Kirjoittaja Aihe: Minua ärsyttää  (Luettu 26326 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Minua ärsyttää
« Vastaus #30 : 14.12.14 - klo:17:15 »
Vaihtoehto kavahtamiselle on pakkosyöttö, koska kanssakäyminen ei toimi samalla tasolla. Oikea asenne on alatie.

Alatien kristillisyys
 ”Alatie on sitä, ettei mennä kopistelemaan ylhäältä päin osaavasti ja pakottamalla.” (Ilmari Heinonen)

Minua jollain tapaa häiritsee tapa kuvata alatietä jonkinlaiseksi ihmistekoiseksi tieksi, tai  tekemättä jättämisien tieksi:
 - alatiellä ei pakkosyötetä
 - alatiellä kuljetaan synnintunnoissa,
 - alatiellä ollaan oikealla asenteella
 - alatiellä ollaan nöyriä
 - alatiellä ei varoiteta vaarasta, vaan annetaan muiden kulkijoiden kävellä ansaan
 - alatiellä kuljetaan ahdistuneen ihmisen rinnalla
 - jne.

Minusta tuntuu siltä, että niitä avuja, joita alatien kulkijoiden kannettavaksi laitetaan, löytyy kaikilta muiltakin teiltä ja muistakin uskonnoista.

Eräänä alatien kulkijan ominaisuutena pidetään suurta synnintuntoa. Tomas Wilcox kirjoittaa synnintunnosta mm. seuraavaa:
"Missä synti syyttää, siellä sydän on kova. Sen tähden suuri syyllisyys todistaa vain vähän, jos ollenkaan kristillisyydestä. "

Minun ymmärtääkseni jo ammoin edesmenneet herännäisvaikuttajat, kuten Paavo Ruotsalainen tai Jonas Lagus  (ja monet monet muut ennen heitä),  ovat olleet sitä mieltä, että "alatie" ennemminkin jokahetkistä kurottautumista Kristuksen puoleen,  jokahetkistä Jeesuksen avuksi huutamista. Ja siinä alatiellä ei ensisijaisesti oteta kantaa siihen, kuinka pyhä tai paha ihminen on, vaan siinä kurottaudutaan enemmän tai vähemmän epätoivoisesti Kristuksen suuntaan, joka sitä Elämän Leipää omilleen haluamallaan tavalla jakaa. Kristuksen puoleen kurottautuminen tapahtuu riippumatta ihmisen sielun tunnetilasta: oli se sitten synnin syyttämä, loputtoman penseä, seesteinen tai hyvillä mielin oleva.

Ja jos on pakko alatien kulkijoiden tekoja ruotia, niin alatiellä kulkee seuraavanlaisia hyviksiä & pahiksia, jotka
 - eivät pakkosyötä ja jotka pakkosyöttävät
 - kuljetaan synnintunnoissa, ja välillä niin suuren penseyden vallassa, että synti ei tunnu miltään
 - ollaan oikealla asenteella ja väärällä asenteella
 - alatiellä ollaan nöyriä ja ylpeitä
 - alatiellä ei varoiteta vaarasta, vaan annetaan muiden kulkijoiden kävellä ansaan ja välillä varoitetaan vaarasta
 - alatiellä kuljetaan ahdistuneen ihmisen rinnalla ja välillä jätetään ahdistunut kylmästi yksin
 - jne.

Jonas Laguksen mukaan 1800 luvun heränneistä juuri kukaan ei kulkenut alatietä, vaan oli nukahtanut tai muuten kiinnostus oli toisaalla. Väitän, että tilanne ei ole sen kummempi nykyisinkään.

Alatie on ahtaasta portista sisään menemistä ja kovin harva Raamatun mukaan siitä portista sisään menee.
Alatie on sellainen tie, jolla ei totta totisesti ole tungosta.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Minua ärsyttää
« Vastaus #31 : 14.12.14 - klo:18:30 »
Minusta tuntuu siltä, että niitä avuja, joita alatien kulkijoiden kannettavaksi laitetaan, löytyy kaikilta muiltakin teiltä ja muistakin uskonnoista.

No mutta sehän on mitä mainioin tilanne!

Mitä eroa on penseydellä ja nukahtaneisuudella?
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Minua ärsyttää
« Vastaus #32 : 14.12.14 - klo:18:56 »
No mutta sehän on mitä mainioin tilanne!

