Kirjoittaja Aihe: Mitä tekisin?  (Luettu 6099 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Mitä tekisin?
« : 08.11.17 - klo:07:42 »

   Punnertaisin, pyykkäisin, silittäisin?

Pelasin pasianssia. Microsoft Solitaire Collection TriPeaks.

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Mitä tekisin?
« Vastaus #1 : 08.11.17 - klo:08:18 »
Välillä tulee mieleen huutaa : " Äiti, mull on tylsää! Mitä mä tekisin !

Päivät kuluu siivoten, kokkaillen, lukien ja telkkaria katsoen. Jotain  k i v a a   pitäis  keksiä. Mitä ?

Autoilu mukaviin maisemiin? Ystävät kyläilemään, tai kyläily ystäviin? Pitkä antoisa puhelu? Vaan, eipä saa aikaseks...

Nyt kun lonkka vihoittelee, mennään sen ehdoilla, ja Matin avulla.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Mitä tekisin?
« Vastaus #2 : 08.11.17 - klo:08:24 »
Katsoin kissavideon.  Olisimpa kissa !

https://www.youtube.com/watch?v=sLnC4fjSKdc
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Mitä tekisin?
« Vastaus #3 : 08.11.17 - klo:14:39 »
Ota esille paperia ja kynä. Piirrä.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Mitä tekisin?
« Vastaus #4 : 08.11.17 - klo:14:48 »
Wau !  Mutta mitä piirrän, anna idea.  :102:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Mitä tekisin?
« Vastaus #5 : 08.11.17 - klo:14:52 »
Kun en muuta keksi, piirrän mallista sitä, mitä edessäni on, vaikka ruukkukasvin lehtiä. Kukaan ei voi arvioida, piirränkö oikein vai väärin. Näkökulma on vain minun.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Mitä tekisin?
« Vastaus #6 : 08.11.17 - klo:14:54 »
Kiitos.

Itseasiassa olisi kiva jos osaisin avata piirtämisohjelman tässä netissä. Kokeilinkin jo, mutta peruutin kun ei ole taitoja.

Alan piirtää. Perästä kuuluu. :023:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Mitä tekisin?
« Vastaus #7 : 08.11.17 - klo:15:04 »
Valmis. Koetin tehdä näköisen kopion pöytälampusta .Siinä on kapeahko ja korkea jalka , joka on kai liimattu ohuista puu-levyistä. Malli on kuin katkaistu pyramidi.
Varjostin toistaa jalan mallia, leveämpänä valkoisesta kankaasta.

Varjot sain tehtyä, mutta valon loiste varjostimen läpi oli vaikea.
Helpoin oli sähköjohdon pätkä joka menee läppärin taakse, sekä kaksi kärpäsenkakkaa kankaassa.

Suorat viivat ovat helppo, mutta mittasuhteet ja perspektiivi heittää vähän.
Kivaa kuitenkin ! Sitähän toivoinkin.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Mitä tekisin?
« Vastaus #8 : 08.11.17 - klo:15:48 »
 :eusa_angel:

Piirtäminen on kyllä kivaa.
Sitä olen nyt viime aikoina lähinnä pojan tytön kanssa tehnyt.
Hän seuraa joskus niin tarkkaavaisesti vieressä...sitten värittää kuvia, joita olen piirrellyt.
Ja sormiväreillä hän on järjestelmällinen...vaikka on vasta paljon alle 3 vuotias.
Poikanikin on järjestelmällinen ja miksei myös äitinsä.---ööö siis vaimonsa.

Lasten lauluja on hauskaa laulaa hänelle ja vielä pienemmälle tyttäreni pojalle.

Lorutella.

Ja lukea kirjoja, sitä pikku neiti jaksaisi loputtomasti ja katselee kaikki kuvat hyvin tarkkaan.
Pikku mies, alle 2 vuotta vielä reilusti selaa ja plärää paksusivuisia kirjoja "kräp, kräps, kräps" ja kas kirja lopussa.
Sanon hänelle, ettei mummo ole ihan yhtä nopea kuin sinä.  :icon_eek:
Vaikka minua on sanottu nopeaksi, tytärtäni myös...Tyttäreni joskus sanookin, nauraa, että poika on vieläkin joutuisampi kuin mummo ja äiti.  :icon_razz:

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Mitä tekisin?
« Vastaus #9 : 08.11.17 - klo:16:21 »
Hurraa ! Tässä toinen nopea piirtäjä-mummi.  Huomasitko kuinka se kävi, vaikka en ole itse paljon enää piirustellut. Tylleröt kyllä, lähes aina ottavat paperit ja värikynät ja tekevät ' taidetta'. Varsinkin  vasenkätinen Lotta on taitava. Meillä on jääkaappien ovet päälystetty kuvilla.

Tänään olen palannut lapsuuteen ja ollut lapsekas, Pena sen hoksasi, PekkaV yllytti !

Leikkisin mielelläni vesileikkejä ja tekisin puroja rinteeseen, jos selkä ja lonkka myöntäisi. Peuhaisin lumessa rakennellen ukkoja ja lyhtyjä, jos en olisi kylmälle arka.
Nauraa-kikattelisin leikkikaverin kanssa jos sellaisen saisin. Välillä kyllä tuumailisin.
Olen aina väillä ' muissa maailmoissa', ollut aina. Äiti silloin kysy: Mitä tuuma maksaa ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Mitä tekisin?
« Vastaus #10 : 08.11.17 - klo:16:29 »
 Koetin tehdä näköisen kopion pöytälampusta .

