Kirjoittaja Aihe: Tämän katsoin televisiosta, osa 10  (Luettu 26067 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Tämän katsoin televisiosta, osa 10
« Vastaus #30 : 08.09.19 - klo:11:44 »
Tänään aamupuhde kului vahvojen naisten seurassa. YLEn Tastulan haastattelussa oli Raakel Lignell, jolta eivät elämän vastoinkäymiset ole vieneet ainakaan naurua ja huumorintajua itseään kohtaan.

https://areena.yle.fi/1-4589825?autoplay=true

Sitten seurasin Marttojen 120-vuotis juhlajumalanpalveluksen Turun tuomiokirkossa:

https://areena.yle.fi/1-4587264?autoplay=true

jossa niinikään vahvat naiset Marianne Heikkilä ja Hilkka Olkinuora toimivat kunnon Marttojen tavoib, kantoivat hyvin vastuuta.

Oma Marttamme on koulukiusaajastaan huolimatta osoittautunut vaikeuksien voittajaksi.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Tämän katsoin televisiosta, osa 10
« Vastaus #31 : 24.10.19 - klo:09:10 »
Hetki sitten päättyi YLE Teemalla uusintana ajatuksia herättävä ohjelma taiteilija Mikki Paajasesta, jurvalaisesta miehestä joka uskaltaa pukeutua hameeseen. Hän ymmärtää miehen ja naisen erilaisuutta ja käsittää uskon ytimen.

Rakkauden pelto:  https://areena.yle.fi/1-4663939
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Tämän katsoin televisiosta, osa 10
« Vastaus #32 : 25.10.19 - klo:01:14 »
Areennalla saamoin on varsin jännittävä dokumentti Dag Hammarskiöldin kuolemaa selvittelevästä kaksikosta, tuloksista, jotka veivät hämmentävien löydösten äärelle. Olin hieman hukassa eli fiiliksesssä, onkstää totta ja.   Ne murhateoriat muistan kyllä.

Erikseen jäin toivomaan dokumenttia Hammarskiöldin elämästä, nyt elämäkerralliseg tiedot jäivät silmäyksen varaan. Meillä oli tietty kirja hänestä ja yhtäläisesti tietty,  vanhemmat, jotka saivat samassa iässä loppusiivouskohtauksen kuin ensin siskoni ja sitten minä, toimittivat myös sen kirjan tiehensä kirpparille tai antikvariaattiin, eli pääsin väliin kun viimeisiä vietiin ja pelastin aivan liian vähän. Mutta se juttu oli sellaisenaan jo parituntisen pitkä. Eli erikseen.

Perään meni sujuvasti dokkari Hrutschevin elämästä. Älkää välittääkö oikeinkirjoituksesta, iPad ei osaA hattuässää. Jokainen tietää mikä oli mies, mutta miehen elämästä ennen Kremliä tiesin liian vähän eli nolla null.

Olen vaivannut päätäni sillä, mikä kriisi saattaisi kuulua kesään ja varhaisempiin muistoihini, se taisi olla Berliinin muurin rakentamisen  aloitus elokuussa 1961. Sen täytt olla kesä koska oltiin maalla. Leikin pihalla ja minun tuli jano, menin etsimään äitiä ns Ylätalosta saadakseni vettä. Koska siellä ei ollut aikuisia jatkoin matkaa Pirttiin, jossa äiti istui sanomalehti edessään, joku nuoremmista tädeistäni kulki edestakaisin ja vaikeroi sodan syttymistä, toinen yritti pysyä nahoissaan, Silja kaiketi, keskimmäinen eno oli muuten vaan järkyttynyt ja äiti yritti sanoa, ei tämän vielä tarvitse sotaa merkitä. En vielä päässyt ihan helposti Purtin kynnyksen yli joten nökötin eteisessä, kunnes isä näki minut ja kysyi mikä hätänä. Jano, sanoin, hän vei minut pieneen keittiöön ja antoi vettä. Kysyin tuleeko sota. Isä nosti minut kainaloista pihalle ja sanoi että se on aikuisten asia, älä välitä siitä. Juokse leikkimään.

