelemalla, kuuntelemalla ja rukoilemalla. Tai olla omaa mieltänsä. Oloa helpottaa, jos kuuntelu, opiskelu ja rukoilu auttavat ymmärtämään toisinajattelevaa.


5) Vai, oliko ehkä se väärä teko siinä, että hän ei ymmärtänyt sitä, että vastoin ajan henkeä olevaa vakaumusta ei saisi kertoa kenellekään, ei ainakaan julkisesti?

Kyllä kaverille voi ja pitääkin kertoa. Sitten julkisuus onkin toinen asia. Tiedämmehän me somen?! Kaverin ja somen välissä on eri asteisia julkisuustilanteita. Se oma harkinta, se on poikaa. Jos julistamisen tai peräti käännyttämisen tarve on pakottava, seuraukset saa kantaa nahoissaan. Ristillä roikkuminen ei liene mukavaa motivaation koosta riippumatta.

Raamatun läpitunkeva ajatus on rakkaus.

Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: vn - 28.06.19 - klo:11:05
Kiitos Pekka näistä mielestäni aika selkeistä ajatuksista, ainakin minulle selkeni
paremmin mistä tässä ketjussa keskustellaan.
Tähän aiheeseen en osaa kantaa ottaa, enkä mieti sen kummemmin...
on tärkeämpääkin ajateltavaa...se miten itse elän...ja ennenkaikkea miten pääsen
perille Taivaan kotiin, iankaikkiseen iloon.  Jeesus on tie, totuus ja elämä!

 :eusa_pray: :109:
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: PekkaV - 28.06.19 - klo:16:13


 on tärkeämpääkin ajateltavaa...se miten itse elän...ja ennenkaikkea miten pääsen
perille Taivaan kotiin, iankaikkiseen iloon.  Jeesus on tie, totuus ja elämä!

 :eusa_pray: :109:


   Seuratkaamme siis vn:ää ja Jeesusta.  :109:

Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Pena - 28.06.19 - klo:17:58
Suuttua saa, mutta ei vihata. Tunteet tulevat ja menevät, mutta kaikkia ei saa päästää asumaan ja muuttumaan asenteiksi.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 03.07.19 - klo:07:33
Kirkko on kadottanut merkityksen ihmisten elämässä, ja sen sanoma on samentunut ja moniäänistynyt.

Kirkon ensisijainen tehtävä on julistaa evankeliumia yhteiskuntamme keskellä.
Minun mielestäni tuo tehtävä on unohtunut. Se ei ole enää kirkon pääagendalla.
Jonkin verran vielä julistetaan lakia: "rakasta lähimmäistäsi", joskin pääsanomana tuntuu olevan erilaiset yhteiskunnalliset asiat sekä sellainen kristillisyys, jota menneiden ajan heränneet isät kammoksuivat ja julistivat helvetin tieksi.

Onneksi edellenkin on siellä täällä yksittäisiä pappeja, jotka uskovat ja julistavat lakia ja evankeliumia ja jättävät yhteiskunnalliset asiat poliitikkojen hoidettavaksi.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: seppos - 03.07.19 - klo:17:12
Kirkon ensisijainen tehtävä on julistaa evankeliumia yhteiskuntamme keskellä.
Minun mielestäni tuo tehtävä on unohtunut. Se ei ole enää kirkon pääagendalla.
Jonkin verran vielä julistetaan lakia: "rakasta lähimmäistäsi", joskin pääsanomana tuntuu olevan erilaiset yhteiskunnalliset asiat sekä sellainen kristillisyys, jota menneiden ajan heränneet isät kammoksuivat ja julistivat helvetin tieksi.

Onneksi edellenkin on siellä täällä yksittäisiä pappeja, jotka uskovat ja julistavat lakia ja evankeliumia ja jättävät yhteiskunnalliset asiat poliitikkojen hoidettavaksi.

Miten tuo täytyy ymmärtää. Se ei ole toisten syntien kaivelimista ja kuvittelemista. Se ei myöskään ole oikeassa olemista, kun Jumala ja minä tiedämme asian. Pudotkaa alas puusta ja madelkaa raajarikkoina maata myöten niin saatte valon.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 03.07.19 - klo:18:11
Se ei ole toisten syntien kaivelimista ja kuvittelemista. Se ei myöskään ole oikeassa olemista, kun Jumala ja minä tiedämme asian. Pudotkaa alas puusta ja madelkaa raajarikkoina maata myöten niin saatte valon.

Tämä on juuri se oikea tyyli, jolla Lakia pitäisi kirkossa julistaa: määritellään selkeästi synti ja rikkomus sekä kohdistetaan se sillä hetkellä paikalla olevaan yleisöön taikka osaan paikalla olevasta yleisöstä.

Lain jälkeen pitäisi kirkossa sitten olla evankeliumin vuoro niille, joita Laki satuttu.
Evankeliumikin tulisi julistaa niin selkeästi, että se saavuttaa sitä janoavan kuulijan.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Pena - 03.07.19 - klo:19:42
Tämän löysin Wikipediasta:

Seuraavassa luettelossa on käsitelty kreikan kielen sanoja, jotka Raamatussa on käännetty synniksi.

    Kreikan kielen sana ”anomia” tarkoittaa lain rikkomista.
    ”Ofeilima” merkitsee velkaa laiminlyömisestä, väärämielisyydestä, sopimuksen rikkomisesta tms.
    "Hamartia" Ohiampuminen tai osumattomuus, kun epäonnistutaan tarkoittamalla hyvää, mutta sitten huomataan, että tehdäänkin pahaa.
    ”Agnoema” tarkoittaa liukastumista, kompastumista, vahingossa tehtyä pahaa yms.
    ”Parakon” tarkoittaa tottelemattomuutta, mutta viittaa myös väärin kuulemiseen.
    ”Parabasis” viitaa lain rikkomiseen kiertämällä oikea.
    Sanalla ”asebeia” sitten tarkoitetaan aktiivista toimintaa Jumalaa vastaan.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 03.07.19 - klo:21:21
Vain tuo "Hamartia" oli minulle aikaisemmin tuttu.
Ei tekisi pahaa hankkia itselleen jonkinlaiset perustaidot UT:n kreikasta.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista k
Kirjoitti: Leena - 11.07.19 - klo:15:15
Pidin, Kyösti, mietiskelyistäsi. Kirjoitan kovassa flunssassa iPadilta enkä edes yritä kömpelöin näpein hakea sitä lausetta johon vastaan, mutta.