Maallisen elämän kannalta hyveet varmaan ovatkin hyviä asioita. Jos joku hymyilee rappukäytävässä tai osoittaa hyvyyttä lähimmäistään kohtaan, niin sehän on mitä mainioin asia.

Kristilliseltä kannalta katsottuna hyveillä ja miksei paheillakin taasen tuntuu olevan varsin suuri kompastuttava vaikutus.
"Kristilliset" saarnat nykyään käsittelevät paljolti hyveitä ja yhteiskunnallisia asioita jotain hengelliseltä kuulostavaa, joka ei ainakaan minua vie yhtään mihinkään.
Ne körttiseurat, joissa erääseen aikaan Viisveisaajan kanssa kävin, käsittelivät myös paljon sellaista, joka ei ainakaan minua vienyt yhtään mihinkään. Yhteiskunnallinen sanoma toki oli seuroissa hyvä.
Kun menen helluntaiseurakunnan tilaisuuteen, ei sielläkään tunnu kukaan alatietä minulle suosittelevan: hyviä asioita sielläkin puhutaan, vaan entistä tyhjempänä sieltäkin pitää poistua.

Ehkä se onkin niin, että se juuri onkin suurta Jumalan armoa, että saa poistua entistä tyhjempänä tilaisuuksista, joissa on viljelty kristillisiä sanoja ja sanamuotoja. Tuollaisessa tilassa on vaikea olla huutamatta Jumalan puoleen.




Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Minua ärsyttää
« Vastaus #33 : 14.12.14 - klo:19:10 »
Nuo kaksi viimeistä lausettasi ovat tuttuja, koettuja kymmenisen vuoden takaa. Se oli Jumalan antamaa tyhjyyttä. Irrottautumista entisistä. Uuden odottamisessa sopii olla kärsivällinen. :102:

Jumala antakoon sinulle uuden hengen ! 
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Minua ärsyttää
« Vastaus #34 : 14.12.14 - klo:19:49 »
Nuo kaksi viimeistä lausettasi ovat tuttuja, koettuja kymmenisen vuoden takaa. Se oli Jumalan antamaa tyhjyyttä. Irrottautumista entisistä. Uuden odottamisessa sopii olla kärsivällinen. :102:

Jumala antakoon sinulle uuden hengen !

Kiitos kannustuksesta Riitta.
Minullekin on alkanut selvitä se, että tämä on Jumalan minulle suuressa armossaan antamaa tyhjyyttä.
Oikeastaan tuo tyhjyyden/pahan omantunnon aika on kestänyt vuosikymmeniä, mutta suurimman osan aikaa en ole osannut tiedostaa sitä, että kyseessä onkin Jumalan lahja. Jonas Lagus kertoo, että ongelmat ja ahdistukset ovat Jumalan kutsua Kristuksen luokse. Asian mieltäminen tuolla tavoin tuo jonkinlaista iloa silloinkin, kun tuntuu, että joku kaivertaa puukolla sisikuntaa ja tuolloin jopa tulee jonkinlainen ilo tuosta sisikuntaa raastavasta puukosta. Ilman tuota Jumalan antamaa lahjaa ei Raamattu ja tietyt hengelliset kirjat (Esim. Kallis hunajan pisara tai Jonas Laguksen kirjeet) minua juurikaan kiinnostaisi.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Minua ärsyttää
« Vastaus #35 : 14.12.14 - klo:20:52 »

   Kun ahdistaa, sanon "Kiitos, Kristus". Heti helpottaa.

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Minua ärsyttää
« Vastaus #36 : 14.12.14 - klo:21:23 »
Maallisen elämän kannalta hyveet varmaan ovatkin hyviä asioita. Jos joku hymyilee rappukäytävässä tai osoittaa hyvyyttä lähimmäistään kohtaan, niin sehän on mitä mainioin asia.

Kristilliseltä kannalta katsottuna hyveillä ja miksei paheillakin taasen tuntuu olevan varsin suuri kompastuttava vaikutus.

Jos jonkun kristillisen kannan takia on parempi jättää naapurille hymyilemättä, jottei kompastuisi, niin joutaa unohtaa koko moinen kristillinen kanta!
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Vs: Minua ärsyttää
« Vastaus #37 : 14.12.14 - klo:23:07 »
Jos jonkun kristillisen kannan takia on parempi jättää naapurille hymyilemättä, jottei kompastuisi, niin joutaa unohtaa koko moinen kristillinen kanta!

"Ei tehrä tästä ny numeroo."