En juossut. Istuin aitan portailla ja ajattelin sotaa.

Ei meillä juuri muusta puhuttu.

Paljonko sodan lapsenlapset näkivät sotapainajaisia?  En ollut alkuunkaan ainoa.
« Viimeksi muokattu: 25.10.19 - klo:01:27 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Tämän katsoin televisiosta, osa 10
« Vastaus #33 : 29.10.19 - klo:09:54 »
Katsoin kuinka tytöt käyvät intin, eli ne sarjat Areenalta. Olin katsellut sitä ekaa kun tuli, oli ilmeisesti suosittu kun oli tehty perään Upinniemessä osa 2 . Olen sitä ajatellut nimittäin paitsi nähtyäni, myös kun minulla oli potilaina tyttöjä ja naisia naisvaltaisilla aloilta ja sisko osui sellaiselle.

Tytöt aloittavat koulussa sen kiusaamisen, tytöt valitsevat uhrin ja saavat kyllä pojat puolelleen. Työelämässä yhteinen edunvalvonta onnistuu vain, jos on joku valittu yhteinen vihollinen, hyvin läsnäoleva eli aate ei kyllä ketään kannusta. Tytön on kuin onkin vähän vaikeampi kasvaa yhteisöön tai yhteiskuntaan ja aikuistua, ottaa se psykoanalyytikkojen puhuma viimeinen askel, kiivetä muurin yli tai nousta viimeinen porras. Siltä minusta näytti koko työssäoloaikaa, siitä kuuli eniten.

En edes tässä ajattele maanpuolustuksellisia tarpeita ja inttikeskustelun kävisin erikseen, mutta nuo tytöt puhuivat paljon yhteishengestä ja yhdessä tekemisestä. Mokat otettiin omaan piikkiin mutta ei kyllä muistettu että täällä ollaan porukassa, ja siksi pahimmat sattuivatkin. Tosin, siitä muistutettiin eli alikessu oli revetä sen ainoan kerran: Siis mä en sano MITÄÄN!  Mutta... äääh ( poistuu). Palaa takaisin: siis miten sun ei tullu mieleen..... Kaikki meni kameraan, nimittäin... 


Voisiko siitä oppia? Siksi ajattelin että..... Jokin mistä eräs sanoi, ei tarvi koko ajan kommentoida ja selittää...  Ja moni, siis lopussa, ettei sitä aina tarvi... Voi vaan heittäytyä.... Tekee mitä käskettiin eikä ihmettele,,.. Sitä asennetta, nimittäin, vaaditaan työelämässä.  Ilmeisesti sen voi oppia, ja se pitäisi oppia.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Tämän katsoin televisiosta, osa 10
« Vastaus #34 : 22.11.19 - klo:12:20 »
Antti Tuurin ja Pekka Parikan elokuva Talvisota on yhtä osaa vaille valmis. Katsomme sitä syvällä kunnioituksella maamme itsenäisyyden puolustajia kohtaan.

Eilisessä jaksossa saatettiin olla lähellä niitä taisteluita joissa Matin ainoa eno, Kaarlo Porkkola kaatui 22.2.1940 Salmenkaidassa.  Sotatutkijan mukaan hän oli hävittänyt kaksi tankkia, mutta auttaessaan haavoittumutta toveria menetti itse henkensä.

Hyvin on Antti Tuuri työnsä tehnyt, hyvin Parikka ohjannut, Juha Tikka musiikin säveltänyt. Monta tuttua näyttelijää panoksensa elokuvaan antanut, ja hyvää jälkeä on tullut.
Ainoa jota vierastin oli Hakalan talon emäntää näytellyt Leena Suomu. Hän näyttää
kovin ' hienostuneelta, reiruun pohojalaastalon emännäksi. Tämä on vain minun mielipiteeni.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Tämän katsoin televisiosta, osa 10
« Vastaus #35 : 22.11.19 - klo:20:19 »
Nyt kun on alettu julkisiin anteeksipyytelöihin tv-ohjelmista, ehdotan sketsin käsikirjoittajaa ja esiintyijä, jotka ' leipoivat pääsiäiseksi hanukasta, alastonta Kari Heiskasta, leivontapöydällä. Ohjelman nimeä en muista mutta muistan oman reaktioni vaikka en silloin käyttänyt kristityn nimeä. Vitsi oli liian 'väkevä'  ollakseen hauska.