Tätä olen kyllä mietiskellyt siitä, kun herännäisyyden tutustuin eli nyt tulee täyteen kohta kaksi vuosikymmentä, jotta onko tietynlaisen uskonnäkemyksen vaatimus yhtäläisesti sen avaran armon hämmentämistä kuin käytöskoodin vaatiminen tai oikean ihmiskäsityksen selittäminen kaikelle maailmalle,  että näin Jumala ajattelee ja tahtoo.

...........................

Kun kävin seurakuntanuorissa, meitä oli paimentamassa kolme nuorisopappia koska kahden seurakunnan nuorisotyö oli yhdistetty, lisäksi lehtori. Yksi oli evankelinen uskonvarmuuksineen, toinen kireä viidesläinen uskoontuloineen, Kristuksen takaisintuloineen ja uskovien ylöstempaamisineen. Sitten oli lauhkeampi viidesläinen, ja lestadiolaisuuteen taipuvainen lehtori joka kuitenkin uskoi että uudestisyntyminen  tapahtui kasteessa.     Kyllä siitä kehitettiin sotku ja soppa.


Oltiin aika tavalla. pyörällä päästämme koko joukkokunta, mehän oltiin aina yhdessä.  Muun muassa pääteltiin, ettei saa tehdä hyvää, koska sitten alkaa uskoa pelastuvansa tekojen ansiosta.  Eli tavallinen eettinen toiminta ilman mitään uskonsörsseleitä olisi kiellettyä.


Vakaumus siitä, että minulla pitäisi olla uskonvarmuus pelastuakseni sai minut joskus hyppimään seinille, mutta kysyn, eikö epävarmuuden vaatimus saata toimia samoin. Eikö kaikenlaiset kokemusvaatimukset ja uskomistyylin tahtomiset tule äkkiä ihmisen ja Kristuksen väliin?


".....................


Ehkä en vain ymmärrä, mitä pohjimmiltaan ja perimmältään tavoitellaan, kun puhutaan pienestä paikasta ja huonoista asioista . Nöyryyttäkö?

Kirja ” Kymmenen kuolemansyntiä ”(apua kenen kirjoittama...ja oliko niitä kymmenen? Siis suomalainen teologi, joitain vuosikymmeniä sitten) kuvaa nöyryyttä ja ylpeyttä  niin mainiosti.  Kuinka nöyryys on mahdoton hyve, sillä nöyrtyessään ihminen kyllä on siitä nopeasti tietoinen ja ylpistyy omasta nöyryydestään saman tien. 

............................

Nämä vuodet vailla uskoa ja aktiivista seurakuntaelämää jättivät minulle erikoisen ajatuksen. Jumala pysyi samana, Jumala ei muutu. Se on hyvin erikoinen, sillä ihminen olisi potkaissut minut pellolle ajat sitten tämmöisestä suhteesta. Pitihän minun tuo tietää, kun 16- vuotiaasta osasin laulaa että ” sillä Jumala ei muutu...”. En tainnut tietää.


".............................


Toisaalta ———.    jos ajattelen, kuinka elämä on omalta puoleltani kulkenut, niin enhän minä ole ikinä ollut mistään erityisen varma. Se on vain realiteetti.  Todellisempaa olisi puhua pelastusepävarmuudesta, jos ajattelee uskoaan arkikokemuksena ja kiinnostuksen kohteena.  Se on niin käsittämätöntä. Joskus luulin sentään itse tekeväni niitä valintoja. Että jätänpä kokonaan kaiken,  en jaksa enkä osaa edustaa viidettä evankeliumia toisille.

Jos taas ajattelisin että Jumala ehkä, ehkä näki minut kaiken aikaa samoin, no, se tuntuu sekä kauhistuttavalta että ainoalta turvalta.  Ehkä enemmän kauhistuttavalta. Taidan ymmärtää, millaista kokemusta alkukertomukset kuvaavat. Siihen tarvittaisiin sitä armoa enkä juuri nyt edes rohkene pyytää.... 



Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Leena - 11.07.19 - klo:15:16
Oho.  Anteeksi p i t K ä teksti.  Varon vastedes.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista k
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 12.07.19 - klo:01:34
Muun muassa pääteltiin, ettei saa tehdä hyvää, koska sitten alkaa uskoa pelastuvansa tekojen ansiosta.  Eli tavallinen eettinen toiminta ilman mitään uskonsörsseleitä olisi kiellettyä.

Vakaumus siitä, että minulla pitäisi olla uskonvarmuus pelastuakseni sai minut joskus hyppimään seinille, mutta kysyn, eikö epävarmuuden vaatimus saata toimia samoin. Eikö kaikenlaiset kokemusvaatimukset ja uskomistyylin tahtomiset tule äkkiä ihmisen ja Kristuksen väliin?

Minulle on tällainen teoria:
Kun tulee suurempi herätyksen aika, ihmiset hätääntyvät syntisyydestään ja alkavat etsiä Jumalaa.
Sitten aikaa kuluu, tulee uusia sukupolvia. Tietyt tavat ja hokemat jäävät kuitenkin elämään, sisältö kuitenkin tuppaa katoamaan.
Esim1. Körttiläisyydessä ymmärrettiin ihmisen pienuus ja se, että pieni ihminen monesti epäilee Jumalaan liittyviä asioita. Ehkä ymmärrettiin jotain, mitä on hengellinen köyhyys.
Lagus kirjoitti eräässä kirjeessään suunnilleen näin, että hänellä on kaiken ahdistuksen keskellä kaikenlaisia ilon hetkiä Kristuksen yhteydessä, mutta hän jonkun hänelle tuntemattoman esteen johdosta ei puhu tästä sisäisestä ilostaan.
Näin on varmaan ollut monen körttiläisen kohdalla: ahdistusta ja samaan aikaan myäs jonkinlaista iloa.
Pikkuhiljaa sisäinen salattu elämä Kristuksen kanssa hiipui  aikojen saatossa ja uusien sukupolvien tultua ja enää "isien usko" oli jo harvemmilla körttiläisillä. Katse kääntyi Kristuksesta omaan itseen: ryhdyttiin korostamaan omaa ja oman ryhmän nöyryyttä, jossa ollaan muita parempia.
Eräs tapa pysyä nöyränä ja alatiellä on vältellä hyviä tekoja ja keskustelemaan mieluummin maallisista, kuin taivaallisista. Piti myös kaveerata ei-kristittyjen kanssa, jotta ei antaisi itsesään liian uskovaista kuvaa. (Lagus kääntyisi haudassaan, jos pystyisi).
Ryhdyttiin korostamaan epävarmuutta, koska kuviteltiin, että epävarmuus on nöyrän ihmisen merkki.
Varmuus on pahasta, varsinkin, jos on kyse pelastusvarmuudesta.
(Luther suomii todella kovin sanoin tällaista epävarmuudessa olemista ainakin, kirjassaan Sidottu ratkaisuvalta).
Yhteisissä kokoontumisissa vältetään Raamattua ja puhemuodossa olevaa ääneen rukousta, jotta ei ylihengellistyttäisi. Seurapuheet pitää olla sellaisia, ettei vain kukaan suuressa nöyryydessään saisi kokemusta, että tuo puhuja yrittää olla jotenkin MINUN yläpuolellani.

