Lähetysseurat päättyivät juuri tähän virteen:
137Kiitos, Herra maan ja taivaan
1. Kiitos, Herra maan ja taivaan,
että kuulit ääneni.
Kun jo vaipui toivo aivan,
olit väkevyyteni.
Pelastukseen tahdot johtaa,
vaikka vaarat täällä kohtaa.
2. Elämässä, kuolemassa
sinuun katson toivoen.
Aina olet auttamassa,
siitä kiitän, iloitsen,
siitä veisaan suin ja kielin,
hartain sydämin ja mielin.
3. Herra, turva omiesi,
voideltusi auttaja,
siunaa laumaa lampaittesi,
ruoki, kaitse, virvoita.
Auta ahdistusten tiellä,
kunnialla kruunaa siellä.
Gustaf Ållon 1694, suom. VK 1701, uud. VK 1886
Puheet olivat taas hyviä. Satu Väätäisen puheenvuoro sai ajattelemaan omaa lohdutustani. Osaanko lohduttaa oikein ? Mistä saan lohdutusta ?
On toisteltu että lohduttakaa, mutta tehkää se oikein , ja kunnolla.
Ei olantaputtelu ja Kyllä se siitä-toistelu ole sitä. Hiljainen läsnäolo on .
Panee ajattelemaan että onko väärin lohdutetun ihmisen etsittävä oikeaa lohdutusta jatkuvasti.