Juutalaisilta ja kristityiltä katsojilta anteeksipyynto, please !
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Tämän katsoin televisiosta, osa 10
« Vastaus #36 : 22.11.19 - klo:20:22 »
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Tämän katsoin televisiosta, osa 10
« Vastaus #37 : 22.11.19 - klo:21:16 »
Katsoi 5-10 minuuttia sitten Vain Elämää ja siinä sattui Lauri Tähkä kommentoimaan körttiläisyyttä myönteisesti.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Tämän katsoin televisiosta, osa 10
« Vastaus #38 : 23.11.19 - klo:12:15 »
Lauri taisi olla Teuvan pitäjästä, siis etelä-pohjalaista perua. Teuvalla tehdään vielä hyviä saappaita, mm pussihousuille sopivia.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Tämän katsoin televisiosta, osa 10
« Vastaus #39 : 26.11.19 - klo:23:20 »
Dokkareita jälleen:  Michael Jacksonin lasten hyväksikäytöstä vatsaa vääntävä ykkösosa ja jonkinlaiseen suvantoon uiva osa kaksi. Kai se oli katsottava ja mietittävä, mitä
 mahtaa kuulua sille ja sille...  Toisen osan veljenvaimon painajainen oli jälleen varsin tyrmistyttävä. Joko nainen oli hyvin selkeänäköinen tai nainen oli erittäin selkeänäköinen. Tai jotain.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Tämän katsoin televisiosta, osa 10
« Vastaus #40 : 27.11.19 - klo:12:05 »
Antti Tuurin ja Pekka Parikan elokuva Talvisota on yhtä osaa vaille valmis. Katsomme sitä syvällä kunnioituksella maamme itsenäisyyden puolustajia kohtaan.

Eilisessä jaksossa saatettiin olla lähellä niitä taisteluita joissa Matin ainoa eno, Kaarlo Porkkola kaatui 22.2.1940 Salmenkaidassa.  Sotatutkijan mukaan hän oli hävittänyt kaksi tankkia, mutta auttaessaan haavoittumutta toveria menetti itse henkensä.

Hyvin on Antti Tuuri työnsä tehnyt, hyvin Parikka ohjannut, Juha Tikka musiikin säveltänyt. Monta tuttua näyttelijää panoksensa elokuvaan antanut, ja hyvää jälkeä on tullut.
Ainoa jota vierastin oli Hakalan talon emäntää näytellyt Leena Suomu. Hän näyttää
kovin ' hienostuneelta, reiruun pohojalaastalon emännäksi. Tämä on vain minun mielipiteeni.

Katselin ne samoin, toinen kerta tällä erää on menossa. Se elokuva taidettiin julkaista myös VHS-kasetilla vielä, en ole varma nyt, muistanko oikein, helppohan se on tarkastaa. Jostain sitä katseltiin, ja siitä on aikaa.  Sarja taitaa tulla nyt toiseen kertaan, hyvä se on.

Tolvajärvi oli tamperelaisten työmiesten asemapaikka, Pajari johti, eikä mitään kitkaa ollut, vaikka sama Pajari Sinimustiensa kanssa hyökkäsi vappukulkueen kimppuun, repi paitoja ja pamputti. Molemmista on perhemuistoja.
Kymenlaaksolaisten tarkkaa sijoitusta en saa päähäni kai kun sen vanhempana opin. Paitsi että Kannaksella. Melkein paremmin hallitsen sen 23 jalkaväkidivisioonan liikkeet joka Kotkaan siirrettiin Lapista, ja olivat pitkään ulkosaariston turvana.  Ne kun toivat poronsa Kymin asemalle, kun saivat komentajan vakuutettua että poro on parempi ajokki kuin suomenhevonen.   Harva kai tietää. Taisi tapahtua jo YH:n aikana, en ole aivan varma muusta kuin että tapahtui. YH.n kävivät Mokrassa, leikkisodassa Kotkan seudun suojeluskuntaa vastaan, ja kotkalaiset ottivat turpaansa niiltä kaiken aikaa.  YH.sta löytyy vähästi materiaalia.