Oma sisikunta todistaa vahvasti, että näin on oikein, näin pitää olla ja elää.


Esim2: Helluntaiseurakunnan piirissä ainakin 1970 luvulla korostettiin pelastusvarmuutta sillä lailla, että ainakin sen ajan lapsena minulle tuli sellainen uskomus, että pelastuakseni tarvitsen pelastusvarmuuden.


Itse olen tämän pelastusvarmuusasian kanssa samoilla linjoilla kuin Lagus (ja ehkäpä tämä linja on ollut hyvinkin yleinen), eli että pelastus ei perustu psyykenmaailmassa olevaan pelastusvarmuuteen eikä varsinkaan varmuuden puuttumiseen, vaan Kristukseen. Pelastusvarmuuden kokeminen on toki hyvin tärkeä asia jota tulee Jumalalta pyytää, mutta vaikka sitä ei saisikaan, niin ei maailma siihen kaadu.
Joka huutaa avukseen Herran nimeä pelastuu, vaikka ei saisikaan pelastusvarmuutta.
Oikeaa pelastusvarmuutta ei myös pidä halveksia, kuten ei muitakaan Jumalan lahjoja.

Vielä ajatus körttiseurojen Raamatun ja ääneen rukouksen puuttumisesta. Eräänä syynä siihen voi hyvinkin olla konvetikkeliplakaati, eli kauan sitten ollut ja myöhemmin kumottu kokoontumiskielto, eli ei saanut vapaasti kokoontua hartaustilaisuuksiin. Kun piti seuroja, joissa vain laulettiin, ei ollut niin suurta vaaraa joutua esivallan taikka kirkon vainojen kohteeksi.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 12.07.19 - klo:01:56
Tällaista tulee pohtineeksi: Raamattu kertoo monessa kohdin, että joka uskoo Jeesukseen, se pelastuu.
Ja varsinkin, kun Raamattu kertoo, että jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.
Onhan se kummallista, että jos uskoo vakaasti itselleen nämä monen monituiset lupaukset, niin se on jotenkin paha asia
ja
hyvä asia olisi se, että epäilee niitä ja ei ota uskoakseen.

Ihminen on kuitenkin kovin taipuvainen tekemään itsesään keskipisteen ja syrjäyttämään Sanan.
Tarkoitan tällä sitä, että koska totuus monesti on se, että meidän on vaikea uskoa Raamattua, niin me alamme kuvitella, että me meidän epäilyinemme olemme se keskipiste ja kaikkein oikein totuus
ja näin epäilystä tuleekin se hyve ja Raamattu sivuutetaan.

Oikea tapa olisi pitää Jumalaa keskipisteenä ja uskoa Hänen sanomansa ja tunnustaa, että me olemme väärässä, kun emme usko Jumalan lupauksia. Tämä jos mikä vie ihmisen todelliselle pienelle paikalle jossa ei enää nosteta ihmistä epäilyksen jalustalle palvottavaksi.

Minä olen eräs, jonka on vaikea uskoa Jumalan lupauksia omalle kohdalleni. Minun kaltaisiani taitaa olla monia. Tämä ei kuitenkaan ole mikään hyve, jota pitää tavoitella.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Pena - 12.07.19 - klo:05:56
Usko Jeesukseen on minulle oman vajavaisen itseni ja heikon uskoni pitämistä pienenä ja turvautumista Jeesuksen äärettömään vanhurskauteen. Se ei siis ole olennaista, että minä uskon vaan se keneen uskon.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohta
Kirjoitti: Leena - 12.07.19 - klo:12:08
Usko Jeesukseen on minulle oman vajavaisen itseni ja heikon uskoni pitämistä pienenä ja turvautumista Jeesuksen äärettömään vanhurskauteen. Se ei siis ole olennaista, että minä uskon vaan se keneen uskon.

Tuo ” oleellista on, kehen uskon” oli joka papilta opittu hokema,  siis  jo sieltä viiden,  kohta kuuden vuosikymmenen takaa tutuksi tullut eli tällä kertaa  se oli täysin merkityksetön.  Meillä käytetyistä,  itse kerätyistä lauluvihkoista ensimmäisenä tulee mieleeni se ” Tiedän, minne kuljen, tiedän, kuka kanssain kulkee”. Mietin miten laulujenkin teologia oli hyvin kirjavaa—-  siellä oli jokin sikkari kyllä. 

............

Sen sijaan arvelen Kyöstin tällä kertaa käyvän kanssani osapuilleen samaa keskustelua, ja joskus kun muuten luin sitä teologiaa olisin mielellään ottanut tutkimusaiheeksi herätysliikkeiden vaiheet ja painotukset. Tavallaan harmi että se silloin jäi.

.......................

Muuten voisi kai sanoa että Pena on erittäin oikeassa ja tämä meille opetettiin oikein.  Itse asiassa monta juttua opetettiin oikein, luulen,  muutta aika hajanaisesti ja niin vaihtelevissa konteksteissa että siinä kaaostuivat vähintään lupaukset että vaatimukset ja ehkä siitä kireästä viidesläisyydestä johtuen kaikesta tuli vaatimusta.

..................
Muuten ketju kävi kyllä keskustelua erilaisista sukupuolisuhteista.  Toivon etten sotkenut sitä nuhapäissä.  Tuo mitä Riitta-mummi, öppiäinen ja Pena kirjoittavat tuo mieleen ajatuksen, joka siellä jo taisi olla jollain tavalla. Eli kuinka on niin paljon helpompaa sietää uutta avioliittoa kuin vaikka kuinka pysyvää ja kestävää homoseksuaalista suhdetta? 

