Menetettyäni rakkaan siilini Herra Hugon alkaa yhteisymmärrys hallita täysin erilaisen siilipojan joulun alla saapuneen Magnus Nicolauksen kanssa. MN on hupaisa kumppani, jolla oli tyylinä puraista ellen ymmärtänyt oikein mitä piti nyt ja sitten.
Mietiskelen joko siili voi olla pahoillaan. Viimeiseksi jääneen puraisun jälkeen etsin Magnusta laajahkosta kaapistansa jossa on useita lymypaikkoja. Alhaalta hiekkalaatikon takaa kuului vaimea tuhhhh... Magnus seisoi siellä pyöreä peräpäänsä ovea kohti, eikä vastustanut kun nostin sen pois ja sanoin, Leena llllakastaa siilukkaa.... suulesssti.... Siilikeskusteluun on kehittynyt minulle ärrävika jo Hra Hugon aikana. Ellei Magnus pääse omin neuvoin laatikosta tai tahtoo syliin muuten, tai matoset loppuvat se koputtaa kaappinsa seinää lujasti. Tietää, että Leena kyllä tulee. Siksi iltamenot epäröittävät.
Tänään herättyäni poikkesin heti kysymässä, onko kaikki hyvin leenan llllakkkaalla iilulla, ja M. osaa jo vastata uhh.