Olisiko tuossa katsantokannassa jotain kristilliseen vivahtavaa?

Mt

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Minua ärsyttää
« Vastaus #38 : 15.12.14 - klo:03:05 »
Juu kyllä.
Toisinaan mietin päästämättä itteeni edes viel ärsyttymään, että tavan messussa ei ole ihan reilua viljellä runsaasti "pientä paikkaa" sun muuta sen koommin kuin jotain kallista sovintovertakaan.

Toisinaan mietin kuin kirkko kyl hajoaa sillä kaiken saa rikki, ja tarkoitan tään yhen hyttysen aivastuksen  suurusta Suomen evl kirkkoa. 

Yks seinä minä mietin sen potkii nurin tosiuskovaiset jotka ei hyväksy sitä eikä tätä ja joille kirkko on vaan syntinen seremoniamestari.  Kuultu on. Toinen seinä, se vastapäinen, sanotaan kansankirkollinen ( kirjasta luin) särkyy osin siksi että kun on vielä jotain reseptioestetiikkaalin huomioitava siis puhuttava siten että kuulija ymmärtää ja tykkää ajatellaan että nykyään ne on kumminkin körttejä. Jos saan saarnasta körttislangilla niille kotoisen näköisen niin se on reseptioesteettinen. Ja kaikki hyvin.

Ei se oikein ole, kun huomaa.  Se millon kenenkin pienel paikal oleminen on epävarmaa.  Miten niin oli? Eikö voi käyttää arkikieltä? Ettei kenenkään tarvii ihmetellä. Ne veripuheet sentään ymmärtää.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Minua ärsyttää
« Vastaus #39 : 15.12.14 - klo:07:01 »
Jos jonkun kristillisen kannan takia on parempi jättää naapurille hymyilemättä, jottei kompastuisi, niin joutaa unohtaa koko moinen kristillinen kanta!

Kerran lähdin töihin kiireellä, komapastuin, sattui.
Suunnilleen seuraavaan kuuteen viikkoon ei sitten pystynyt makuuasennossa juurikaan nukkumaan. Nojatuolilla sain nukkua.
En siis usko tuota juttuasi. Et ole ilmeisesti itse koskaan kompastunut.
Jos laittaisin toiseen vaakakuppiin naapurille hymyilemisen ja toiseen kompastumattomuuden, niin varmasti ei tekisi mieleni tuota hymyilemistä valita.

Ja tässä oli kyse vain sellaisesta ns. maallisesta kompastumisesta, josta sitten ajan kuluttua paranin.

Lopuksi jonkinlaisen kokemuksen äänellä toteaisin niin, että
jos jonkun uskomuskannan takia on parempi hymyillä naapurille ja samalla kompastua, niin joutaa unohtaa koko moinen uskomuskanta!



Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Minua ärsyttää
« Vastaus #40 : 15.12.14 - klo:11:02 »
Näinhän se opetti entinen kristinoppikin, että tärkein asia elämässämme on koettaa välttää tuomio, jonka antaitsisimme. Muusta viis.

Kun poistan tuosta seurakunnallisen me-passiivin, niin minulle olisi siis tärkeintä koettaa vältellä sitä, että saisin ihan ansioni mukaan.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Minua ärsyttää
« Vastaus #41 : 15.12.14 - klo:11:42 »
Maallisen elämän kannalta hyveet varmaan ovatkin hyviä asioita. Jos joku hymyilee rappukäytävässä tai osoittaa hyvyyttä lähimmäistään kohtaan, niin sehän on mitä mainioin asia.

Kristilliseltä kannalta katsottuna hyveillä ja miksei paheillakin taasen tuntuu olevan varsin suuri kompastuttava vaikutus.

Mutkun maallinen elämä on ainoa, jolle voimme jotain tehdä. Eikö silloin kannata keskittyä siihen?

Mitä tämän jälkeen ehkä on (jos sitä "kristillisellä kannalla" tarkoitat), sehän ei ole mitenkään ihmisen omissa käsissä. Sen jos minkä voi jättää kirjaimellisesti Herran haltuun. Kun ei itse voi asiaan mitään vaikuttaa.

Rikas nuorukainenkin sai ohjeeksi vain noudattaa annettuja käskyjä, kuten oli tähänkin asti tehnyt. Ei mitään sen erityisempää, jolla heivaisi itsensä iankaikkiseen elämään. (Jotkut ovat huomauttaneet, että vieläpä niitä juuri lähimmäiseen liittyviä käskyjä, mutta enpä tiedä onko se asiassa olennaista.)