Jos homoseksuaalisuus jotenkin etoo, niin olisiko kyseessä psyykkinen kokemus, ei hengellinen?

Muistan kun tutustuin kaveriin joka vakuutti, että hän kivittäisi homon kuoliaaksi.  Ihanko totta, kysyin. Ihan totta, jos kutsun homon ystäväni tänne, hän kivittää sen, kirjaimellisesti. Entäs viides käsky kysyin. Ei haittaa, hän tietää mistä saa synninpäästön kotikaupungissa.  No sillä kuitti, vai?  Jumalan edessä?  Juu, hän oli siitä ihan varma. 3 Moos. jokin luku jokin jae, en muista mikä.


 
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Leena - 12.07.19 - klo:12:20
Ortodoksinen kirkko katsoo läpi sormien esiaviollista suhteita ja vihkii kyselemättä neljästi avioliittoon eronneen, muttei enää sitten. ” Elämä on niin lyhyt, että ellei neljässä liitossa huomaa mikä menee vikaan, ei sitä ehdi oppiakaan” (isä Iivo).  Erona ensimmäiseen vihkimiseen yhteistä maljaa ei tarjota vihkiliturgiassa. Paradoksaalisesti, jälleen, ei ole kai muuttanut kantaansa homoseksuaalisuuteen.

Muuten, ut: n kreikkaa saa lukea etänä verkossa Itäisen yliopiston eli Joensuun läntisen teologian laitoksella tai ainakin sai. Kannattaa! Tentit järjestetään esim. Helsingin avoimen yliopiston tenttipäivinä muiden kurssien yhteydessä.  Ilmoittautuminen oli haastavinta koko kurssissa.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Leena - 12.07.19 - klo:12:34
Tällaista tulee pohtineeksi: Raamattu kertoo monessa kohdin, että joka uskoo Jeesukseen, se pelastuu.
Ja varsinkin, kun Raamattu kertoo, että jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.
Onhan se kummallista, että jos uskoo vakaasti itselleen nämä monen monituiset lupaukset, niin se on jotenkin paha asia
ja
hyvä asia olisi se, että epäilee niitä ja ei ota uskoakseen.

Ihminen on kuitenkin kovin taipuvainen tekemään itsesään keskipisteen ja syrjäyttämään Sanan.
Tarkoitan tällä sitä, että koska totuus monesti on se, että meidän on vaikea uskoa Raamattua, niin me alamme kuvitella, että me meidän epäilyinemme olemme se keskipiste ja kaikkein oikein totuus
ja näin epäilystä tuleekin se hyve ja Raamattu sivuutetaan.

Oikea tapa olisi pitää Jumalaa keskipisteenä ja uskoa Hänen sanomansa ja tunnustaa, että me olemme väärässä, kun emme usko Jumalan lupauksia. Tämä jos mikä vie ihmisen todelliselle pienelle paikalle jossa ei enää nosteta ihmistä epäilyksen jalustalle palvottavaksi.

Minä olen eräs, jonka on vaikea uskoa Jumalan lupauksia omalle kohdalleni. Minun kaltaisiani taitaa olla monia. Tämä ei kuitenkaan ole mikään hyve, jota pitää tavoitella.

Tässäpä tämä, tämmöistä taidan jokseenkin nyt ajatella.  Ja kun katson taaksepäin, niin harvoinpa olen mistään rohjennut olla varma. Viimeisin willitys oli miettiä, että niinpä niin, minä tahdoin itselleni sen rauhan josta puhutaan Joh 14:27 kun olin riparilla kipee, ainahan minä olen kipee.....  Joka tapauksessa luin päättökokeeseen ja vahingossa rupesin lukemaan jäähyväispuhetta ja järkytyin, kun se oli kuin suoraan minulle kirjoitettu.  Eli väärin uskottu....  olis pitänyt saada herätys jostain toisesta kohdasta... 


Mitähän jos uskoisi sen todeksi —- Jumaan johdatukseksi tai kutsuksi tai itsensä ilmoittamiseksi tai armonvilaukseksi tai ... tai...   mitä niitä on..... on svenska, Guds ingripande på ens liv.... 
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Leena - 12.07.19 - klo:12:38
Jaa, Leena jälleen tunaroi.... Eli kyl vielä sanoisin että Jumala oli, tai olisko ollut, monesti läsnä Sanassaan, mutta on ylitse Sanansa jopa....  Että hän joka kuoli koko maailman puolesta, kuoli koko maailman puolesta.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Leena - 12.07.19 - klo:12:53
Tämän löysin Wikipediasta:

Seuraavassa luettelossa on käsitelty kreikan kielen sanoja, jotka Raamatussa on käännetty synniksi.

    Kreikan kielen sana ”anomia” tarkoittaa lain rikkomista.
    ”Ofeilima” merkitsee velkaa laiminlyömisestä, väärämielisyydestä, sopimuksen rikkomisesta tms.
    "Hamartia" Ohiampuminen tai osumattomuus, kun epäonnistutaan tarkoittamalla hyvää, mutta sitten huomataan, että tehdäänkin pahaa.
    ”Agnoema” tarkoittaa liukastumista, kompastumista, vahingossa tehtyä pahaa yms.
    ”Parakon” tarkoittaa tottelemattomuutta, mutta viittaa myös väärin kuulemiseen.
    ”Parabasis” viitaa lain rikkomiseen kiertämällä oikea.
    Sanalla ”asebeia” sitten tarkoitetaan aktiivista toimintaa Jumalaa vastaan.


Näissä oli kyllä hirveästi variaatioita, ja sen takia jäi kokemus etten päässyt itse tavoitteeseen eli siihen, että voisin lukea novumia, vaikka kuinka hitaasti mutta silti. Jostain syystä juuri hamartia jäi takaraivoon kuin sen voisi kääntää muuten, kuin tuona tavallaan erehdyksenä jossa motiivi oli hyvä ja lopputulos paha.  Kaikki merkilliset ympärillä vaikuttavat kielioppiknopit ja muut sanat....  huhuh. Mutta ehkä juuri siksi tai koska se kielioppi oli niin tavattoman mutkikas, meinaan lukea sen kurssin joskus toiseen kertaan. Hamartian muistan toisin, mutta tuo on mahdollinen käännösvaihtiehto.

Nuo para- alkuiset kääntyivät useimmiten jotenkin erehdys, väärin kuulemisen seuraus tai laintulkinnan vaihtoehto (?) Se on jättänyt jälkiä nykykielen ja lääkäriatinaan tai slangin, taudinnimiin tms.