 Tässä on mallini, vasemmapuolinen on melkein samassa asennossa:
 https://d38a5rkle4vfil.cloudfront.net/image/images/30/3086721335.jpg
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Mitä tekisin?
« Vastaus #11 : 08.11.17 - klo:16:49 »
Aluksi piirtelin samoja kuin itse lapsena ja omille lapsilleni aikoinaan piirtelin.
Eli kukkia, taloja, tyttöjä, poikia, possuja, lampaita, kissoja, tähtiä, perhosia.
Sitten otin mallia muumimukeista ja Nalle Puh värityskirjasta.
Ja voipaperin läpi saa ihan saman näköisinäkin.
Ja ihan vaan hahmoja ja siihen vaikka silmiä, korviä, häntiä ja nappeja tai mitä milloinkin.
Saatan kertoa samalla tarinaa, keksin itse samalla kun teen...tyyliin Kylli-täti aikoinaan.
Ihan inspiroivaa ja nautin itse ainakin kovasti.
Ja uskon, että lastenlapset nauttivat myös.
Ja leikkiminen on kivaa.
Kaikenlainen yhdessä touhuaminen.
Ulkoileminen.

Ensi maanantaina taas saan viettää kaksinkeskeistä aikaa pojan tytön kanssa.

Mummo odottaa jo sitä taas.  :icon_xmasrazz:

Varmaan leivotaankin joulun alla.
Ja miksei jo ennemminkin.

On hauskaa olla mummo.
Joskin rukoustakin on mukana.
Toivoa ja innostusta.
Kannustusta.
Kaikkea.

Suunnatonta iloa.

Ja jo joulun läheisyyttä.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Mitä tekisin?
« Vastaus #12 : 08.11.17 - klo:17:02 »
Muistimpa kaksi halpaa ja hauskaa ( omasta mielestäni ) puuhaa jota lapsena harrastettiin tyttöporukalla.
Otettiin sanomalehden sarjakuvasivu, valittiin yksi tai kaksi mieleistä ruutua. Laitettiin valkoinen kynttilä palamaan ja tiputettiin talia ruudun päälle niin että se peittyi kokonaan. ( Palovaarallinen leikki ! )
Kun tali oli jäähtynyt, se irroitettiin paperista, ja nyt minulla oli pieni taulu !

Toinen leikki: Nypittiin omista ja kavereiden villavaatteista nöyhtää. Ne vanutettiin varovasti laattamaiseksi palaseksi. Erivärisiä palasia yhdisteltiin ja saatiin värillinen ' pilvi'. Se präsäsättiin kirjan välissä ja lopuksi liimattiin keitetyllä perunalla pahvinpala jolle painettiin ' pilvi'. Taas tuli taulu.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Mitä tekisin?
« Vastaus #13 : 08.11.17 - klo:17:12 »
Kivaa.  :109:

Perunalla liimaamisen minulle opetti isä kun olin lapsi.
Minua isä innosti kirjoittamaan, samoin kyllä äitinikin.
Lapsesta saakka olen harrastanut kirjeenvaihtoa.
Sen harrastuksen opetin tyttärelleni myös, hänkin harrasti vuosia useamman kanssa kirjeenvaihtoa.
Oli ihanaa kun isä toi joskus kylällä käydessään mulle erilaisia kirjekuoria ja papereita, antoi postimerkit.

Ja kymmenen tikkua laudalla oli yksi lapsuuteni leikeistä...kun oli koko kylän lapset samalla tontilla niin sitäpä sitä usein.

Sitten oli hassu n imi yhdellä pallopelillä..."muna", siinä heitettiin pallo katolle ja yksi oli kiinni ottajana ja sanoi stop kun pallo oli kädessään ja heittämällä yritti "polttaa" jonkun ja siitä poltetusta tuli sitten uusi kiinniottaja.

Polttopalloa...peiliä, nurkkuria.

Paperinukkeja, nukkeja, nalleja.

Isä soti hienon valkoisen olkalaukun kun olin ekalla koulussa, oli kullan värinen kaunis solki, olin onnesta soikeena silloin.
Sittemmin kun olin siinä teini-iässä niin isä toi kerran sellaisen ruskean mokkalaukun jossa oli hapsut, voi että, se oli sitten "siga-magee"  :icon_biggrin:

Jayhteen kuusijuhlaan sain uuden tunikan ja housut samaa sorttia, hienot taskut ja kaulukset ja napit.
Ihastelin sitä lähes sanattomana.

Kaikkea sitä.

Aloin  nuorena sitten seukkaamaan tulevien lasteni isän kanssa, olin 15 wee silloin ja taisi olla paperinuket piironkini laatikossa vielä silloin tramilla. :icon_cool:
Mutta niin kiva joskus muistella.

Kiitos Pekalle kun aloitit hauskan ketjun.
Kiitos Penalle ja Riitalle kun olette inspiroineet minunkin muistinystyröitäni tässä.  :039:

Kolminkertainen  Hejaa-huuto  :061:

Poissa donpate

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1441
Vs: Mitä tekisin?
« Vastaus #14 : 08.11.17 - klo:21:16 »
Mulle viuhuu kanssa piirtämisen tai värittämisen nakki kun jälkikasvu on meillä kyläilemässä. Kun vaari ei jaksa konttailla lattialla niin mummi antaa värityskuvia mulle ja lastenlapsille. Pikkuisista on hauskaa kun lisäilen kuviin kaikkea mitä mieleen tulee, koiralle kravaatti, hevoselle hattu ja housut tai takki, katsovat ensin kuvaa ihmetellen ja kiikuttavat sitä mummille ja sitten kovalla äänellä kailottavat, että katso mitä vaari teki  :icon_biggrin:.
Tänään tosin katselin tyttärenpojan (+3v) kanssa pikkukakkosta ja hän käpertyi kainaloon, tunsin itseni tärkeäksi.