Kristilliseltä kannalta Jumala on kyllä luonut myös maallisen elämän.

Minun maallista elämääni (ja etenkin lähimmäisteni maallista elämää kanssani) kyllä varmaan suuresti auttaisi, jos minulla olisi oikein kunnolla huoleton usko ja luottamus Jumalaan. Mitään taivaspaikkaahan sellaisella en kuitenkaan lunastaisi, se on toinen juttu miten niitä jaellaan eikä kuulu minulle.

Jotenkin tämä kuvio olisi niin selvä ja ymmärrettävä, jolleivät kaiken maailman saarnaajat ja kirkot sitä sekoittaisi. Eli jos minulla olisi luja lapsenomaisen huoleton luottamus siihen, että on Jumala joka antaa minulle kaiken mitä tarvitsen, niin mikäs olisi lähimmäistäkin rakastaessa. Ei sillä että se aina helppoa olisi (eihän Jeesuskaan kuulemma niin kovin mielellään olisi tapettavaksi mennyt), mutta sen kestäisi nurisematta kuitenkin. Jos tämä luottamus olisi täysin rikkumaton, niin sitähän kestäisi kaikki kiusaukset. Ja sitten kun se luottamus ei kuitenkaan täysin rikkumaton ole, voisi sanoa "okei, tiedät ja näet, etten ole täydellinen, mutta luotan siihen että järjestät kaiken lopulta hyvin ja oikeudenmukaisesti", mikä ei tietenkään sisällä mitään vaatimusta mistään omasta onnellisesta lopusta vaan pikemmin sen "olen vain astia savenvalajan käsissä" -ajatuksen. Eli sitä vaikka hyväksyy omalle kohdalle tulevan rangaistuksen, jos sellainen on tullakseen.

Mutta tuo kristinusko taitaakin olla paljon monimutkaisempi kuvio. Tärkeintä on koettaa vältellä rangaistusta.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Minua ärsyttää
« Vastaus #42 : 15.12.14 - klo:12:14 »
Täst Docens pitää. Hän ei enää ajattele että ktistinusko on kääntymistä pois jostakin kuten vallan jatkuva parannuksenteko tahtoo ruveta olemaan vaan kääntymistä kohti sillon kun tarvii. Hän vain tiesi että Jumala hyväksyi hänen suunnitelmans pössäyttää Hitler ilmojen pilviin vaikka välillä kirjoittelikin runoissaan että tää on ny rankasu tää että hänet tappaavat kun pasifistille se oli ristiriitainen seikka. Erittäinkin.

Kääntymys on kääntymistä kohti Jumalaa. En minä tiedä noista taivaallisista maan päällä sen teen vaikka minä en aina usko.

Minä en osaa selittää onko se näinkään ehkä ei, vaan että Jumala tuli samaan selliin sillä sekunnilla kuin Kuolema asettui sinne hänen nähdäkseen ja hän on taas livistänyt johonkin vaikka tietää et olis parempi kun hän itte vastais  puolestaan.

Ehkä niin sitte että kristittynä eläminen on muutakin kuin kääntymistä.
« Viimeksi muokattu: 15.12.14 - klo:12:17 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Minua ärsyttää
« Vastaus #43 : 15.12.14 - klo:17:04 »
Uskoakseni Jeesus tähdensi sitä, miten kohtelemme lähimmäistä. Niinpä ärsyynnyn, kun joku kristityksi itsensä ymmärtävä määrittelee synnin jonkin Jumalan periaatteen rikkomiseksi. Näin voi joku lähimmäistä lohduttava ja rohkaiseva rakkaudenosoitus ollakin hänen mielestään 'vastoin Jumalan pyhää tahtoa'.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Minua ärsyttää
« Vastaus #44 : 15.12.14 - klo:20:12 »
Uskoakseni Jeesus tähdensi sitä, miten kohtelemme lähimmäistä. Niinpä ärsyynnyn, kun joku kristityksi itsensä ymmärtävä määrittelee synnin jonkin Jumalan periaatteen rikkomiseksi. Näin voi joku lähimmäistä lohduttava ja rohkaiseva rakkaudenosoitus ollakin hänen mielestään 'vastoin Jumalan pyhää tahtoa'.

Juu tästä Teerenpelinpolun  Trio pitää suunnattomasti.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.