Että jos se on käännetty synniksi se käsitykseni mukaan siinä kontekstissa kääntyy niin. Tarkoittaa syntiä. Joka kai merkitsee Jumalan lain tai tahdon tms rikkomista.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: öppiäinen - 12.07.19 - klo:15:51
Tällaista tulee pohtineeksi: Raamattu kertoo monessa kohdin, että joka uskoo Jeesukseen, se pelastuu.
Ja varsinkin, kun Raamattu kertoo, että jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.
Onhan se kummallista, että jos uskoo vakaasti itselleen nämä monen monituiset lupaukset, niin se on jotenkin paha asia
ja hyvä asia olisi se, että epäilee niitä ja ei ota uskoakseen.

Ymmärtääkseni kysymys ei aina ole siitä, että kerrottaisiin, miten pitää tehdä tai miten on hyvä tehdä, vaan siitä, että kerrotaan, miten käytännössä usein on. Eli käytännössä monella on epäilyksiä. Tai että ei vain pysty uskomaan.

Jos on täysin varma siitä että Jumala on ja omat kysymykset on sitä, miten sitä Jumalaa pystyisi miellyttämään, ei tietenkään tuollaisia pohdintoja tarvitse, sillä ne ovat vastauksia (tai vastausyrityksiä) ihan toisiin kysymyksiin.

Ehkä siksi on niin monenlaisia kuppikuntia, kun on monenlaisia kysymyksiä. Enemmän olen kuullut sitä "jassoo, et usko Jeesukseen, eli et pelastu" -opetusta kuin uskovien mollaamista siitä että ovat niin varmoja. Mutta tämä vaikutelmani voi johtua siitä missä itse istun. Samoin kuin (otsikkoon palatakseni) se, milloin mikäkin on suuttumusta, ystävällistä opetusta tai vain omille tarkoitettua rohkaisua.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Leena - 13.07.19 - klo:12:53
Ymmärtääkseni kysymys ei aina ole siitä, että kerrottaisiin, miten pitää tehdä tai miten on hyvä tehdä, vaan siitä, että kerrotaan, miten käytännössä usein on. Eli käytännössä monella on epäilyksiä. Tai että ei vain pysty uskomaan.

Hyvä teksti ja hyvä nykäisy kohti keskustelun lähtökohtaa, tämä teki mieleni poimia erilleen, kun mietin olisiko näin. Ajattelin vähän iän vaikutusta siihen, kuinka näkee ns oikeaksi. Nuorelle saattaa jokin viidesläisyys sopia, ainakin se keräsi juuri nuorta porukkaa paljon. Kun ikää karttuu voi vain todeta, niin joo, mutta ei se niin mennyt. 

Eli kuten Dietricus Docens, pitkään uinunut virtuaalikörtti huomautti:  vastaus on usein ihan oikea mutta kysymys väärä.  Tai hyvin vastattu, mutta en minä sitä kysynyt.

Jos sitä suututaan ihan turhasta eli ne ovat näitä tilanteita.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Mansipaani - 15.07.19 - klo:09:55
Miten tuo täytyy ymmärtää. Se ei ole toisten syntien kaivelimista ja kuvittelemista. Se ei myöskään ole oikeassa olemista, kun Jumala ja minä tiedämme asian. Pudotkaa alas puusta ja madelkaa raajarikkoina maata myöten niin saatte valon.

Lueskelin eilen Galatalaiskirjeen selitystä, ja se ehdoton varmuus oikeasta opista oli niin silmiinpistävää että päätin tulla hieman kommentoimaan. Yleensäkin Lutherin vakaumus opin suhteen on hyvin varma, hyvin selkeä ja painottava. Siinä vasta pelastusvarmuutta korostava usko! en ole sellaista tavannut missään muualla, mikä on samalla aika ironista, koska kirkollisen luterilaisuuden nykyään ei ajatella korostavan pelastusvarmuutta. Kirjassa oli käsitelty Paavalin sanoja Raamatussa: "jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä me olemme teille julistaneet, olkoon kirottu!" Eikös tuo ole juuri sitä "minä ja Jumala" -asennetta.

Tässä ketjussa ei ole juteltu pelastusvarmuudesta, tiedän sen. Mutta jokaisella on asioita jotka ovat tärkeitä ja pyhiä, ja silloin vakaumuksessa on tiettyä varmuutta. Tietysti ymmärrän että hengelliset asiat perustuvat uskoon eikä näkemiseen, ja Jumalaa ei ole kukaan nähnyt. On asioita joita kannattaa kohdata pyhällä arkuudella. Mutta uskon että on myös asioita joita voi kohdata pyhällä varmuudella.

Suosittelen tuota Galatalaiskirjeen selitystä luettavaksi, sisältää mahtavia oivalluksia joista olisi paljon ammennettavaa tämänkin foorumin ketjuihin. Itselleni sen lukemisella on ihmeellisen rauhoittava vaikutus. En sano että unettava, mutta silti parhaimpia luettavia ennen nukkumaanmenoa.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: 1944 - 15.07.19 - klo:12:48
Olen lukemassa Urpo Karjalaisen kirjaa, josta alkureferointi on toisaalla,niin UK kirjoittaa paljon kirjeestä galatalaisille myös. Alkuun olin sitä mieltä, että pysyn kärryillä, mutta nyt lopussa ei taidakaan niin olla. Muutama sivu päivässä kertaillen, niin loppu häämöttää.
En ole suuttumassa vääräuskoisille. Olen tyytyväinen, että Qumranin "valon lapsista" joku kirjoittaa suomen kielellä. On oikeastaan monen sattumuksen hyvä tulos, että Qumranin kääröt päätyivät israelilaisten haltuun. Ne ovat tutkittavissa monella taholla. Voi kysyä, että olisiko ollut samoin, jos kääröt olisivat päätyneet muunlaisten ihmisten käsiin.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Leena - 21.07.19 - klo:18:33
Lueskelin eilen Galatalaiskirjeen selitystä, ja se ehdoton varmuus oikeasta opista oli niin silmiinpistävää että päätin tulla hieman kommentoimaan. Yleensäkin Lutherin vakaumus opin suhteen on hyvin varma, hyvin selkeä ja painottava. Siinä vasta pelastusvarmuutta korostava usko! en ole sellaista tavannut missään muualla, mikä on samalla aika ironista, koska kirkollisen luterilaisuuden nykyään ei ajatella korostavan pelastusvarmuutta. Kirjassa oli käsitelty Paavalin sanoja Raamatussa: "jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä me olemme teille julistaneet, olkoon kirottu!" Eikös tuo ole juuri sitä "minä ja Jumala" -asennetta.