Toinen isoisistä haavoittui, mutta vain sen verran että pääsi takaisin ja siirrettiin esikuntaan sittemmin. Äitini muistot ovat epätarkempia, mutta hän muistaa kotirintamatapahtumia enemmän kummankin sodan ajalta.
« Viimeksi muokattu: 27.11.19 - klo:12:14 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Tämän katsoin televisiosta, osa 10
« Vastaus #41 : 28.11.19 - klo:21:09 »
Kuka muistais minulle puuttuvan rivin, kun katselin Talvisodan päätösjakson ja itketti...

Oli muuan Jooseppi, kirvesmies
oli sielä, missä me muutkin.
Oli hällä vaimo, ja kotilies
-------------?

Hän harvoin kirjoitti Marjalleen
ja harvoin kirjeitä saikin
Vaan jouluaamun kun valjenneen
tuli säästi joukkomme harvenneen
niin kuulla saimme me kaikin:

On poika syntynyt Joosepille
ja Marjatalle
--ja Marjatalle!
Se syntyi mustimman orren alle.
On tuskin vaatetta sille

Ja monta paimenta parrakasta
Lumessa seisoi, ja vartioi.
Ne vartioi sitä pientä lasta
petojen saaliiksi joutumasta
maa, taivas kiitosta soi.

Ja Suomen metsien yllä loisti
uus tähti, kirkkaampi muita.
Ja meidät kaikki se kotiin johti,
se tähti,
kirkkaampi muita.


Onnellista joulua, kaikille!
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Tämän katsoin televisiosta, osa 10
« Vastaus #42 : 29.11.19 - klo:07:28 »
Näin:

Oli muuan Jooseppi Kirvesmies, / oli siellä missä me muutkin; / jäi hältä vaimo ja kotilies,  / ja vieri viikot ja kuutkin. / Hän harvoin kirjoitti Marjalleen / ja harvoin kirjeitä saikin, / mut jouluaaton kun ehtooseen / tuli säästi joukkomme harvenneen, / niin kuulla saimme me kaikin: /

Kiitän toivotuksesta, ja toivotan Rauhallista ja Hyvää Joulua !   :114:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Tämän katsoin televisiosta, osa 10
« Vastaus #43 : 29.11.19 - klo:10:52 »
Näin:

Oli muuan Jooseppi Kirvesmies, / oli siellä missä me muutkin; / jäi hältä vaimo ja kotilies,  / ja vieri viikot ja kuutkin. / Hän harvoin kirjoitti Marjalleen / ja harvoin kirjeitä saikin, / mut jouluaaton kun ehtooseen / tuli säästi joukkomme harvenneen, / niin kuulla saimme me kaikin: /

Kiitän toivotuksesta, ja toivotan Rauhallista ja Hyvää Joulua !   :114:

...ja vieri viikot, ja kuutkin.

Kiitos!  Ai se on ehtooseen. Joku lausui tätä, ja korvaan jäi se valjenneen, mikä jätti mieleen koko runon, melkein.  Jäin  miettimään, kuinka Jooseppi tiedon sai kun sen --- kirjeen kaiketi --- olisi pitänyt tulla yöllä.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Tämän katsoin televisiosta, osa 10
« Vastaus #44 : 01.12.19 - klo:15:55 »
Kaiken adventti-kiiren, kirkon ja vieraiden pikkujouluttamisesta huolimatta sain katsottua tämän äidin ja pojan ' kaksinkamppailun' elämästä ja kuolemasta.

Marita Erhola on Keskusairaalamme toimitusjohtaja-lääkäri ja hän osoittaa esimerkkiä ja rohkeutta kertomalla oman tarinansa huumausaineita käyttäneen pojan kamppailusta:

https://areena.yle.fi/1-4589808?autoplay=true

Jumalan nimeä ei 'turhaan lausuttu' mutta Maritan sanat kertovat mistä apu tuli 'luovuttamisen' jälkeen.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)