Tässä ketjussa ei ole juteltu pelastusvarmuudesta, tiedän sen. Mutta jokaisella on asioita jotka ovat tärkeitä ja pyhiä, ja silloin vakaumuksessa on tiettyä varmuutta. Tietysti ymmärrän että hengelliset asiat perustuvat uskoon eikä näkemiseen, ja Jumalaa ei ole kukaan nähnyt. On asioita joita kannattaa kohdata pyhällä arkuudella. Mutta uskon että on myös asioita joita voi kohdata pyhällä varmuudella.

Suosittelen tuota Galatalaiskirjeen selitystä luettavaksi, sisältää mahtavia oivalluksia joista olisi paljon ammennettavaa tämänkin foorumin ketjuihin. Itselleni sen lukemisella on ihmeellisen rauhoittava vaikutus. En sano että unettava, mutta silti parhaimpia luettavia ennen nukkumaanmenoa.

Se on hieno, se galatalaiskirjeen kommentaari ja auttanut monia.  Jos joku törmää kirjaan Jansson&Lemmetyinen, Kun luostarin muurit murtuvat (Wenn Mauern fallen) löytää kuvauksen kahdesta Darmstadtin Evankelisiin Mariasisariin liittyneestä suomalaisesta, jotka kumpikin tahollaan alkoivat epäillä Mariasisarkunnan opinkappaleita. Riitta Lemmetyinen lainasi sen isänsä kirjahyllystä kotilomallaan, ja koki elämänsä tyrmistyksen ja huojennuksen.  Riitta ja Marianne alkoivat keskustella, vaikka se oli sisarten kesken ankarasti kiellettyä, ja huomasivat epäilleensä samoja oppeja.

Lutherin kirjasta lähti liikkeelle aika vyöry, nämä kaksi lähtivät opiskelemaan teologiaa ja tekivät gradunsa Mariasisarkunnan opinkappaleista.  He olivat toivoneet että kaikki olisi väärinkäsitystä, mutta Äiti Basilea Schlink ei väistynyt yhtään piirua, ja heidät erotettiin, tosin jääminen olisi ollut aika mahdotonta.  Tuo kirja on kevennetty, elämäkerralliseksi muokattu versio graduista.

Luin sen jälkeen kirpparilöytönä palasen Mutter Basilean omaelämäkertaa.

.................

Melkoinen osoitus siitä, kuinka kirkkonsa yhteydestä eristäytyvä pieni ryhmä kehittää omat oppinsa. Siinä ei pitkään kynä rapissut.

................

Mutta Mansipaanilta kysyisin mistä on lähtöisin ajatus, että EVL kirkko olisi tuossa pelastusvarmuusjutussa jotenkin out?  Se on aika lailla esillä reformaatiokirjallisuudessa, ja sen jälkeen ei ole juuri oppia tullut.   Itse kertaalleen kysyin tyhmiä,  kun kysyin mitä kirkko opettaa jostain, mikä minulle oli päivän kysymys eli joku ” johdatus”.  . Ei yhtään mitään.  Se ei ollut 1500- luvun kysymyksiä.  Pelastus ilman lain tekoja  oli Lutherin tärkein ongelma ja kyl se on tänään suurin kysymykseni sentään.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Mansipaani - 28.07.19 - klo:21:17

Mutta Mansipaanilta kysyisin mistä on lähtöisin ajatus, että EVL kirkko olisi tuossa pelastusvarmuusjutussa jotenkin out?  Se on aika lailla esillä reformaatiokirjallisuudessa, ja sen jälkeen ei ole juuri oppia tullut.   Itse kertaalleen kysyin tyhmiä,  kun kysyin mitä kirkko opettaa jostain, mikä minulle oli päivän kysymys eli joku ” johdatus”.  . Ei yhtään mitään.  Se ei ollut 1500- luvun kysymyksiä.  Pelastus ilman lain tekoja  oli Lutherin tärkein ongelma ja kyl se on tänään suurin kysymykseni sentään.

Ajattelin enemmän käytännön kautta kuin opin kautta: kun puhutaan pelastusvarmuudesta niin se yleensä yhdistetään tiettyihin uusiin herätysliikkeisiin. Kirkossa sitä ei juuri paukuteta, siis tavallisissa messuissa. Mutta Luther oli niin varma ja vakuuttunut tästä opista että kirjoitti siitä 700 sivua, ja kutsui Galatalaiskirjettä Katharina Von Borakseen jos oikein muistan. Se on sellaista syvällisempää pelastusvarmuusoppia.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Leena - 31.07.19 - klo:00:02
Ajattelin enemmän käytännön kautta kuin opin kautta: kun puhutaan pelastusvarmuudesta niin se yleensä yhdistetään tiettyihin uusiin herätysliikkeisiin. Kirkossa sitä ei juuri paukuteta, siis tavallisissa messuissa. Mutta Luther oli niin varma ja vakuuttunut tästä opista että kirjoitti siitä 700 sivua, ja kutsui Galatalaiskirjettä Katharina Von Borakseen jos oikein muistan. Se on sellaista syvällisempää pelastusvarmuusoppia.

En ehkä ymmärrä mitä kaipaat, mutta messun liturgiaan se kuuluu ja toistuu joka pyhä. ”Tänä on minun ruumiini,.. ” Tämä on minun vereni” jotka on tarkoitettu kirjaimellisesti otettaviksi.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: luterilainen - 31.08.19 - klo:17:40
Viisi kysymystä:

1) Onko moraalisesti oikein kohdistaa agressiota, vihaista puhetta tai rankaisutoimenpiteitä ihmistä kohtaan, joka toimii omantuntonsa mukaan eikä koe voivansa toimia vastoin omaatuntoaan?

Otetaan esimerkki.
Joku on Raamatusta ymmärtänyt, että homosuhteessa eläminen on synti. Hän kertoo vakaumuksestaan julkisesti.
Vakaumus ei satu edustamaan ajan henkeä. Hän saa osakseen vihaista puhetta ja agressiota, ehkä uhkailujakin.
2) Mikä meni väärin?
3) Sekö, että hänen vakaumuksensa ei edusta ajan henkeä?
4) Millaisilla toimenpiteillä hän voisi muuttaa vakaumustaan sellaiseksi, kuin enemmistö haluaa sen olevan?
5) Vai, oliko ehkä se väärä teko siinä, että hän ei ymmärtänyt sitä, että vastoin ajan henkeä olevaa vakaumusta ei saisi kertoa kenellekään, ei ainakaan julkisesti?

Karkeasti yleistäen näyttäisi siltä, että maassamme on sananvapaus ilmaista mielipiteitään, kunhan ne ajan hengen mukaisesti eivät kohdistu häiritsivästi seksuaalivähemmistöja ja islamia kohtaan, jottei kukaan pahoittaisi mieltään.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: seppos - 31.08.19 - klo:18:52
Karkeasti yleistäen näyttäisi siltä, että maassamme on sananvapaus ilmaista mielipiteitään, kunhan ne ajan hengen mukaisesti eivät kohdistu häiritsivästi seksuaalivähemmistöja ja islamia kohtaan, jottei kukaan pahoittaisi mieltään.

Täysin perätön ja naiivi huuli.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Pena - 01.09.19 - klo:10:05
’Häiritsevä kohdistuminen’ on epämääräinen ilmaus. Miksi ei puhuttaisi täsmällisemmin vaikkapa loukkaamisesta tai solvaamisesta? Onko tarkoitus viestiä, että mielipiteen häiritsevyys on kohteen vika eikä mielipiteen esittäjän?
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: vn - 01.09.19 - klo:11:57
Minun kirjoittamista ja puhumista rajoittaa aika paljon se että vastuu ei aina ole
kuulijalla ja lukijalla.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Pena - 01.09.19 - klo:17:15
Eikö vastuu ole aina tekijällä tai sanojalla?
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 02.09.19 - klo:14:40
Täysin perätön ja naiivi huuli.

Minun näkemykseni mukaan se ei ollut täysin perätön eikä naiivi huuli.
Mutta eiköhän tänne mahdu nämä molemmat näkemykset: SeppoSin näkemys ja tuo toinen näkemys.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Pena - 02.09.19 - klo:14:52
Niitä tahoja, jotka häiriintyvät kohti tulevasta kritiikistä, on paljon. Siinähän häiriintyvät. Sananvapautta rajoitetaan vain silloin, kun sanomisella loukataan maamme lakeja. Vihan lietsomisella ihmisryhmää vastaan ei tarkoiteta mitään tiettyä ryhmää. Ei meitä körttejä kohtaankaan saa lietsoa vihaa.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 02.09.19 - klo:14:55
Onko tarkoitus viestiä, että mielipiteen häiritsevyys on kohteen vika eikä mielipiteen esittäjän?

Joku saattaa esittää jonkun yksityiskohtaisen mielipiteen liittyen joihinkin esim. sydämeen liittyvistä toimenpiteistä, joita lääkäri suorittaa tai puhua liian yksityikohtaisesti joistain  sydämeen liittyvistä sairauksista.
Tällaisesta puheesta minulle saaattaa tulla voimakas pyörryttävä tai oksettava tunne.
Tuollainen häiritsee minua kovin.
Ymmärrän, että vika on minussa, ei puhujassa.
Kokisin itseni vähän hölmöksi, jos ryhtyisin syyllistämään puhujaa omasta ongelmastani.
Minun tapauksessani oikea ratkaisu on poistua paikalta sillä tavoin, että kukaan ei koe asiasta mielipahaa.

Olen huomannut, että ihmisilä on monenmoisia psyykenpuolen vaurioita ja itse tekemiäni havaintoja tulkitessani minusta näyttää siltä, että liian usein ihminen laittaa omat psyykenpuolen vaurionsa toisten syyksi.
Jos joku esim. saa yllättävän primitiivireaktiokohtauksen asiasta, johon ihmiset yleensä suhtautuvat ilman mitään primitiivireaktioita, tällöin voi hyvällä syyllä epäillä, että puhe sattui johonkin arkaan paikkaan, eli puheen kuunteliassa oli jokin psyykenpuolen vamma ja se reakoi juuri kuultuun puheeseen.

Eli joskus mielipiteen häiritsevyys on puhujan vika, joskus se on kuulijan vika.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Pena - 02.09.19 - klo:16:00
Sydänleikkauksen kuvaileminen ei ole mielipide. Jos se aiheuttaa kuulijassa pahan olon, olisi puhujan huomattava se ja muutettava puheenaihetta.

Psyyken vauriot eivät useinkaan ole itse aiheutettuja. Niinpä ’arka paikka’ ei ole ihmisen oma vika. Lähimmäisten arkojen paikkojen varominen on lähimmäisenrakkautta, johon kristittyjen tulisi pyrkiä.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: 1944 - 02.09.19 - klo:16:39
^

Kyllä pitäisi pyrkiä.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Leena - 03.09.19 - klo:07:12
Eipä puhu täysin tyhjää Kyöstikään.  On toisinaan vaikeaa tietää olevinaan jo hyvin tutusta että jaa tätä se ei siis kestä.

Minulla on ( oli? ) ystävä, jo muutaman vuoden takaa.  Hän on pikkuisen semmoinen toisen tontille tuleva, että minut tietysti tunteva sisko sanoi miettineensä kuinkahan pitkään Leena kestää.  Mutta kun hän on jotain mitä kutsuisin hyväksi ihmiseksi.  Ja kun minä kestin.

Sitten tuli puheeksi ravitsemus, hänen toiveensa toimia ravitsemustieteilijänä, ja kun lukio- opinnot puuttuvat. Eikä hoitajaksikaan pääse kuin seulan läpi, enkä tiedä pyrkikö.

On totta että jokin intuitio on varoittanut:  Älä ole eri mieltä.  Tähän asti on liikuttu tonteilla joilla hän on huippu ja minä nolla, null.  Eli eipä ole tullut vastaan kiusaustakaan.  Hyvä kuunnella osaajaa, oli, 

Muttamutta.  Olisiko mennyt niin vinksalleen, että hän ajatteli sen toimivan aina.  Yhtäkkiä ollaan täydessä tappelussa, kun yritän selittää, ettei ihminen ole ihan autoakaan, siis joka tankataan kaloreilla, jajos ne ei kulu siitä lihoo. Periaate on ok, mutta kun se ei ole niin simppeli.  Liikunta kannattaa aina, vaikkei liikkusikaan kuin huippu- urheilija.  Sähköimpvedanssivaaka on jokseenkin höpöjuttu, verikoe paljastaa onko maksa rasvoittunut, ja se on sitten tieto siitä, että sisäelinrasvaa on liikaa, kovasti. Painonnousuun ei vaikuta ainoastaan se, mitä määriä syödään jos pysytään kohtuudessa. Osa on esimerkiksi lääkkeen aiheuttamaa turvotusta.  Lihavuus on eri juttu kuin metabolinen oireyhtymä.

Rasva painelee suoraan rasvasolujen ja niinpoispäin.


Hän huuuuuuusi. Ja minä kun kuvittelin että häntä kiinnosti.....  Ei, se ensimmäisempi vaikutelma oli oikea. Ei intuitiokaan ihan puskasta hyppää, sen jotenkin huomaa, kun näkee, mitä vaikka sopii kysyä. Täällä taidan olla kauhea pään paukuttaja, kun en teitä näe. Eli keskustelua ohjaa sen toisen tarkka katselu,äänensävyjen seurailu ja vastatunteet,  mutta pitääkö jokaisen kouluttautua psykiatriksi, siis? 


Eikä takuulla. 

Ikävää, mutta tuo ei ole omassa vallassa, mistä lähimmäinen vetää herneen nenään. 


Sen luulen tietämäni, että on niitä ihmisiä jotka eivät anna anteeksi.


Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: luterilainen - 08.10.19 - klo:12:59
Eikö vastuu ole aina tekijällä tai sanojalla?
Savolaisessa körttiläisyydessä vastuu siirtyy aina kuulijalle. ;D
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: 1944 - 08.10.19 - klo:13:26
Mielestäni vastuu on sanojalla/tekijällä. Että vastuu olisikin kuulijan, on savolaisten suuhun pantu vitsi tai tänä päivänä ihan sanonta.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Leena - 09.10.19 - klo:23:25
Mielestäni vastuu on sanojalla/tekijällä. Että vastuu olisikin kuulijan, on savolaisten suuhun pantu vitsi tai tänä päivänä ihan sanonta.

Kai se vastuu siitä hänen raivaristaan on sitten minulla, mutta sitä asiaa minä en voi auttaa että ymmärsin hänet väärin.  Oikeasti, luulin että hän on hirveän kiinnostunut kun on koonnut oman ryhmän jota vetää.

En tainnut vain enää jaksaa sitä jankutusta, että se nyt vain menee niin että sinä syöt etkä kuluta, ja lihot. Olisikin lihomista, mutta kun on ihan pöhötystä, ja kolme lääkettä kerää nestettä, erittäin yleinen sivuvaikutus,  pääsispä niistä.  Yhden jo nettilääkäri vaihtoi, ja paino putosi kymmenen kiloa alta viikon ajassa. 

Luulin vakavissani että häntä kiinnostaa nämä jutut, ja kävi tukalaksi antaa toisen tulla ja pomottaa,  kun tätä on ammatti- ihmisetkin jo ihmetelleet, ja viime komento koski sitten hakeutumista sisätautilääkärille vauhdilla. 

Miten joku viksumpi olisi toiminut tilanteessa? 

...............


Jaaa. Tuota. Toisinaan ajattelisin, että vastuu, liikkuisiko se missä milloinkin.  Yhdelle voit sanoa eipäs,  toinen vihaa sinua kymmenen vuotta tai kunnes dementia armahtaa.  Käsitteiden oikomisessa on riskinsä.  Mutta miten me keskustelemme muusta, kuin päivän säästä täällä meillä jos joka asiasta jaksamme suuttua?  Sehän on vain yksi ihminen, joka ehkä ymmärsi kaiken huipuksi sinut vähän toisin kuin yritit sanoa. Auktoriteetti on ainoastaan sillä ihmisellä, jolle me itse sen annamme.  Sitä myöten painottuvat puheet, ainakin minulla menee niin.

Eihän jokainen saa kai ketään täällä kiihtyneenä valvomaan öitään, vielä minä sille.....

.......

Anteeksi voi aina pyytää, eri juttu annetaanko.  Tämä Marja kuuluu sarjaan sinutiäksihylkäsinnyt.  On todin ensimmäinen tätä sorttia jota on tullut vastaan. Noin lähipiiristä.
Otsikko: Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
Kirjoitti: Leena - 10.10.19 - klo:22:54
Sitä toisinaan mietiskelen voiko tämä tapa uskoa päästä jonkinlaiseen sopuun viidesläisten kanssa.  Paljon on heillä taakkaa, joka kuuluu historiaan, ja jota Kansanlähetys on julkisesti pyytänyt anteeksi. Evankelisen liikkeen nykytila taitaa olla aika pirstaleinen, mutta jotain yhteisiä Siionin virret , Siionin kannel seuroja on pidetty.

Raamattukäsitys taitaa olla hyvin eri, kun se viidesläisille on läsnäoleva Jumala.  En tiedä ovatko kaikki miten jyrkkiä muussa ajattelussaan.

Tuleeko muuta mieleen?  Ajattelin näitä niin paljon niillä ekumeenisilla reissuilla.  Ajattelin miten luja kirkkomme saattaisi olla, jos ei höyhenet pöllyäisi milloin  missäkin ja milloin mistäkin. 

Tuntuu vielä että pahimpia tappelijoita ovat joko maallikot tai hyvin nuoret hyvin nopeasti valmistuneet teologit, ja mietin joskus pitäisikö kirkolla olla teologian opintojen päälle oma pappisseminaari.  Sen yhteyteen varmaan voitaisi siirtää joitakin käytännöllisen teologian opintoja, niin perusopinnot kevenisi?

Sitä siis en edes keksinyt itse koko ajatusta, vaan ajattelin aawekörtin Tunnustuskirkkoa. Se nyt meni omalla laillaan kun maassa vallitsi kansallissosialismi ja Volkskirchen uskontunnustuskin oli perin erikoinen, ” Minä uskon Saksan kansaan, arjalaisen rodun ylemmyyteen.... ”. Ja VT hyljättiin eikä Jeesus ollut juutalainen ynnä muuta. Oppi- isäänme Lutheria seuraten teemme kerrassaan lopun juutalaisista.

 Luterilainen latasi tänne hyvän tietopaketin Suomen ja Hitlerin Saksan kirkollisista yhteyksistä.   Kiva kun joku kiinnostui, sieltä kohta pilkottaa kenties Tunnustuskirkko.